kohti parempaako?

Matti aina toitottaa kuinka tyhmä minä olen kun en ole jättänyt häntä mutta samalla on mukamas kuulema kiitollinenkin siitä. En välttämättä sanoisi sitä tyhmyydeksi, enemmänkin se on sitä etten arvosta itseäni tarpeeksi. Mitä huonommin Matti minua kohtelee, sitä vähemmän arvostan itseäni ja mitä vähemmän arvostan itseäni niin sitä vaikeampaa on lähteminen. Ennen kaikkea lähtemistä on vaikeuttanut syvät tunteet häntä kohtaan, niin en ole edes halunnut lähteä. En minä ilman tunteita olisi kenenkään kanssa yhdessä. Sellainen vaikuttaa vain yksinäisyyden pakoilulta. Ei yksin olo minulle niin kamalaa ole. Matti on myös sanonut minua heikoksi koska hänen huono kohtelunsa minua kohtaan on vaikuttanut minuun, mutta pitää olla aika helvetin sitkeä ja vahvakin että hänen kanssaan yhä olen ilman että jotain vieläkin pahempaa olisi sattunut! Pitäisi olla aika tunnevammainen, kuollut tai robotti jos hänen inhottava narsistin kohtelunsa ei vaikuttaisi! Hyvähän hänen on kaikkea sanoa kun on itse tunnevammainen!

Paperilla olleista yhteystiedoista Matti ei olisi minulle mitään sanonut ellen olisi kysynyt, sillä Matti kuulema aivan tietoisesti piti tätä naista varalla vieläkin vaikka koko päivän oli lupaillut ja toitottanut ettei enää ketään varalla pitäisi. Siinä taas nähtiin hänen korulause paskan lässytys lupauksensa. Ei ole koskaan selvinnyt ns tulikokeesta! Piti hän kuulema erästä kaveriaankin varalla ja tällekään ei vieläkään ole tehnyt selväksi jo seurustelevansa vaikka monesti on luvannut. Sanoi jopa joskus ajatelleensa että hänellä on oikeus nussia halutessaan tätä kaveriaan koska tyttö on Matin ystävä. Näin siis oli ajatellut viimeksi kuulema vielä tämän vuoden alussakin. Sitten vielä kehtaakin ihmetellä miksi olen mustasukkainen ja tunnen itseni riittämättömäksi hänelle! Siellä Espanjassa kahvitellessaan naisten kanssa, Matti oli ollut sillä asenteella että on vapaa mies vaikka ei edes ollut. Pelkään aina hänen käydessä reissuillaan. Kehtaakin vielä sanoa ettei minulla ole mitään syytä epäillä häntä!

Aina kun Matti on luvannut jatkossa olevansa rehellisyyden lisäksi myös luotettavampi niin jonkin ajan päästä siitä epäilykseni ovat pahentuneet, kutsun sitä vaikka Matin tulikokeeksi. Tätä tulikoetta hän ei ole kertaakaan vielä läpäissyt. Eräänäkin iltana taas hänen lupailtuaan kaikkea, pidin hänelle nk tulikokeen. Hän oli vähintään tunnin ajan lupaillut kertoneensa minulle kaiken mitä on muiden naisten kanssa touhunnut. Jo samana iltana hänen lupailujensa jälkeen paljastui että oli käynytkin kahdesti sen toisenkin naisen kanssa kahvilla eikä kerran kuten väitti. Paljastui myös että löytämäni naisen yhteystiedot olivat tämän kyseisen naisen eikä sen toisen niin kuin oli väittänyt. Oli käynyt tämän naisen kanssa kahvilla katselumielessä voisiko heidän juttunsa toimia ja TAAS oli salannut tältäkin naiselta jo seurustelevansa! Ns tulikoe iltana Matti poisti puhelimestaan naisten numeroita ja väitti jo aijemmin pyyhkineensä tämän naisen numeron pois vaikka sitä ei hänen puh koskaan ole ollutkaan.

