Kissojen rakkautta
On mukavaa että minulla on kissat (ja hyvä perhe) jotka ehkä tarvitsevat minua. Niinä kertoina kun kissat ovat olleet vanhempien luona hoidossa ja itse olun ollut asunnollani niin on tuntunut hieman orvolta ja yksinäiseltä. Silloinkin olen automaattisesti avannut oven niin ettei kissat pääse livahtamaan käytävään. Maaliskuussa palleroiset täyttävät 5 vuotta. Otin ne eläinsuojalta luovutusikäisinä pentuina, tai oikeastaan ne ottivat minut ja sydämeni 
. Monesti kun olen itkenyt on toinen kissa tullut lohduttamaan ja talsimaan rintani päälle ja toinen on tullut lähistölle katselemaan minua. On höpöhöpö puhetta ettei kissat tajuaisi tunnevaihteluja ja etteivät ne muka tarvitsisi seuraa. Kissat ovat monesti väärinymmärrettyjä. Minä kuitenkin ihailen kissojen itsevarmuutta, itsenäisyyttä ja sitä kun eivät ole muiden pompoteltavissa. Kissojen rakkauden osoitus liikuttaa syvästi ja kissojen loukkaus viiltää syvältä. Olisin paljon yksinäisempi ilman kissoja. Rakastan heitä, he ovat ystäviäni ja karvaisia lapsiani.
