Onnen etsintää
Sen jälkeen kun tajusin onnen piilevän omassa itsessäni, aloin tuntea tyhjyyttä sisälläni sillä en tiennyt kuinka sen saisin itsestäni esiin. Mietin mitä se voisi olla, ja tajusin että onnellisuuteen tarvitaan itseluottamusta ja itsensä arvostamista (ja hyväksymistä) enemmän kuin mitä minulla tällä hetkellä on. Sitten taas unohdin tuon asian ja aloin taas tuntemaan ahdistavanlaista tyhjyyttä, kunnes lähipäivinä tuon taas muistin. Tajusin ettei mitkään tekemiset eikä myöskään kenenkään ihmisen seura pysty tekemään minua täysin onnelliseksi, ellen itse ole ensin sujut itseni kanssa. Toki minäkin nautin toisinaan ihmisten seurasta, varsinkin kaikista läheisimpieni mutta nautinto olisi sitäkin suurempi jos arvostaisin enemmän itseänikin. Mutta se onkin sitten vaikeampi toteuttaa, mutta eikös sitä sanota että hiljaa hyvä tulee. Ei mitkään omat mukavat puuhastelutkaan anna minulle täyttä onnea jos olen hukannut oman arvoni niinsanotusti. Yritän siis sanoa että tuo asia pätee lähes kaikessa elämän tilanteissa.
