kohti parempaako?

Välistä olen miettinyt härnääkö Matti toisinaan minua tahallaan epäilemään häntä muista naisista. Välistä kun olen ollut epäilemättä häntä hän alkaa puheensa yhteydessä kyselemään että mikäs epäilys tästä ja tästä jutusta syntyy, mitäs nyt epäilet, mitenkäs et ole nyt epäillyt jne jne. Tai sitten alkaa laulaa kaipaus kappaleita joissa on jonkun naisen nimi. Yhteenkin aikaan minulla oli eräs epäilys ja sen jälkeen hän osti videokasetin, elokuvan joka kertoi juuri siitä samasta tilanteesta jota olin epäillyt. Ensin sanoi ettei kuvaa ole aijemmin katsonut, myöhemmin sanoi ostaneensa sen siksi kun on nähnyt kuvan aijemminkin ja hänestä se oli hyvä. Onkohan tuo tahallista härnäämistä? Hän nimittäin tietää että epäilykseni pystyy syntymään hyvin helposti tuollaisista asioista. Ja oikeaan TAAS osuin yhdessä muussa epäilyssäni jota hän TAAS väitti vain mielikuvituksekseni ja mielisairaudeksi. Jopa tervekin ihminen voi sairastua seurassa joka vetoaa aina kaiken mielenterveyteen eikä kukaan ota juttuja vakavasti!

Lähiaikoina en ole kyennyt kunnolla tuntemaan. Normaalisti tässä tilanteessa olisi todella paha olo mutta nyt minut täyttää vain tyhjyydentunne. Aivan kuin jotain puuttuisi mutten yhtään tiedä mitä. Se etten tällä hetkellä pysty kunnolla tuntemaan johtunee varmaan siitä ettei minulla välttämättä nyt ole voimavaroja pahaan oloon. En yleensä taistele tunnetilojani vastaan (tai riippuu asiasta) mutta nyt tunteet eivät edes yritä tulla, kaiten ihminen sen vähintään alitajuisesti tietää milloinka voimavarat ovat liian vähissä. En edes kykene paljoa miettimäänkään ikäviä asioita enkä haluaisikaan. On vain tyhjä sumea olo. Ehkä minulle taas kertyy lisää patoumia mutta tällä hetkellä en jaksa sitäkään ajatella. Nyt lepään hetken.

Eilen oli puhelimessa Matin kanssa puhetta että joku päivä puhuisimme tilanteestamme. Tänään hänelle soittaessani mainitsin tilanteestamme ja hän totesi että sehän asia jo käytiin läpi. Noinko helpolla hän luulee kaikesta pääsevänsä?! Ei ota mistään mitään vastuuta! Sovittiin kuitenkin puhuvamme joku päivä sillä eihän Matti kuulema edes jaksanut kuulla asiasta! Sanoi sanovansa että jatkossa sanoo minulle rehellisesti kahvitteluistaan naisten kanssa. Luuleeko hän saavansa rehellisyyden nimissä tehdä mitä vain jos vaan kertoo minulle ilman että lähtisin lätkimään?! Yhtä tärkeää se luotettavuuskin on kuin rehellisyyskin. Luuleeko hän aina pystyvänsä vetoamaan siihen että hänen tekosistaan on jo aikaa ja että aina alotettaisiin puhtaalta pöydältä ja aina hän siltikin toistaa virheensä! Eikä niistäkään asioista kauaa ole ja vastahan asiasta sain pari päivää sitten tietää. Ei hän miksikään muutu, samanlainen naistennaurattaja kuin aina ennenkin! Enkä usko sitäkään etteikö Matti olisi nussinutkin muita aikanani.

