Yöllinen tajuaminen
Yöllä tajusin täysin sen ettei Matista tule enää aikanani sitä samaa ihmistä millainen Matti oli seurustelumme ensimmäiset puoli vuotta. Kaipaan sitä Mattia joka hän joskus oli tai ainakin esitti olevansa. Silti jaksoin toivoa aina sen saman Matin vielä palaavan, mutta nykyisin en tunne häntä enää yhtään ja se tuntuu pahalta. Hän ei enää tunnu samalta ihmiseltä johon joskus rakastuin mutta rakastan siltikin häntä yhä. Jo alussa häneen tutustuessaan mietin että hän on liian hyvää ollakseen totta, niin kuin sitten olikin. Silti olin silloin todella onnellinen ja Mattikin sanoi olevansa. Hänen kaverinsakin sanoi silloin että meillä näkyy olevan todellista onnea. Matti oli puhunut jatkuvasti vain hyvää minusta kavereilleen, hänen kaverinsa silloin kertoivat sen minulle. Ihmettelin myös Matin aikaisia rakkaudentunnustuksia minulle mutta se tuntui hyvältä kun en ollut aijemmissa suhteissani sellaista kokenut. Puolen vuoden päästä pääsi piru irti, hyvin hiljalleen ja salakavalasti joka kerta pahemmalla tavalla.
