Luulosta herääminen
Nyt olen tajunnut että nuo edellisessä kirjoituksessani mainitut asiat eivät ole hyvyyttä vaan enemmänkin sairasta ja läheisriippuvaista. Vaikka yleensä sainkin vain paskaa niskaani hyvistäkin teoistani niin jatkoin aivan samaa rataa sillä olisin muuten tuntenut syvää syyllisyyttä ja katumusta. Useita vuosia toistin samaa rataa aina satuttaen itseäni ja muuttumatta siinä asiassa sillä en edes halunnutkaan muuttua vaikka tiesinkin vain kärsiväni. Enkä todellakaan nauttinut kärsimyksestä, mutta kärsimystä tunsin silloinkin jos olisin tehnyt toisin. Mutta ei enää! Nyt saa riittää! Enkä olisi koskaan uskonut tajuavani tätä asiaa, aina jotenkin kuvittelin että olisin inhottava ihminen jos näin ajattelisin. Mutta nyt olen tajunnut että MINULLA ON OIKEUS ARVOSTAA ITSEÄNI! MINUN EI TARVITSE SIETÄÄ MITÄ TAHANSA! Eikä se minusta huonompaa ihmistä tee ja jos jonkun silmissä tekeekin niin se ei ole minun ongelmani. MINULLA ON OIKEUS RAKASTAA ITSEÄNI!
