Kainalossa nukkuminen
Jos jatkuvasti vain leikitään toisen mielenterveydellä, ihmisarvolla ja itsekunnioituksella niin onko muka ihmekään jos siitä syntyy jossain vaiheessa vihaa? Siinä vaiheessa kun on alkanut edes hieman arvostaa itseään eikä enää koe jatkuvasti olevansa anteeksipyynnön velkaa jo pelkästään oman olemassaolonsa vuoksi. Niinä kertoina kun harvoin olen jäänyt yöllä valvomaan Mattia pidempään niin minut on pian täyttänyt pelko siitä että entä jos se onkin viimeinen yhteinen yömme yhdessä, jolloinka olen heti kömpinyt hänen viereensä. Se pelko tulee silloinkin kun hän ei edes ole uhannut erolla. On niin kova menettämisen ja jätetyksi tulemisen pelko. Ja nyt vasta tätä kirjoittaessa tajusin että tuo ns valvomis menettämis pelkoni johtuu siitä kun suhteemme on aina jotenkin epävarmaa, aina jotenkin ehdollista 
, vaikka Matin mielestä kaiken kuuluukin olla epävarmaa, mutta siinäkin kuten monessa muussakin asiassa hän on ääripääihminen. Ja Matti joskus kertoi ettei hän kunnolla osaa nukkua jos joku on vielä valveilla.