Matti on viimeksi juonut alkoholia viime viikon tiistaina. Viikon ollut juomatta mikä on mielestäni häneltä todella hieno suoritus . Parhaani mukaan olen häntä yrittänyt kannustaa. Ei hänellä ainakaan tietääkseni ole ainakaan vielä tarkoitusta lopettaa kokonaan juomista mutta todella hyvä alku ja suoritus kuitenkin. En edes muista kunnolla milloinka hän tätä ennen on ollut kokonaisen viikon juomatta, se on ollut niin harvinaista. Minulla ei ole onneksi ollut ns mielenkiintoa ns ruveta alkoholisti touhuun mukaan (päinvastoin), vaikka moni niin voi luullakin kun seurustelen alkoholistin kanssa. Matilla ja minulla on ollut hyviä päiviä nyt yhdessä lisäksi kun ei ole nyt tarvinnut raastaa hermojaan muidenkaan kännisten kalojen takia . On ollut mukavia kahdenkeskisiä hetkiä, lukuunottamatta mustasukkaisuus epäilyjäni jotka toisena päivänä vaivaavat enemmän ja jonain toisena taas vähemmän. Yksikin päivä oli Matin kanssa aivan loistava kun minäkään en edes pahemmin epäillyt häntä ja Matti oli selvinpäin .

Tänään tuli Matin kanssa taas selviteltyä asioita, samalla myöskin käveltyä. Nyt on hieman väsynyt ja hyvällä tavalla herkkä olo. Äskön hieman pussailimme ja silittelimme toisiamme. Toivoin Matin tekevän sanattoman aloitteen seksiin, kun sellainen aloite häneltä on niin harvinaista herkkua, ja onhan hän sanonut ahdistuvansa jos minä teen aloitteen, varovaisenkin. Ja useimmiten aloitteeni ovat lisäksi aika turhia kun hän ei halua vaikka yrittäisinkin vietellä. Tiedän kyllä myös Matin syyt tässä asiassa. Ei sitä hänen aloitettaan sitten tullut, kuten arvelinkin, haaveilinpa kuitenkin. Kriisien jälkeen minulla tulee myös kova mieliteko seksiin, useasti myös jo kriisien hetkelläkin. Toisinaan olen masturboinut ja itkenyt saman aikaisesti. Saanpahan ainakin jotain nautintoa silloinkin kun kaikki tuntuu muuten kaatuvan niskaan. Viimeksi kun itkin ja masturboin yhtä aikaisesti, Matti oli näkemässä ja hieman ihmetteli kuulema ristiriitaista toimintaani. Toisinaan olen yliaktiivinen seksin suhteen, se auttaa jaksamaan

Vituttaa kun Matin silmissä neutraalilta pulliaiselta näyttävä blondikin on paremman näköinen kuin minä! Hänen lauseensa: ai niinkö ei saa sanoa? kertoo sen että hän yhä on sitä mieltä. Minkähän takia Matilla on tapana kehua minun kauneuttani vain yleensä niinä päivinä kun näytän räjähtäneeltä imuripussilta?! Matti on tänä yönä tulossa asunnoltaan tänne. Kävelee noin 7 km, ellei sitten ole valehdellut olinpaikkaansa. On nimittäin varmaan ensimmäinen kerta kun kotoaan yöllä kävelee luokseni. Negatiiviset kysymykset siitä ensimmäisenä nousivat mieleen. Kiva kuitenkin kun tulee, toivottavasti vaan on ollut kiltisti. Yritän päästä ulkonäkö kiukustani eroon ennen hänen tuloaan. Mutta kyllä se asia vituttaa!

Jännitykseni oli jo jonkin aikaa hieman parempana mutta sen jälkeen kun olen jonkun aikaa rinnakkaislääkkeitä syönyt niin on myös jännitykseni pahentunut. Ennenkään näistä rinnakkaislääkkeistä ei ole ollut mitään apua. Ihan sama onko niissä paremmissa lääkkeissä hyvä vaikutus psykologista vai ei, pääasia on ettei jännitä niin paljoa. Useasti on liiallisesta jännityksestä lävähtänyt psykoosi hetkeksi päälle. Taaskaan ei tarvitse kuin käydä parvekkeella tupakalla niin tulee se kropasta katoamisen tunne enkä yhtään kykene hallitsemaan kroppaani ja ilmeitäni, vaan kroppa hallitsee minua sätkimällä ja nytkimällä. Kuinka muka pystyy hallitsemaan kroppaansa jos ei enää koe edes olevansa kropassaan? Ja kunpa olo jäisikin vain siihen että pelkää sekoavansa, kun jännityksen hetkellä tunnen jo olevani jotenkin sekaisin. Vieläkin on jännittynyt olo vaikka olen jo omalla kämpälläni. Sen minkä mieli tietää, ei sitä vielä kroppa tiedä, eli siis sen ettei olisi syytä jännitykseen. Se on aivan turha kommentti.

