Pelkoa
Pelkään sitä millaiseksi oikein olen muuttumassa, pelkään sitäkin mitä päässäni taas ja muutenkin on tapahtumassa. Pelkään sitä ylimielisyyttäni mikä minussa on lähiaikoina herännyt, etenkin miehiä ja itseään täynnä olevia bimboneitokaisia kohtaan. Aloin tuntea syntyväni uudestaan mutta nyt tunnen taas itseni sekavaksi psyykkiseksi sekasikiöksi. Eilen puhuin pojan kanssa joka sanoi olevansa narsisti ja juoppo. Halusin puhua hänen päätään sekaisin tarkoituksena saada hänet tipahtamaan vielä takaisin maanpinnalle edes hetkeksi. Lopulta hän teki raukkamaisen katoamistempun kaverinsa avulla ja alkoi jutustella toisen naisen kanssa. Poika ja hänen itserakas maailmansa vitutti minua. En ehtinyt sanoa seurustelevani vaikka oli tarkoituksenani. Mikä minusta on oikein tulossa? Pelottaa ja hävettää. Olisipa Matti täällä.
