kohti parempaako?

Viime yönä tuli taas aivan seonnut olo, eikä tällä kertaa auttanut yö unetkaan, sillä se olotila on minulla vieläkin. Lisäksi rupesi äsken pelottamaan kun sisään päin hengittäessäni joka kerralla sattui aika kovastikin vasemmalle puolelle rintaa. Yleensä en fyysisistäkään vaivoistani kovin helposti kerro ihmisille, sillä aina tuntuu että niitäkin kuitenkin vain vähäteltäisiin tai että olen vain muiden mielestä huomiota vailla, mikä ei edes pidä paikkaansa. Usein sitten mieluimmin olenkin kertomatta tällaisistakin asioista. Korkeintaan kerron vain siskolle ja äidille. Asioiden omassa päässä pitäminenkään ei ole minusta nykyään enää niin tuskallista kuin jatkuva vähättely ja vertailu, parempi siis suosiolla vaieta asioistaan, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin asioista. Joskus luin että traumaattisten asioiden vähättely voi pahentaa traumoja ja sen kyllä olen itsekin usein huomannut ja  voi aiheuttaa kroonistuessaan jopa biologisia muutoksia.

Viime yönä siis oli se seko olo (mikä vieläkin) ja lisäksi alkoi henkeä ahdistaa ja tuntui kuin keuhkoissani olisi jokin möykky vaikeuttamassa hengitystä. Otin sitten pari tyynyä pääni alle, niin oli helpompi hengittää. Puoli vuotta meni että minulta pääsi ulos se silmiä turvottava itku, jota en yrittäessänikään kyennyt lopettamaan, eli siis suru mm. Matin ja minun erosta. Jossain vaiheessa olin jo alkanut olettamaan että ei sitä varmaan sitten ollenkaan tulekaan, mutta viime yönä se sitten tuli. Vihani ja raivoni on taas vaihteeksi muuttunut suruksi, selvemmäksi suruksi kuin aikaisemmin.

Olotilastani olen hieman huolissani ja toivon ettei tapahdu mitään ikävää. Kohta lähden siskon luo että ehtii vielä ajoissa siideritkin ostaa ja ehtii sitten tarpeeksi ajoissa sinne toiseenkin paikkaan. Hyvää vappua kaikille!

Soipa se summeri taas sitten myöhemminkin ja menin siihen vastaamaan. Joku poika kysyi kuulumisia, kysyin että kuka siellä on, siihen hän että sielläkö on ihan joku tyttö. Sitten poika totesi että miten sieltä kuuluu miehen ja naisen ääniä. En tiedä sanoiko seurassaan oleville henkilöille vai minulle. Tokaisi kuitenkin sitten että menehän sinä äijä sieltä linjoilta pois ja heti seuraavaksi että "minun tekee pillua mieli". Siinä vaiheessa länttäsin summerin luurin alas. Se poika kuulosti hieman eräältä entiseltä poikaystävältäni mutta enpä tiedä oliko hän, eikä ole väliksikään tietää. Se yhdistävä tekijä myöskin on näissä harvoissa entisissä poikaystävissäni että he kaikki jotenkin olettavat ettei minulla voisi olla heidän jälkeensä minkäänlaista mieselämää. Ja vaikkei olisikaan niin johtuisikohan siitä että heidän jälkeensä on saanut "miehistä" niin tarpeekseen ettei ketään edes vähään aikaan haluaisikaan .

Koko eilisen väsytti niin paljon etten saanut juuri mitään aikaiseksi, lähinnä vain löhöilin. Lisäksi oli yrjö olo koko päivän, kuten myöskin toissa iltanakin. Tänään olinkin jo paljon pirteämpi eikä oksettanutkaan, vasta kun nyt on hieman ällöttävä olo. Tänään värjäsin kulmakarvat ja hiukset (en tietenkään samalla värillä) ja ajelin ihokarvat. Siinä välissä tein ruokaa ja söin sekä istuskelin koneella. Hiusten värjäyksen päätteeksi kävin myös suihkussa ja sen jälkeen iskikin väsymys päälle. Äsken sitten tirautin pienet itkut, jonka syytä en kunnolla edes tiedä. Rupesi vain itkettämään ja vieläkin hieman itkettää. Ehkä kimppuuni hyökkäsi taas huonommuus tai sitten ylipäätään kaikki ja ei mikään. Sen vain tiedän että itkettää. Jotain positiivista kuitenkin, peiliin katsoessani tunsin itseni pitkästä aikaa kauniiksi ja päivemmällä tajusin että hei, minullahan on ihan hyvä kroppakin, oikeastaan paljon parempi mitä olin jo pitkään kuvitellut. Eipä tuo hiusväri kyllä kovin hyvin tarttunut, ei ainakaan tasaisesti mutta sittenpä ei.

