kohti parempaako?

Nyt olen tajunnut että nuo edellisessä kirjoituksessani mainitut asiat eivät ole hyvyyttä vaan enemmänkin sairasta ja läheisriippuvaista. Vaikka yleensä sainkin vain paskaa niskaani hyvistäkin teoistani niin jatkoin aivan samaa rataa sillä olisin muuten tuntenut syvää syyllisyyttä ja katumusta. Useita vuosia toistin samaa rataa aina satuttaen itseäni ja muuttumatta siinä asiassa sillä en edes halunnutkaan muuttua vaikka tiesinkin vain kärsiväni. Enkä todellakaan nauttinut kärsimyksestä, mutta kärsimystä tunsin silloinkin jos olisin tehnyt toisin. Mutta ei enää! Nyt saa riittää! Enkä olisi koskaan uskonut tajuavani tätä asiaa, aina jotenkin kuvittelin että olisin inhottava ihminen jos näin ajattelisin. Mutta nyt olen tajunnut että MINULLA ON OIKEUS ARVOSTAA ITSEÄNI! MINUN EI TARVITSE SIETÄÄ MITÄ TAHANSA! Eikä se minusta huonompaa ihmistä tee ja jos jonkun silmissä tekeekin niin se ei ole minun ongelmani. MINULLA ON OIKEUS RAKASTAA ITSEÄNI!

Lähiaikoina olen saanut aiheestakin lisää munaa puolustaa oikeuksiani. Ja kusipääthän osaavat senkin asian vedota niin että olisin vain itsekäs mulkku, mutta minulle se on aivan samantekevää sillä en anna kohdella kenenkään enää itseäni liian huonosti. Sitä paitsi olenpa sitten suosiolla ns paskamainen niin eipä tarvitse kenenkään enää syyttäsuotta pitää minua sellaisena. Tällainen muutos minussa ei ole todellakaan tapahtunut helposti ja nopeasti. Siihen kuului useita vuosia ja liian paljon kärsimystä. Ennen pidin itseäni hyvänä ihmisenä kun en osannut tuntea vihaa ketään ihmistä kohtaan, vaikka aihetta olisi ollutkin, en koskaan toivonut kellekään mitään pahaa edes mielessäni, pidin sellaistenkin puolia jotka kohtelivat minua väärin, silloin kun heitä kohdeltiin väärin (siitäkin hyvästä sain vain paskaa niskaan), koin liiallisen rajua myötätuntoa kaikkia kohtaan, niitäkin jotka olivat minulle julmia ja tuntemattomiakin kohtaan jne jne jne.

Netissä tarpeeksi kauan aikaa pyöriminen saa aikaan nuivelon olon ja mitä kauemmin olen ollut netissä niin sitä vaikeampaa netistä lähteminen on, ja sitten kun sieltä on lähtenyt niin ei huvita sen jälkeen tehdä mitään muuta jolloinka päädyn takaisin nettiin. Plääh :p. Ja sitten kun nuivelo tyhjäpäisyys alkaa hieman hellittää niin sitten joku pieni asia läsäyttää pelkotilat päälle joita en koko päivänä ole pelännyt, mikä on minulle hyvin harvinaista, todella harvinaista. Aivan kuin tuntisin pelkoa siitäkin etten ole tajunnut pelätä ja olla neuroottinen, jolloinka pelkään pelkäämättömyyden kostautuvan minulle. No huhhuijakkaa. Millaistahan elämä olisi ilman pelkoja ja neurooseja? Voisi lähteä samantien atooppinen ihottumakin pois ja kasvaa suuret rinnat (ilman lihomista).

Vaikka olenkin nykyisin vain ruma lauta jota kukaan ei näköjään voi himoita ja haluta, ainakaan ilman että himoitsisi ja haluaisi muita niin seuraavalla kerralla kyllä jätän sinut vaikka se tapahtuisi vain mielessäsi. Joskus minäkin olin kaunis… En minä ihmisiä kaipaa vaan onnellisuutta, ja jo pitkään olen tiennyt onnellisuuden asuvan omassa itsessäni, sillä ihmiset ovat vain liian todellinen kangastus kaikessa rumuudessaan. En ole enää se johonka aikoinaan tutustuit.

