kohti parempaako?

Tulipa vahingossa julkaistua useasti tuo sama juttu, enkä niitä ylimääräisiä onnistu poistamaankaan tätä kautta kirjautuneena. Kiukuttaa hieman kun en vieläkään pääse kirjautumaan tavallista kautta eikä auttanut edes salasanankaan vaihto . Tätä kautta kirjautuneena joutuu pomppimaan useiden eri sivujen kautta ja kysyy tunnuksia vähän väliä! Pelkään myös että Matilla siltikin on naisseuraa vaikka puhuisikin minulle puhelimessa kauniisti. Entä jos onkin joku humpukka jolle Matti on väittänyt etteivät hänen sanansa minulle merkitse mitään ja jos on valehdellut jotain itsemurha tai sääli tmv paskaa siitä miksi on kanssani? Entä jos hänellä onkin seksisuhde? Entä jos? Entä jos?… Pari kertaa hän on puhelimessa sanonut jotain kuin jollekin toiselle, mutta on väittänyt puhuneensa vain itselleen. Aika halpa humpukka nainen pitää olla jos sellaiseen ryhtyy ja/tai uskoo Matin valheet. Mutta niitähän nykyisin valitettavasti riittää.

Lainasin yhtenä päivänä kirjastosta kirjoja: Ilman omaatuntoa (Robert D. Hare), Al-Anonin Kaksitoista askelta & kaksitoista perinnettä (mm alkoholistien läheisille), Parisuhdeväkivalta Lyötyjen aika ja tila (Marita Husso) sekä Väkivallasta vapaaksi Naiset kertovat kokemuksistaan (tämä on aijemminkin ollut lainassa mutta en sitä ehtinyt silloin lukea. Matti myös ehdotti minulle kirjaa Iätön ruumis ajaton mieli, kun kroppanikin on stressatessa ruvennut reistailemaan. Matti itsekin luki sen, hän lukee hyvin paljon. Tuo Ilman omaatuntoa kertoo psykopatiasta ja suomentajan huomautuksena se on narsistinen persoonallisuushäiriö. Minä en kuitenkaan niitä täysin samaksi asiaksi yhdistä vaikka narsismissa ja psykopatiassa onkin tosi paljon samaa. Tuo kirja myös kertoo hyvin paljon murhaaja psykopaateista vaikka suurin osa psykopaateista ei murhaajia olekaan, ainakaan fyysisessä mielessä.

Eilen Matin mainitessa taas erosta sanoin hänelle että eipä ole ongelmani ja ohitin koko asian mielestäni sillä erouhkailutkin ovat jo niin arkea. Eilen Matti sanoi että puhutaan asiasta aamulla mutta kuten etukäteen jo tiesinkin niin ei puhuttu koko asiasta sanallakaan, vaan hieman pusuttelimme ja harrastimme seksiä. Matti on erolla uhannut useammin kuin minä, kuitenkin siitä on tullut jo jonkin näköistä tyhmää arkea. Matti mainitsi tänään taas vihastani ja tulkitsi sanomiseni väärin, jolloinka piti taas pienen näytöksensä kuin mikäkin näyttelijä. Hänen näyttelemiseensä kuului sekin että hän rupeaa sitten pitämään muita naisia aina kun epäilen ja lupaili pieksää minut epäillessäni pahemmin kuin koskaan. Tein selväksi että sitä ennen kyllä erotaan enkä sen kummemmin reagoinut hänen juttuihinsa. Olin lähdössä kotiin ja sitä ennen kävin vessassa. Kun tulin vessasta Matti hyppäsi nurkan takaa piilosta eteeni, nauroi, pussasi ja kutsui kultuliksi, sanoi taas vain näytelleensä, kuten arvasinkin.