Matin kanssa keskustellaan joku päivä tilanteestamme ja on mahdollista että yhä jatkamme suhdettamme. Eli siis samat vanhat lupaukset jotka olen tuhannesti jo kuullut ja yhtä useasti Matti on ne rikkonut ja minä taas haluan kusettaa vain itseäni ja Mattikin taas kusettaa vain minua. Mutta en minä paremmastakaan elämästä tiedä, tietääkö muka kukaan? Se seura missä aina olen liikkunut eivät ainakaan taida paremmasta tietää ja olettavat ettei muutkaan voisi tietää. Onko tässä maailmassa olemassa yhtäkään aidosti onnellista ihmistä? Onko tässä maailmassa yhtäkään onnellista ja tervettä parisuhdetta? Jos on niin onko se jossakin taikamaassa vaiko fantasiamaailmassa? Kenties siellä missä kaikilla on ehjät siivet? Matin mielestä minä liioittelen sitä kuinka huonosti hän minua kohtelee vaikka tosiasiassa hän aliarvioi ne hyvin pahasti ja halutessaan kylläkin osaa ovelasti ja tekopyhästi liioitella minun tekemisiäni. Ei narsistia voi muuttaa, ei rakkaus häntä muuta. Ei edes toisenkaan muutos.

Ennen Matti sanoi että kyllä eroaminen olisi hänelle niin kipeä paikka että lähtisi ulkomaille, mutta kuulema ei enää sen takia lähtisi. Toivottavasti lähtisi sillä en halua enää sen jälkeen olla edes samassa maassa hänen kanssaan enkä olla mitenkään tietoinen hänen uusista naisistaan ja helpompaa se matkustaminen hänelle on kuin minulle. Mutta eihän se häntä mitenkään liikuta jos erotaan, uutta naista vaan putkeen! Sanoo aina minulle etten häntä uskollisempaa miestä voisi saada. Ovatko asiat todellakin noin huonosti. Alan kallistua eron puoleen. Ei Matti muutu. Olen saanut aivan tarpeeksi hänen jatkuvista tyhjistä lupauksistaan ja paskanjauhannastaan! Kunpa kipu vaan olisi nopeasti ohi. Uutta miestä en ainakaan heti halua, ei miehiin voi luottaa, ei ihmisiin voi luottaa. Eikä narsistit koskaan muutu. Kaikki menee aina minun edelleni Matilla, milloin kaverit, milloin alkoholi, milloin muut naiset, milloin mikäkin. Toivon vain että tuleva kipu menisi nopeasti ohi.

Minulle taas paljastui että Matti on käynyt kahvittelemassa parin naisen kanssa. Toisesta aijemmin sanoi että vain kerran kävi kahvilla tämän kanssa ja etteivät vaihtaneet edes yhteystietoja. Tänään löysin piirustuksen jonka takana oli tämän naisen puhnr ja sähköpostiosoite ja siinä luki hyvää matkaa ja hymynaapa perässä. Paljastui että ovat kolmesti käyneet ulkomailla kahvilla ja yhdessä katselemassa paikkoja. Matti myönsi että on heidän kanssaan käynyt kahvilla tsiikaus mielessä tulisiko naisten kanssa jotakin. Muka siksi että epäilen mutta JUURI SIKSI EPÄILEN KOSKA HÄN VALEHTELEE JATKUVASTI JA TEKEE TUOLLAISTA! Ja olen täysin varma että noita kahvittelunaisia on ollut paljon enemmänkin kuin mitä suostuu myöntämään. Naisten yhteystietoja häneltä löytyy jatkuvasti joka paikasta. Yleensä muitakin tietoja kuin vain pelkkä puhnr. Ja takuulla hän piankin taas ottaa johonkin naiseen yhteyttä. Hän valitsee aina ennemmin eroamisen kuin sen että lopettaisi tuon. Painuisipa hän ulkomaille ja pysyisi siellä pitkään!

Tuosta mahdottomasta unelmastani minulle heräsi mieliteko matkustaa yksin jonnekin vähäksi aikaa. Yksin olen matkustanut vain kerran bussilla joensuuhun eikä minulla ollut hakuakaan missä on festarialue. Pelkän vaiston varassa kävelin silloin keskustaan ja hyppäsin taksiin joka vei minut festarialueelle. Olen aivan surkea ottamaan paikoista selvää ja olen huono suunnistamaan. Ihmisiltä kysyminen ahdistaa kamalasti eivätkä neuvot jää mieleen sillä keskityn liiaksi hallitsemaan jännitystäni. Nyt minusta kuitenkin tuntuu siltä että tällainen matka olisi tehtävä. Aluksi vaikka jonnekin päin suomea johonkin mukavaan paikkaan jossa on tarpeeksi virikkeitä. Matillahan olisi taas parempi mahdollisuus käydä kahvittelemassa muiden naisten kanssa matkani aikana mutta minkäs sille voin. Niinhän hän saattaisi tehdä muutenkin taas. Haluan pois täältä, haluan hengittää, olla itselleni hellä ja hyvä.

