Parisuhteen kahlepallo
Vasta nyt hiljalleen minulle on alkanut valjeta se että ei enää jatkuvaa huutoa, itkua, pilkkaa, nöyryytystä, häpeää, pelkoa toisista naisista, valheita, manipulointia, mustamaalaamista, jatkuvia pettymyksiä, eikä enää muodottomaksi turvonneita kasvoja, mustia silmiä eikä aivotärähdyksiäkään, ei enää syytteleviä sormia jotka eivät oikeasti mitään tiedä, ei enää pelkoa ja vahtimista örveltääkö toinen itsensä kännissä hengiltä ja vaikka mitä mikä on EI ENÄÄ! Vaikka pallo jalkani kahleesta onkin jo irronnut, napsahtanut poikki kulutuksesta, niin jäljellä on vielä itse kahle joka ei hetkessä irtoa. Minun täytyy varovasti ruveta taistoon traumatisoivan menneisyyden kahleen kanssa jotta jokin päivä kahlekin irtoaa ja voisin todeta: VAPAUS! ELOSSA! Se ei käy hetkessä, tulee vielä hyviä sekä huonojakin päiviä. Nyt minulla on kuitenkin aikaa itselleni, vaikka en voi kieltää ettenkö toisinaan kaipaisi rintaa johon painautua, sekä tuttua miehen ominaistuoksua. Parisuhteen kahleen pallo on kuitenkin nyt poissa.