Jos jatkuvasti vain leikitään toisen mielenterveydellä, ihmisarvolla ja itsekunnioituksella niin onko muka ihmekään jos siitä syntyy jossain vaiheessa vihaa? Siinä vaiheessa kun on alkanut edes hieman arvostaa itseään eikä enää koe jatkuvasti olevansa anteeksipyynnön velkaa jo pelkästään oman olemassaolonsa vuoksi. Niinä kertoina kun harvoin olen jäänyt yöllä valvomaan Mattia pidempään niin minut on pian täyttänyt pelko siitä että entä jos se onkin viimeinen yhteinen yömme yhdessä, jolloinka olen heti kömpinyt hänen viereensä. Se pelko tulee silloinkin kun hän ei edes ole uhannut erolla. On niin kova menettämisen ja jätetyksi tulemisen pelko. Ja nyt vasta tätä kirjoittaessa tajusin että tuo ns valvomis menettämis pelkoni johtuu siitä kun suhteemme on aina jotenkin epävarmaa, aina jotenkin ehdollista , vaikka Matin mielestä kaiken kuuluukin olla epävarmaa, mutta siinäkin kuten monessa muussakin asiassa hän on ääripääihminen. Ja Matti joskus kertoi ettei hän kunnolla osaa nukkua jos joku on vielä valveilla.

Jostain kumman syystä en pääse blogiini kirjautumaan tavallista kautta, vaan täytyy mennä usean sivun kautta . Asiasta toiseen. Matti kummaksuu sitä että pinnassani yhä pulppuaa viha niiden asioiden vuoksi mitä olen saanut häneltä sietää, melkein nauroi kun sanoin hänen traumatisoivista teoistaan ja että monella menee useitakin vuosia selvitä sellaisesta. Väheksyi taas siis sitäkin asiaa! Nousi hirveä viha siitä pintaan, suuremman osan päivästä olen tuntenut vihaa. Päivä päivältä olen alkanut ymmärtämään paremmin naisia jotka psyykkisen tai fyysisen väkivallan päätteeksi tappavat miehensä. Itseni kohdalla en kuitenkaan anna niin käydä, jo paljon sellaista ennen minä mieluimmin juoksen ja lujaa. Äskön Matti kyllä sanoi ettei enää halua olla kanssani, kun minä kuulema olen täynnä vihaa! Mutta ei edelleenkään ymmärrä sitä että hänenkin teoillaan on seuraukset! Ja mitä pahemmat/useammat teot niin sitä pahemmat seuraukset. Eihän siitä nyt mitään hyvää voi seurata jos jatkuvasti leikitään toisen mm ihmisarvolla!

Onpa kiva kun lähiaikoina on taas ollut kovia hellyyden ja rakkauden puuskia Mattia kohtaan . Ainahan niitä minulla on häntä kohtaan ollut mutta nyt ne vaan ovat taas lisääntyneesti päässeet pintaan kun muistaa mörköjen keskeltä nähdä toisen kauniinkin puolen <3 Nyttenkin haluaisin Mattia helliä ja huomioida vaikka ei hän täällä nyt olekaan. Huomenna varmaankin nähdään . Kohta kyllä rupean nukkumaan, alkaa jo väsyttää. Zzzz..

Minulla on lapsesta asti ollut menettämisenpelko, jossa pelkään menettäväni läheiseni. Nyt lähipäivinä tämä menettämisenpelko on taas kasvanut ja se kohdistuu useampaan läheiseeni, eniten kuitenkin ehkä taas Mattiin. Olen tainnut aina myös pelätä läheisteni kuolemaa hieman enemmän kuin omaani. Menettämisenpelko saa minut myös hyvin neuroottiseksi ja osasyynä neuroosien kasvuun tällä hetkellä voi olla kesken loppuneet aamulääkkeet. Neurooseilla on minuun kummallinen vaikutus:Mitä kovemmat neuroosit sitä suurempi panetus. Tulee pakottava tarve silloin runkata, toisinaan useita kertoja peräkkäinkin, eikä se ole yhtään mukavaa kun ei pysty runkkaamista lopettamaan ja sen tarve on liiallista. Kuinka pakkoneuroosit voi tehdä tuollaista? Sitä olen monesti ihmetellyt. Mitä hurjemmat pakko-oireet niin sitäkin kiihottuneempi fyysisesti olen, psyykkisesti siitä on hauskuus kaukana . Menettämisenpelko->Neuroosit->Runkkaaminen->Väsymys->Pelot->Neuroosit->runkkaaminen jne…. Aikamoinen ketjutapahtuma