En pelkää yksinoloa, pelkään sitä surua ja tuskaa mitä olisi ilman Mattia, sitä tietoa että hänelle tulisi heti muita naisia. Silloin haluaisin muuttaa ulkomaille, kauas pois täältä. Haluaisin osata tulla ulkomailla itsekseni toimeen mutta kielitaitoni on huono ja panikoin liikaa ja eksyn helposti. Haluaisin siellä pystyä solmimaan tarvittaessa uusia hyviä ihmissuhteita. Haluaisin siellä unohtaa Matin ja omistaa aikaa enemmän itselleni, opetella elämään itselleni, ruveta luomaan enemmän asioita. Sitten haluaisin löytää hyvän miehen joka rakastaa minua niin kuin mies naista ja jota minä rakastan, mutta joka olisi myös ystäväni. Miehen jonka kanssa voisi vielä perustaa perheen ja joka kohtelisi minua hyvin, olisi rehellinen ja luotettava, ei rikkoisi luottamustani. Häntä minäkin kohtelisin hyvin. Arvostaisimme ja kunnioittaisimme toisiamme. Eikä mies olisi päihderiippuvainen eikä narsisti. Mutta tämä kaikki on vain mahdotonta unelmaani jota en ilmeisesti koskaan voi elää oikeasti :’(

Monesti ihmiset ihmettelevät että mitä järkeä on mustasukkaisuuden vuoksi epäillä etukäteen, että jos toinen pettää niin sitten vaan lähtee lätkimään. Ja tuskinpa sillä järjen kanssa onkaan tekemistä. Minäpä uskon että ilman toisen hiillostamista en koskaan saisi tietääkään jos minua petettäisiin, enkä kyllä välttämättä silloinkaan ja minun on asioista saatava tietää KAIKKI ja HETI sillä menneisyyteni vuoksi en voi sietää valheita, puolitotuuksia (sama asia kuin valehtelu) ja minkäänlaista pettämistä. Eikä liiallisessa mustasukkaisuudessa järkeily mitään auta, monesti epäilys menee järjenkin edelle eikä kunnolla edes kykene yrittämäänkään järkeillä sillä epäilyksen tunne on liian piinaavan vahva. Helppoahan se on aina muiden kaikkea sanoa elleivät ole päässeet käymään mustasukkaisen päässä muussakin kuin vain olettamis jaluulentietäväni mielessä. Eikä pidä sekoittaa mustasukkaisuutta ja kateutta keskenään. Minulle on aivan todella harvinaisia kateuden tunteet mutta hurjan mustasukkainen olen päivittäin.

Se on aivan todella piinaava tunne kun pää on täynnä kysymyksiä jotka toiselle haluaa esittää ja kun haluaa kuulla KAIKEN ja HETI. Siinä tilanteessa jos vielä toinen lyö luurin korvaan tmv eikä enää vastaa niin tulee aivan sietämätön olo ja toisinaan sietämättömästä olosta tulee psykoottinen olo jos toinen ei ole vastaamassa päässä pyöriviin kysymyksiin jotka muodostuvat pakkomielteiksi. Lisäksi niissä tilanteissa tulee minulle oikein hiki, pulssi alkaa jyskyttää kamalasti ja oksettaa, tekisi mieli hyppiä seinille eikä mitenkään päin ole hyvä olla ja minuutissa tulee ainakin 100 kysymystä päähän joihinka kipeästi kaipaisi REHELLISIÄ vastauksia HETI. Eivätkä kysymykset jätä rauhaan ennen kuin niihin saa vastaukset ja useasti vastauksistakin syntyy useita pakkomielteisiä kysymyksiä lisää. Ei mustasukkainen itsekään nauti mustasukkaisuudestaan, enkä minäkään mustasukkainen ilkeyttäni ja tahallani ole. Helvettiä sellainen on MOLEMMILLE osapuolille.

