kohti parempaako?

Iloista uutta vuotta kaikille! "Pirskeet" jatkukoon.

Lähi aikoina olen nähnyt usein unta isommasta uudesta asunnosta, uusien vaatteiden ostosta (osa kirppareilta, osa ihan uusia), uuden kampauksen ottamisesta ja toisinaan uimisesta ja haista. Tulkitsen uneni niin että saattaa olla jokin uusi hyvä asia/kausi alkamassa (asunto ja kampaus), mikä samalla myös on puhdistavaa sekä hieman pelottavaakin (vesi ja hait). Voi myös olla että törmään johonkin uuteen asiaan tutussa muodossaan (vaatteet ja kirppari). Noh, ei noita nyt niin todesta kannata ottaa. Teki vain mieli tulkita uniani kun ne samat asiat ovat toistuneet unissani lähi aikoina hyvin paljon.

Huomenna tulee sisko poikaystävänsä kanssa tänne vanhemmillemme. Äiti tekee pitsaa (ja miksen vaikka minäkin) ja juomme alkoholia. Huomenna lähdenkin siideri ostoksille. Viime uudesta vuodesta en muista paljoa mitään, olin silloin sairaalassa. Sen kuitenkin muistan ettei siellä juhlistettu uuden vuoden aattoa yhtään mitenkään. Eipä tuosta joulusta 2007 ole myöskään paljoa muistikuvia. Onneksi ei nyt ole ollut niin ahdistavaa kuin silloin. Hyvällä mielellä menen kohti uutta vuotta.

Näppäilen nyt lyhyesti puhelimella. Jouluaattona oli alakerran enokin täällä syömässä ja häneltä sain 50 euroa. Muilta sain suklaata, marmeladeja, mikroaaltouunin ja neulotun hatun jossa on kissamaiset korvat. Olen jo muutaman kuukauden ajan syönyt jatkuvasti vaikka mitä herkkuja ja sen kyllä huomaa jo ulkonäöstäkin. Vuoden alusta lähtien aijon vähentää reilusti herkkuja, turhaa siitä lihomisesta on valittaa jos ei asialle mitään tee. Aijon ottaa laihduttamisen haasteena. Vaatteenikaan ei enää meinaa mahtua päälle. Harvoin jos herkuttelen niin se ei mitään haittaa. Vältympä siten liika syönniltä mikä voisi seurata siitä jos aina kieltäisi herkut itseltään.

Nytpä on jo ainakin saunottu ja syöty. Iloista joulua kaikille.

Eilen tehtiin äidin ja siskon kanssa korvapuusteja. Tänään aijotaan siskon kanssa tehdä vielä tortut ja piparit ja äiti siivoaa. Tänään käytiin myös äidin, siskon ja alakerran enon kanssa haudoilla viemässä molemmille mummeille ja papoille kynttilät. Huomenna varmaan on paljon haudoilla porukkaa niin päätettiin käydä jo tänään. Nyt äidillä on tekeillä riisipuuro.

Kävin tänään myös terapiassa ja tuntui nihkeältä kertoa mitään. Jo muutamia kertoja terapiassa käydessäni on tuntunut ettei minulla ole paljoa mitään sanottavaa, niin osa ajasta siellä menee hiljaa olemiseen. Lisäksi hieman ärsyttää kun terapeutti välistä vääntää melkein rautalangasta sellaisia asioita jotka muutenkin ovat minulle aika selviä. Useasti on myös jännitykseeni maininnut että kaikkiahan meitä jännittää, niinpä olen sitten mieluummin siitäasiasta hiljaa kun alkaa kyllästyttää vuodesta toiseen jauhaa siitä kuinka minä jännittää, kun terapeutti ei näytä koskaan tajuavan että se jännitykseni onkin elämääni suureti rajoittava tekijä. Muuten tuolla terapiassa ei oikeastaan tällä hetkellä käydä kuin että saan lääkkeiden reseptit ja lääkäri voi tehdä kuntoutustukihakemuksen.

Keskiviikkona menimme siskoni luokse erään kaverimme kanssa ja tämän kaverin kanssa käytiin sitten baarissa mutta siskoa ei huvittanut nyt lähteä sinne joten mentiin siis kahdestaan. Oli tosi kivaa olla seurassa missä pystyi tuntemaan itsensä tasavertaiseksi omana itsenään. Aijempi seura on ollut ihan toista. Ennen on lyöty jo lyötyä ja tallottu lyttyyn henkisestikin jos vähänkin uskalsi olla oma itsensä. Tarpeeksi kun lytättiin niin tahdoin olla näkymätön vaikka Matti aina kavereittensa kuulen totesi ettei pysty minua kaiken aikaa huomioimaan, mitä en edes silloin vailla olisi ollutkaan! Oli kivaa senkin takia nyt siellä baarissa kun siinä seurassa (kuten myös siskonikin seurassa) pystyi sekä vitsailemaan että puhumaan vakavimminkin. ( Toki jo ennestäänkin olen osannut nauraa mm. monille asioilleni).Se vitsailu osio varsinkin tuntuu hyvälle kun ei tarvitse aina kaikkien naama irvistyksissä puhua aina pelkästään vakavasti kuten entisellä juopposeuralaisilla oli tapana. Siinä juopposeurassa vitsini otettiin aina vakavasti ja vakavasti sanottuina minua ei uskottu. Ei aina tarvitse syvällisiä olla puhumassa kun kiva se on elämässä muistaa huumorikin.