En olisi edes tajunnut vappuaaton olevan huomenna ellei siitä minulle tänään messengerissä olisi mainittu. Oletin jotenkin sen olevan ylihuomenna. Tältä vapulta en odottanut mitään ihmeellistä kun eipä olisi mitään uutta se yksin viettää, mutta eipä minun tarvitsekaan nyt sitä yksin viettää sillä lähden siskon ja erään kaverimme matkassa juhlistamaan vappua erääseen paikkaan, jossa on muitakin. Ensin pitää vain rohkaisuksi ottaa siideriä, etten ole taas kuin tikku paskassa. Viime vappuaaton vietimme Matin kanssa kahdestaan ja muistaakseni hän oli sinä iltana taas valehdellut minulle usean tunnin ajan. No eipä ollut suurikaan yllätys. 29.4.2006 olimme juomassa (ja sekin oli nöyryyttävä ilta, kuten siis yleensäkin silloin kun seurassamme oli muitakin) Matin ja hänen kavereittensa kanssa ja Matti yritti ensin taas saada riitaa aikaiseksi, mikä oli hänelle yleistä juhlapäivinä jmv ettei tarvitsisi olla seurassani. Ilmeisesti olisi halunnut päästä vikittelemään naisia tai sitten muuten vain halusi minut yksin sellaisina päivinä jättää pelkkää vittumaisuuttaan kun tiesi kuinka minuun koskee jos oma poikaystävä tekee samaa kuin suurin osa tuttavistani elämäni aikana. Kukaan ei koskaan ole pystynyt satuttamaan minua niin pahasti kuin Matti. Jotenkin hän aina tiesi tarkkaan kuinka minua pystyy satuttamaan kaikista pahiten ja millaisilla asioilla. Pahinta siinä oli se kun rakastin häntä.

Äsken soi summeri ja hieman nyt harmittaa kun en mennyt kysymään summeriluurista että kuka siellä on. Aijemminkin se tänään soi mutta se oli niin pikainen painallus että oletin sen olevan vain vahinko hälytys, enkä edes mennyt kysymään. En nimittäin halua että se yksi tyyppi joka on tai oli ihastunut minuun, niin tulisi tänne ja siksi olenkin läheisilleni sanonut että soittaisivat minulle ennen kuin tulevat käymään. En vaan jaksa niitä juttuja enää. Päässä kuitenkin jää sitten kalvamaan ajatus että entä jos se olikin Matti??? Niin, entä sitten? Jos näkisin hänet, voisi kiusaus paluuseen olla suuri. Pystyisinkö vastustamaan sitä? Ja jos pystyisinkin, niin kuinka jaksaisin sitten taas kieltäytymisestäkään johtuvaa surua? Ja toisaalta taas, jos olisi mahdollista nähdä hänet, mutta en sitä mahdollisuutta käyttäisi niin vaivaisi sekin sitten mieltäni. Parempi siis etten tiedäkään kuka summeria soitteli. Ehkä vain känniset ihmiset ovat erehtyneet oven numerosta kun kuuluu jossain naapurissa taas olevan "pippalot" käynnissä. Perjantaina ja lauantaina oli kyllä harvinaisen hiljaista tässä talossa.

Kylläpä nyt alkoi väsyttää. Päivemmällä käytiin äidin kanssa puhumassa alakerrassa hieman asunto asioista erään tytön kanssa, sen jälkeen katselin netistä asuntoja ja äsken tulin kaupasta. Ihan tarpeeksi siis tälle päivälle. Puutaloissa näkyi olevan paljon asuntoja täällä lähistöllä, sellaisessa olisi kyllä kiva asua, vaikka puutaloon muutto olikin joskus Matin ja minun yhteisenä unelmana. Eipä kyllä sitten koskaan edes muutettu yhteen asumaan ja nyt ajatellen hyvä niin. Pitää vain ottaa muutossa asioita huomioon, esim. että millainen lämmitys talossa on, voiko siellä käyttää nettiä jne.

Kaupassa oli tosi ruma olo kun olin siellä ilman meikkiä, muutenkin on tänään ollut jotenkin tavallista rumempi olo.

Olen huomannut nykyisin että jos ajattelen Mattia niin minulle lävähtää psykoosimaisia ajatuksia päälle, yleensä se tapahtuu iltaisin ja muutenkin on hieman psykoottinen olo silloin. Sitten kun kuitenkin nukun yön yli niin olo on poissa kunnes taas seuraavan kerran tulee. No pientä se on kuitenkin erääseen aikaisempaan psykoosiin verrattuna mutta enpä nyt jaksa vähätellä tätäkään.

