Sitoutumis kammoa?
Ne harvat miehet jotka on nyt baarissa tulleet minulle juttelemaan niin olen heistä nopeasti päässyt eroonkin olemalla tajuamattani hyökkäävän tarkka heitä kohtaan. Jälkeen päin vasta tajusin sen ja että se on selvästikin itse suojelu mekanismi. Eipä tosin ne juttusille tulleet ole yleensä minua edes kiinnostaneetkaan. On tässä ainakin se hyvä puoli ettei huiputtajat niin helposti enää sydäntäni vie ja tuleepahan tuolla tavalla tavallaan testattuakin toista. Yleensä niiden huiputtajien todellinen puoli on alkanut nykyään tulla hyvin nopeastikin esille toimiessani noin, mikä mielestäni on ihan hyvä. Lisäksi olen kyllä alkanut pelkäämäänkin ihmissuhteita (en siis pelkästään enää pelkkää tutustumista vaan yleensäkin suhteitakin). Jonkinlaista sitoutumis kammoa kai se on vaikka joskus vielä suurienkin pettymysten jälkeen mietin ettei minusta sitoutumis kammoista varmaan saisi tekemälläkään. No onpa kyllä traumojen myötä persoonallisuudessanikin tapahtunut useita muutoksia, osa hyviä, osa rasittavan huonoja.