On nyt tullut laiminlyötyä molempia blogejani, on ollut niin paljon muuta puuhaa. Eräänä päivänä kävin Matin kanssa tivolissa ja huomasin taas että mitä vanhemmaksi tulen sitä suurempi pelkuri minusta tivolivempaimien suhteen tulee. Heti ensimmäisen laitteen jälkeen jo oksetti ja jalat sekoilivat. Kolmessa laitteessa käytiin ja yhdessä laitteessa sain silmäni kipeäksi kun tivolin mies laittoi rautahököttimen (josta pidellään kiinni) alas vaikken ollut kokonaan vielä ehtinyt käydä istumaankaan joten se osui silmääni. Ei se mies sitä tainnut edes huomata. Pieni ruhje tuli. Ennen tivolia käytiin Matin kanssa vanhempieni luona äitienpäiväkahvilla herkuttelemassa ja jätettiin Matin koira sinne tivolin ajaksi hoitoon. Tivolin jälkeen haettiin se, vuokrattiin leffa ja Matti teki ruokaa. Oli mukava päivä.

Herkkyys ja ns heikkous ovat kaksi eri asiaa. Mitä herkempi ihminen on, sitä ns vahvempi hänen täytyy olla selvitäkseen täällä.

On mennyt aivan kivasti nyt ja olen touhunnut paljon harrastukseni parissa ja ollut Matin kanssa. Virtaa minussa ainakin tuntuu riittävän taas vaihteeksi. Pelotkin ovat vähentyneet mutta ei kuitenkaan kokonaan loppuneet. Välistä vain vaivaa katumusahdistus sen suhteen mitä itselleni olen joitain kertoja tehnyt itsetuhoisuus mielessä, vaikka niistä onkin jo aikaa. Minusta on kaikista hankalinta antaa itselleen anteeksi. Monesti olisi voinut käydä huonosti. Neuroottisesti jotenkin pelkään että minua tullaan vielä rankaisemaan siitä että olen ns uhmannut kuolemaa. Ja neuroosit kasvattavat neurooseja joten pakkoneuroositkin vain pahenevat asian vuoksi. Ei päivääkään ilman pakkoneurooseja jotka ovat olleet minulla jo lapsuudesta lähtien. Mutta mitä enemmän pelkään sitä pahempia ovat pakkoneuroosit. Mustasukkaisuus pelotkin aina kasvattavat pakko-oireitani. Siihen kun vielä lisätään elämää rajoittava paniikkihäiriö niin onko ihmekään jos polla välistä sekoilee. Vielä kun olen niin helkkarin herkkä.

Nyt on ihan kiva fiilis, vähän vain väsyttää. Eilen oli mukava päivä kun olin Matin luona. Taas vaihteeksi menee hyvin, on tämä välistä oikeaa vuoristorataa tämä suhde. Siitä tulikin mieleeni että voisin jokin päivä pyytää Mattia kanssani tivoliin hieman hauskaa pitämään. Hieman vaihtelua Matin juomiseenkin. Mukava sinne olisi kahdestaan mennä, välistä minua rasittaa jos hänen kaverinsa on joka paikassa mukana. Kaksin vietetty aika on kaikista parasta ja arvokkainta.

Seurustelen sängyssä vikisevän tuhkamunan kanssa joka hakkaa minua vähäisistä syistä ja siitäkin syyttää aina minua. Matti nãkee minut asioiden suhteen yliherkkãnä liioittelijana mutta kun käytin häneen hänen omaa lääkettään hän ei kestänyt sitä hetkeäkään vaan kävi kahta kauheammin minuun käsiksi. Ei sietänyt sitä hetkeäkään vaikka minä olen sitä samaa paskaa sietänyt häneltä jo pari vuotta ja sitten vielä kehtaakin nähdä minut vain liioittelijana ja heikkona! Ennen en ole kyennyt käyttämään ihmisiin heidän omaa lääkettään sillä olen aina ollut niin rehti mutta Matin käydessä kimppuuni koin taas minulle vieraan vihan, vihan joka olisi halunnut lyödä Mattia veitsellä kaiken hänen aiheuttamansa fyysisen ja henkisen kärsimyksen takia. Vihani kasvaa kerta kerralta, minulla joka ei ennen osannut vihata ihmisiä heidän inhottavista teoistaan huolimatta. Tämä suhde taitaa olla hengenvaarallinen molemmille.