Toissailtana Matti mm puhui itsetuhoisia asioita ja epäili rakkauttani häntä kohtaan ja moitti minua asioista joita itse on tehnyt. Puhui myös siitä ettei kukaan arvosta häntä ja hänen tekemisiään, mainitsi etten näe hänessä mitään hyvää, sanoi paljon muutakin. Eilen sitten väitti taas kaiken olevan vain vitsiä mutta sitäpä en varmaksi voi tietää. Oli niin tai näin niin minua kaduttaa ja tuntuu pahalta etten aina ole häntä tarpeeksi osannut ymmärtää ja kannustaa. Tuntuu myös pahalle ne pahat sananikin joita hänelle monesti olen sanonut, monesti aivan syystäkin mutta monesti myös aivan syyttä. Rumia kamalia asioita olen suustani päästänyt silloinkin kun hän ei sitä ole ansainnut. Minä kyllä arvostan ja rakastan häntä ja on hänessä paljonkin hyvää, niitä puolia en vain aina sen julmuuden kohdatessani ole tarpeeksi muistanut ajatella . Matti taitaa luulla että äitini suunnilleen inhoaa häntä vaikkei se paikkaansa pidäkään kun äitini onneksi on hyvin avarakatseinen ihminen. Joka tapauksessa:Matti on tosi tärkeä

Nyt pitäisi taas olla se tietokone missä on netti kun juttua tulee enemmän kuin mitä mahtuu kirjoittamaan. Puhelimella joutuu yleensä tiivistämään näitä kirjoituksia ja jotakin jää monesti mainitsematta. Blogilistankin blogini tekstin voi korjata vain tietsikalla kun puhelimella kirjoitettuna se näyttää kuin olisi kännissä kirjoitettu ja helposti sen käsityksen saakin kun lukee: Alkoholistin tyttöystävän näkökulmia.. (Vaikka en kännikala itse edes olekaan). Mutta enköhän minä EHKÄ jossain vaiheessa sen koneen vielä saa , tuleekohan minusta sitten tietokonenörtti?

Tuosta liiallisesta diagnosoimisesta tuli mieleen että välistä mieltäni on hieman rassannut ollessani narsistienuhrientuki sivuilla kun siellä moni välistä kyselee että onkohan joku nyt narsisti kun hän on mm sairaalloisen mustasukkainen, vainoharhainen, mielenterveysongelmainen tmv. Toki joillain narsisteilla voi tällaisiakin ongelmia olla mutta ei se nyt vielä sitä tarkoita että olisi narsku jos noita ongelmia on. Mielenterveys ongelmaiset esimerkiksi voivat aivan syyttä suotta joutua kärsimään narsistin leimasta kun ihmiset niin ajattelemattomasti jakelevat vääriä diagnoosejaan. (Tällainen voi jopa helpottaa oikeiden narsistien toimintaa, onhan Mattikin useasti syyttänyt minua sellaiseksi mikä itse on). Olenhan minäkin toisinaan sairaalloisen mustasukkainen ja muutenkin hieman mielenterveys ongelmainen mutta ei se minusta vielä läheskään narsistia tee. Sopivaan soppaan tarvitaan tietty määrä oikeita aineksia. Toivoisin etteivät ihmiset tekisi liian hätiköityjä johtopäätöksiä.

Jos ei ole kykenevä/halukas katselemaan asioista niiden useampia puolia, niin silloin ei pidä tuomitakaan.

Minulla ei todellakaan ole tapana tehdä mitään diagnooseja ihmisistä ja heidän sairauksistaan jmv. Matin kohdalla olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen sillä asia on aivan älyttömän selvä ja sillä harvemmin narsistit edes suostuvat diagnosoitaviksi ja monesti niissäkin tilanteissa yrittävät saada itsensä näyttämään paremmilta kuin ovatkaan, ja onpa Matti myöntänytkin olevansa narsisti vaikka toisinaan kieltääkin asian. Muuten minua ärsyttää tuo kuinka ihmiset nykyään ovat jatkuvasti jakelemassa toisilleen kaiken maailman diagnooseja! Näköjään ei käsitetä että ongelmatkin kuuluvat elämään eikä se pelkästään vielä kestään ns sairasta tee, ellei kyse ole vakavista ongelmista. Omat diagnoosini on lääkäri tehnyt mutta hekin osaavat mennä liiallisuuksiin diagnoosiensa kanssa, niitäkin on minulla useita eikä loppua näkyisi jos olisin jatkuvasti diagnosoitavana. Valitettavan usein ihmiset jakelevat myös diagnoosejaan hyvin heppoisin perustein, edes tietämättä asioista paljoa, menevät vain omien luulojensa mukana.