Eiliset harjoitukset olivat aika rankat kun minulla on niin huono kunto enkä paljoa muuten liiku. Onneksi välissä oli parin minuutin tauko kun alkoi paikat jo menemään maitohapoille ja päässä rupesi hieman heittämään. Liikkeet olivat aika samantapaisia kuin karatessa. Jännityskään ei niin paljoa onneksi vaivannut. Harjoitusten jälkeen oli vetelä, väsynyt mutta psyykkisesti pirteä ja hyvä olo, kunnes mustasukkaisuus epäilyjä alkoi pukata päälle oikein sarjatulella ja ne kestivät useita tunteja. Yhtenä syynä niille Matin päivällä sanomat asiat jotka myöhemmin kuitenkin korjasi mutta enpä taas tiedä mitkä hänen todelliset syynsä olivat taas korjata sanomisiaan. Vaikea uskoa ihmistä joka niin usein on valehdellut suuntaan ja toiseen .. Nyt kaikki lihakset on kipeänä. Voisi tänään harjoitella liikkeitä jossain vaiheessa.

Vihdoinkin onnistuin kirjautumaan tänne, oli sellainen fiiliskin että nyt se kyllä onnistuu. Tässä on ollut monenlaista juttua. Matti oli yhtenä viikonloppuna vanhempieni ja minun kanssa veneilemässäkin. Suhde on mennyt tyyliin ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki jne. Kuten lähes aina. Olen kuitenkin huomannut suhteessamme parannuksiakin. Tänään lähdetään Matin kanssa uuteen yhteiseen harrastukseemme taekwondoon. Matti minut sinne mukaansa houkutteli ja minulle on aika suuri askel lähteä pitkästä aikaa harrastukseen jossa on muitakin ihmisiä, kun jännitän niin paljon. Onneksi Matti on kuitenkin siellä mukana. Käytiin jo yhtenä päivänä katsomassa miltä harjoitukset näyttävät. Matti on ollut harrastamassa erästä toista itsepuolustuslajia siniseen vyöhön asti ja minä olin pienempänä karatessa keltaiseen vyöhön saakka. Saas nähdä mitä tulee mutta toivottavasti on ainakin kivaa ainakin yksiä shamaani liikkeitä on mukavaa tehdä Matin kanssa. Kutsumme niitä pantteriliikkeiksi, karkkimainoksen perusteella.

Puhelimella en jostakin syystäole pitkään aikaan päässyt tänne kirjautumaan.

Olen ystäväni luona ja olen itkenyt melkein koko päivän, eilen illallakin itkin. Kyyneltulva on niin valtava etten kunnolla saa sitä loppumaan.

Matilta yritin saada tukea, hän analysoiliikaa kun kaipasin vain hellyyttä, rakkautta, ymmärrystä ja läheisyyttä.

Itkettää koko ajan .

Tuntuu niin saatanan pahalta olla näin arvoton, mitätön, ruma, vähäpätöinen, jopa omalle poikaystävälle.

Näin hyvää unta, valitettavasti heräsin siitä.

Minulle on pitkään osoitettu arvottomuuteni, pahinta siinä on ettei tekijä ymmärrä että sellainen kohtelu vaikuttaa pitemmän päälle keneen tahaansa, ei pelkästään läheisriippuvaisiin. Tämän minulle teit: Riistit ihmisarvoni, ilmani sitä ei ole elämää, on vain kasa ongelmia ja paha olla, pahinta ettet tajua edes sitä myöntää, et tajua mitä tuhoa aikaan olet saanut, voisit sentään yrittää korvata olla tukenani, ilman että kaikki aina hylkäävät minut pahoina päivinäni, ilman että minua rakastetaan vain jos täytän kaikki lmuiden laatimat ehdot, ilman että aina analysoisit ja leikkisit mielenterveyttäni raiskaavaa tyrannia. Tässä tilanteessa rakkaus, ymmärrys ja hellyys ja läsnäolo olisivat kaikista parhaimpia lääkkeitä. Ilmeisesti en sitä voi saada koska olen arvoton. Aina kun toivoisin vastarakkautta niin se on kuulema vain vaatimista, koska se ei luonnostaan tule. Pittkään olen jo tiennyt että torakatkin ovat tässä maailmassa tärkeämpiä kuin minä ………… Vihaan itseäni, vihaan sitä kaikkea mitä olen ja vihaan sitäkin kun en onnistu jotain olemaan ! Elämä on silkkaa piinaa ilman itsekunnioitusta ja ihmisarvoa, ilman tietoa siitä että olisin edes nainen.