kohti parempaako?

Puhelimella en jostakin syystäole pitkään aikaan päässyt tänne kirjautumaan.

Olen ystäväni luona ja olen itkenyt melkein koko päivän, eilen illallakin itkin. Kyyneltulva on niin valtava etten kunnolla saa sitä loppumaan.

Matilta yritin saada tukea, hän analysoiliikaa kun kaipasin vain hellyyttä, rakkautta, ymmärrystä ja läheisyyttä.

Itkettää koko ajan .

Tuntuu niin saatanan pahalta olla näin arvoton, mitätön, ruma, vähäpätöinen, jopa omalle poikaystävälle.

Näin hyvää unta, valitettavasti heräsin siitä.

Minulle on pitkään osoitettu arvottomuuteni, pahinta siinä on ettei tekijä ymmärrä että sellainen kohtelu vaikuttaa pitemmän päälle keneen tahaansa, ei pelkästään läheisriippuvaisiin. Tämän minulle teit: Riistit ihmisarvoni, ilmani sitä ei ole elämää, on vain kasa ongelmia ja paha olla, pahinta ettet tajua edes sitä myöntää, et tajua mitä tuhoa aikaan olet saanut, voisit sentään yrittää korvata olla tukenani, ilman että kaikki aina hylkäävät minut pahoina päivinäni, ilman että minua rakastetaan vain jos täytän kaikki lmuiden laatimat ehdot, ilman että aina analysoisit ja leikkisit mielenterveyttäni raiskaavaa tyrannia. Tässä tilanteessa rakkaus, ymmärrys ja hellyys ja läsnäolo olisivat kaikista parhaimpia lääkkeitä. Ilmeisesti en sitä voi saada koska olen arvoton. Aina kun toivoisin vastarakkautta niin se on kuulema vain vaatimista, koska se ei luonnostaan tule. Pittkään olen jo tiennyt että torakatkin ovat tässä maailmassa tärkeämpiä kuin minä ………… Vihaan itseäni, vihaan sitä kaikkea mitä olen ja vihaan sitäkin kun en onnistu jotain olemaan ! Elämä on silkkaa piinaa ilman itsekunnioitusta ja ihmisarvoa, ilman tietoa siitä että olisin edes nainen.