Laitoin tänne noita linkkejä mm narsismista, siellä on täyttä asiaa, kuten myös osiossa Uhrin osuus ja syyllisyys, se on niin helvetin totta että aivan puistattaa, itkettää, raivostuttaa ja vihastuttaa! Hieman pelottaakin. En enää aikoihin ole osainnut nähdä itseäni uhrina, en vaikka siihen näkyisi taas olevan todellista syytäkin. Ilmeisesti tässä uhrina olemis asiassa olen ollut vähän liiankin positiivinen vaikka Matin mielestä minulla on muka tapana liioitella pahoja asioita joita olen kokenut vaikka todellisuudessa olen monesti niitä väheksynyt kun olen ollut toisinaan niin nurkkaan ajetussa umpikuja asemassa etten ole kyennyt asioista puhumaan kellekään, korkeintaan antanut käsityksiä että menee paremmin kuin mitä oikeasti meneekään. Kaikkia asioita en ole kyennyt vielä edes sisäistämäänkään koska mieli tietää milloinka liika on liikaa.

Tuossa listassa oli vain pieni osa Matin tavasta reagoida muiden tunteisiin. Omat tuntemukseni ovat jo jonkin aikaa olleet Mattia kohtaan hyvin sekavat. Välistä tunnen häntä kohtaan voimakasta vihaa, syvää inhoa, pelkoa, katumusta sanoistani jmv, ikävää, suurta hellyyttä ja kaipausta (monesti silloinkin kun hän on vierelläni), surua hänen itsensä sekä itsenikin puolesta, seksuaalista vetovoimaa jne mutta ennen kaikkea rakkautta, se ei mihinkään ole kadonnut vaikka Matti toisinaan luuleekin ettei vihaisena, esim riidellessä voi toista rakastaa vaikka se ei niin olekaan. Ilmeisesti sekin luulo liittyy siihen hänen lapsuutensa epänormaaliin kehitykseen jossa tunteidenilmaisu oli kiellettyä ja tukahdutettua. Lisäksi lähiaikoina on iskenyt pelko Matin elämän puolesta. Ihan jo hänen takiaankin toivoisin hänen ns pelastavansa itsensä normaalimpaan elämään. Sitä hoitopaikkaa aijon hänelle tiedustella. Minä pelkään.

Laitan tähän joitain tapoja kuinka Matti monesti reagoi joihinkin tunteiden osoituksiin. Kun on nähnyt minut itkemässä:Sinä taidat oikein nauttia tuosta kurjuudestasi, älä sääli itseäsi, taikka sinä haluat vain huomiota/sääliä. Joskus on käynyt käsiksikin PELKÄN itkunikin takia. Kun joku on hermojensa äärirajoilla:Hän haluaa vain myötätuntoa, minun tapauksessani muka sääliä tai huomiota (mitkä eivät minua voi mitenkään auttaa, aivan kuin elämäni muka niin ns yksinkertaista olisi)! Jos haluan häneltä hellyyttä:Sinä haluat hirveästi huomiota. Jos esitän toivomuksiani parisuhteen laatuun liittyen:Sinä teet juuri tuossa väärin kun toivot itsellesi jotakin, se ei ole oikeaa rakkautta. (Ei kai se nyt niin helvetin suuri rikos ole jos toivoo poikaystävänsä olevan luotettava ja rehellinen mikä näkyy olevan liian suuri toivomus)! Jos kerron huolistani: Sinä olet liian itsekeskeinen, tuo on vain turhaa itsetärkeyttä. (Näkyy hänen mielestään olevan tervekin itsensä arvostaminen pelkkää liiallista itsetärkeyttä).