kohti parempaako?

Tänään laitoin hyllyn päältä 3 Matin valokuvaa laatikkoon. Minulla oli tapana antaa kuvalle hyvän yön suukko silloin kun Matti ei ollut paikalla. Välistä tekisi mieli kaivaa kuvat takaisin esille mutta sitä en kuitenkaan tee, jotenkin on vaan vieläkin vaikeaa myöntää itselleni että todellakin olemme eronneet. Seinällä on vielä näyttelyjuliste jossa Matti on kaverinsa kanssa, pitäisi keksiä mitä laitan tilalle, ja varmasti keksisinkin jos vain haluaisin. Seinällä on myös kuva minusta, jossa Mattikin osaksi näkyy. Sen haluaisin siinä pitää, sain sen lahjaksi pari vuotta sitten parilta hänen kaveriltaan, lisäksi kuva antaa ilmettä kun kehykset he itse tekivät. Puhelimen taustakuvan vaihdoin ennen kuin näin Matin viimeksi ettei hän pääse mukamas ihmettelemään tai naljailemaan asiasta. Taustakuvana oli siis Matin kuva. Lisäksi puuarkun päällä on vielä pieni Matin kuva, hienossa karvahörhelö kehyksissä. No yhden askeleen jo otin, laittamalla eniten katsomani kuvat piiloon, eikä minulla tässä mikään kiire ole.

Näinä aikoina en taas osaa yhtään pitää yöstä. Yö elävöittää kaikki muistot selvästi mieleen. Tulee myös paljon sellaisia tapahtumia ja tilanteita mieleen jotka tekisi toisin jos vielä voisi. Suurin osa muistoista on kuitenkin hyviä, mihinkä ne huonot muistot seurustelu ajoilta katosivat? Kenties jonnekin piilotajuntaan jossa ne odottavat räjähtämistään niin kuin useat muutkin asiat? Toivottavasti ei. Huonoja hetkiä suhteessa taisi olla enemmän, mutta oli niitä hyviäkin paljon vaikka tulivatkin usein armopaloittain, ja sitäkin enemmän niistä osasi sitten kyllä nauttia. Miksi muistan vain kaiken hyvän vaikka suhde oli aivan sairas? Toinen oikea narsistin perikuva ja toinen sairaalloisen mustasukkainen. Kaikkien hyvien asioiden muistaminen saa minut kaipaamaan Mattia enemmän. Yön hetket vainoavat minua. Vieläkin toisinaan toivon ettei mitään pahaa olisi oikeasti tapahtunutkaan ja olisimme Matin kanssa onnellisesti yhdessä .

Matin aikana aloin korostamaan naisellisuuttani entistäkin enemmän myös pukeutumisellakin, ja niin teen edelleenkin. Naisellisuus ja seksuaalisuus ovat asioita jotka Matti onnistui runttaamaan minussa kaikista pahiten, ja mitä enemmän hän huomasi minun kärsivän asiasta niin sitä pahemmin hän alkoi runtata entistäkin enemmän näitä asioita. Viimeksi tavatessamme kuukausi eromme jälkeen sanoi hän minulle: Minun ei tarvitsisi katsella todellisia naisia jos sinä alkaisit olemaan nainen. Että vieläkin eronkin jälkeen kehtasi! Huomasi myös että sisimpääni on tullut lisää kauniita asioita ja että olen saanut enemmän asennetta puolustaa oikeuksiani, ja sehän häntä taisi harmittaa, koska tajusi etten olisi enää niin paljoa hänen vallassaan, jolloinka alkoi sivaltaa aralla asialla. Asiasta toiseen. Harmittaa että olen yhdelle ihmiselle kertonut tästä blogista sillä tuskinpa hän tajuaa mitä haittaa siitä voi minulle olla jos hän kertoo YHDELLE AINOALLEKAAN ihmiselle tästä, viis siitä pitäisikö tätä luotettavana!

Eräänä päivänä kun minulla oli hyvä ja touhukas olo ja alkoi tuntumaan jo siltä että voisin pistää pois esiltä Matin kuvia, tuli Matilta tekstiviesti juuri kun olin narsistienuhrientuki sivuilla. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä että viesti olisi häneltä, ennen viestin lukemista arvailin keiltä kaikilta muilta se olisi tullut. Viestissä oli rakkaudentunnustus, ja ettei ole minua pettänyt ja mentäisiin naimisiin ja pyysi soittamaan. Vietettiin intiimi yö ja aamukin yhdessä hänen luonaan. Hän oli ristiriitainen taas, välistä kosi ja välistä haukkui minua ja sitä rataa. Seuraavana päivänä toi minut kotiin autolla jonka oli ostanut. Illemmalla puhelimessa pahoitteli kun oli repinyt haavoja auki. Eilen taas olimme yhteyksissä. Vieläkään en ole kyennyt hänen kuviaan pistämään kaappiin pois esiltä ja ikävä ja epämääräinen olo vaivaavat ja halu nähdä taas hänet vaikka järkeni huutaakin ettei siitä hyvää seuraa ainakaan pidemmän päälle. Lisäksi tämäkin päivä on ollut ihan laiska .

Luultavammin tulen täällä jatkossa pohtimaan myös lisääkin suhteen aikaisia tapahtumia, vaikka Matti jotenkin onnistuikin iskostamaan päähäni ettei menneistä koskaan tulisi puhua eikä niitä edes ajatella, olisi kyseessä kuinka kipeä asia tahansa. Mutta ehkä samalla selvennän ajatuksiani ja yritän asiat siten läpikäydä kun niistä alan kirjoittamaan. Eron jälkeen olen nyt huomannut että jos olen Matin kanssa ollut mitenkään tekemisissä niin jonkun verran palaan taas eron alkuun, siihen että iskee taas hirveä kaipaus häneen ja etteivät mitkään tekemiset innosta. Tiedän kyllä että järkevintä olisi olla ilman mitään yhteyksiä, mutta toisinaan sydämeni on asiasta eri mieltä. Ja saattaahan hän välistä vain testata onko hänellä enää valtaa minuun, että saako vielä rikottua minut ja onko minulla yhä tunteita häntä kohtaan.