Tyhmä vaiko arvoton?
Matti aina toitottaa kuinka tyhmä minä olen kun en ole jättänyt häntä mutta samalla on mukamas kuulema kiitollinenkin siitä. En välttämättä sanoisi sitä tyhmyydeksi, enemmänkin se on sitä etten arvosta itseäni tarpeeksi. Mitä huonommin Matti minua kohtelee, sitä vähemmän arvostan itseäni ja mitä vähemmän arvostan itseäni niin sitä vaikeampaa on lähteminen. Ennen kaikkea lähtemistä on vaikeuttanut syvät tunteet häntä kohtaan, niin en ole edes halunnut lähteä. En minä ilman tunteita olisi kenenkään kanssa yhdessä. Sellainen vaikuttaa vain yksinäisyyden pakoilulta. Ei yksin olo minulle niin kamalaa ole. Matti on myös sanonut minua heikoksi koska hänen huono kohtelunsa minua kohtaan on vaikuttanut minuun, mutta pitää olla aika helvetin sitkeä ja vahvakin että hänen kanssaan yhä olen ilman että jotain vieläkin pahempaa olisi sattunut! Pitäisi olla aika tunnevammainen, kuollut tai robotti jos hänen inhottava narsistin kohtelunsa ei vaikuttaisi! Hyvähän hänen on kaikkea sanoa kun on itse tunnevammainen!
