Narsistien uhrientukikokous
On taas tapahtunut vaikka mitä, Mattikin otti yhtenä iltana yhteyttä, mutta siitä ehkä lisää toisella kertaa. Nyt minulla olisi halua ruveta käymään paikkakuntani narsistienuhrien kokouksissa mutta paniikkihäiriöni on sille suurena esteenä. Lisäksi pelkään jos siellä on tuttuja naamoja, Matilla on hirveästi tuttuja ja monet pitävät häntä hyvänä ihmisenä ja naiset ovat lääpällään kun Matti on sellainen naistennaurattaja joka esittää aivan toista mikä oikeasti onkaan. Lisäksi jotenkin pelkään että joutuisin itse syytetynpallille, johtunee siitä että aina riitti niitä syyttäviä sormia jotka osoittivat vain minua. Toisinaan tuntui jopa helpommalta ja vähemmän voimia vievältä pyytää anteeksi samantien koko olemassaoloani kuin pitää puoliani. Puoliani pitäessä samat syyttelevät sormet vain yltyivät ja tulin vain nöyryytetyksi taas kerran. Mutta halu kokouksiin olisi kova sillä eivät läheisetkään täysin pysty ymmärtämään mitä olen läpi käynyt ja miksi itsekin toimin niin kuin toimin.
