Pahoinvointi sätkimistä
Viime yönä oli paha mieli kun tuli mieleen kuinka Matti suhteemme aikana piti muille naisille kuvaannollisesti ovia auki ja minua siis tavallaan vain varalla vaikkei varalla myöntänytkään pitävänsä. Lisäksi äitini yhtenä päivänä kertoi lukeneensa tuollaisen varalla pitämisen olevan yleistä nykyään, jopa niilläkin pareilla jotka asuvat yhdessä. Katselevat samalla löytyisikö ns parempaa nykyisen tilalle. Sellainen on todella loukkaavaa ja julmaakin ja sitäkin paremmalla syyllä en enää luota. Luultavammin minussa heräisi murhan himo jos sama tapahtuisi taas. Kaikista pahiten voi itsetuntoa loukata ihminen jota rakastaa, varsinkin jos se on jatkuvaa. Yöllä itkin ja sätkin jaloilla ja käsilläni kun oli niin paha olla etten tiennyt miten päin olisin. Hakkasin hieman tyynyä ja lopulta halasin sitä, otin kainalooni. Toivoin kovasti jonkun halaavan minua, olevan luonani, ilman mitään puheita ja keskustelua ikävistä asioista. Olisi vain ollut läsnä minua ja antanut itkeä.
