Katumusta
Toissailtana Matti mm puhui itsetuhoisia asioita ja epäili rakkauttani häntä kohtaan ja moitti minua asioista joita itse on tehnyt. Puhui myös siitä ettei kukaan arvosta häntä ja hänen tekemisiään, mainitsi etten näe hänessä mitään hyvää, sanoi paljon muutakin. Eilen sitten väitti taas kaiken olevan vain vitsiä mutta sitäpä en varmaksi voi tietää. Oli niin tai näin niin minua kaduttaa ja tuntuu pahalta etten aina ole häntä tarpeeksi osannut ymmärtää ja kannustaa. Tuntuu myös pahalle ne pahat sananikin joita hänelle monesti olen sanonut, monesti aivan syystäkin mutta monesti myös aivan syyttä. Rumia kamalia asioita olen suustani päästänyt silloinkin kun hän ei sitä ole ansainnut. Minä kyllä arvostan ja rakastan häntä ja on hänessä paljonkin hyvää, niitä puolia en vain aina sen julmuuden kohdatessani ole tarpeeksi muistanut ajatella 
. Matti taitaa luulla että äitini suunnilleen inhoaa häntä vaikkei se paikkaansa pidäkään kun äitini onneksi on hyvin avarakatseinen ihminen. Joka tapauksessa:Matti on tosi tärkeä