Enää en tunne jatkuvaa katumusta siitä kun vihdoinkin osaan ajatella välistä jostain ihmisestä pahaakin, enää en moiti, arvostele ja rankaise itseäni siitä. Uskallan myös tuntea vihaa enkä enää tuomitse itseäni jos ns juoruilen jollekin läheiselleni tosiasioista, jotka täysin todeksi tiedän. Minäkin olen vain ihminen ja on minullakin oltava purkautumiskeino, sätkynukkena purkautumis keinoa ei ole. Nyt kun olen kaiken tuon oivaltanut niin olen myös tajunnut etteivät nuo asiat minusta pahaa ihmistä tee. Ennemminkin olen ollut hölmö luullessani ns hyvyyden piilevän siinäkin että antaa muiden kohdella itseään miten vain, tuntien heitä kohtaan liikaa ymmärrystä. Olen ollut läheisriippuvainen, ja sitä olen edelleenkin mutta en enää niin paljoa. Moni käsittää läheisriippuvuuden pelkästään yksin olon peloksi, vaikka se on paljon laaja alaisempi juttu. Itse en kuitenkaan yksin oloa pelkää, olen niin paljon yksinäni ollut, ja parhaiten minulla on useasti mennyt juuri yksin ollessa. (Ei kuitenkaan aina).

Tahtoisin juosta syvälle metsään missä lähettyvillä ei olisi yhtään ihmistä. Siellä tahtoisin itkeä ja huutaa niin lujaa ja kauan kuin vain haluaisin. Käpertyä maahan, itkeä, ruikuttaa ja kiroilla, huutaa sanatonta huutoa kurkku käheäksi, ilman että kellään olisi asiaan mitään sanottavaa! Ei muiden alentavaa säälittelyä, ei kysymyksiä, ei ymmärtämättömiä kommentteja, ei piristy nyt lätinää tai mitään muutakaan! Vain minä ja metsä.

Lasinukella on sydämenään suodatin joka on täynnä likaa. Se ei voi puhdistaa suodatintaan sillä se ei tiedä kuinka lika voisi lävistää lasin. Likaa tulisi suodattimeen heti lisää muutenkin. Mikään ei mahdu myöskään tulemaan ulkoapäin sen suodattimeen. Lasinuken ei tarvitse ottaa siilin rooleja mitkä vain kuluttaisivat vähäisiä voimia, sillä lasinukke on kokonaan lasia lukuunottamatta sen suodatin sydäntään. Lasinukke on saanut useita kolhuja ja naarmuja, on joskus tippunutkin mutta jokainen uusi kolahdus voi olla lasinuken kokonaan rikkova, sillä ei lasi kestä jatkuvasti toistuvia kolhuja. Mutta sirpaleidenhan pitäisi tuottaa onnea.

Pelkään sitä millaiseksi oikein olen muuttumassa, pelkään sitäkin mitä päässäni taas ja muutenkin on tapahtumassa. Pelkään sitä ylimielisyyttäni mikä minussa on lähiaikoina herännyt, etenkin miehiä ja itseään täynnä olevia bimboneitokaisia kohtaan. Aloin tuntea syntyväni uudestaan mutta nyt tunnen taas itseni sekavaksi psyykkiseksi sekasikiöksi. Eilen puhuin pojan kanssa joka sanoi olevansa narsisti ja juoppo. Halusin puhua hänen päätään sekaisin tarkoituksena saada hänet tipahtamaan vielä takaisin maanpinnalle edes hetkeksi. Lopulta hän teki raukkamaisen katoamistempun kaverinsa avulla ja alkoi jutustella toisen naisen kanssa. Poika ja hänen itserakas maailmansa vitutti minua. En ehtinyt sanoa seurustelevani vaikka oli tarkoituksenani. Mikä minusta on oikein tulossa? Pelottaa ja hävettää. Olisipa Matti täällä.