Nyt vasta tajusin että olen saattanut loukata aivan tahattomasti erästä lukijaa, olenkin pahoillani jos niin on käynyt. Tänne kirjoittamani ajatuksethan siis ovat vain omiani ja mielipiteitäkin on useita, tarkoitus ei kuitenkaan ole ollut loukata ketään.

Jos jätetään mielestä pois kaikki muuttoon liittyvät ahdistavat asiat niin olen alkanut jo innostumaan tuosta muutto asiasta.

Hieman ivallista että joskus sain tämän kämpän missä nyt olen, kaikista helpoiten kun kaikista eniten kammoan nuoria ihmisiä (mutta muutenkin kyllä muitakin) ja tässä talossahan siis asuu vain pelkästään nuoria, kun nämä kämpät ovat vain nuorille tarkoitettuja, muuten siis ihan tavallisia kämppiä. On minulla ainakin tässä kämpässä oma saunakin ja sopivasti tilaa ja lukuun ottamatta viikonloppu mölinöitä niin tämä on aika rauhallista seutua asustella. Hieman vain mielessä hankaa että joudunko minä todella lähtemään täältä niistä syistä jotka minulle sanottiin. Täällä nimittäin aika monesti tapahtuu ilkivaltaa, johon siis itse en ole osallistunut mitenkään ja monet naapurit taitavat kuitenkin olla toistensa kanssa tekemisissä, toisin kuin minä. Helppohan se sellaisen syyksi olisi asioita pistää jos on vain pelkkä epäilys mutta ei todisteita. Muutenkin kun minä olen lapsesta saakka näkynyt olevan liiankin sopiva syntipukki ihmisille, niihinkin asioihin joita en edes ole tehnyt. Enkä tällä nyt kotioloja tarkoita. Kerrankin kun tämän kerroksen käytävässä oli lattialla usein tupakantumppeja, niin ne oli survottu postilaatikkooni kun minut on ilmeisesti niin usein nähty tupakalla. Minun ne eivät kuitenkaan olleet ja sen jälkeen kiinnitin postilaatikkooni lapun jossa luki: ei tupakantumppeja kiitos, eivät ole edes polttamaani merkkiä! Meni jonkin aikaa siitä niin Matti sitten taas kerran lähti pois luotani suutuspäissään kun ei kyennyt ottamaan vastuuta valheistaan, niin joskus sen jälkeen oli itse kirjoittamani lapun jälkeen ilmestynyt postilaatikkooni kiinnitetty toinenkin lappu jossa luki: No kelpaakos sienet sitten?  En yhtään tiedä onko joku naapuri ollut asialla vaiko Matti, kun Matti ainakin kielsi sen myöhemmin laittaneensa siihen, mutta en ole kellään toisella nähnyt samanlaista a kirjainta kuin vain Matilla ja lapussakin olevat a kirjaimet muistuttivat Matin a:ta ja muutenkin koko käsiala. Tuosta päätellen se on kyllä hyvinkin voinut olla Matti, vaikka hän tiesikin kuinka ahdistunut olen naapureista ja etten mielelläni menisi edes tupakallekaan yhtä aikaa kun rupean panikoimaan niin paljon. Joskus aikaisemmin sitten yhtenä talvena istuin illalla parvekkeella tupakalla ja ohimennen vain huomasin että joku ukko on pihassa, enkä sen kummempaa huomiota häneen kiinnittänyt, enkä edes jäänyt häntä katselemaan (kun yleensäkin ahdistaa katsoa ihmisiin päin) ja vaivuin omiin ajatuksiini niin yhtä äkkiä kuuluu: VITTUAKO SIINÄ KYYLÄT?  Sen jälkeen vasta käännyin katsomaan siihen ukkoon päin ja olin aika ihmeissäni, enkä huomannut että ketään muutakaan olisi silloin ollut ulkosalla kuin vain minä ja se ukko. No ei jumalauta voisi vähempää kiinnostaa kyylätä jonkun juntin elämää, päin vastoin, yritän pysytellä niistä hyvin kaukana! Kyllä oli juntilla suuret luulot itsestään.

Mattihan siis joskus joulukuussa sai häädön asunnostaan ja painui ulkomaille. En tiedä onko yhä ulkomailla ja oikeastaan ei edes kiinnostakaan tietää, minun puolesta pysyköötkin siellä. Ennen häätöään ja vielä kun seurustelimme kertoi eräs Matin kaveri minulle Matin sanoneen hänelle että Matti yrittää tarkoituksella saada häätöä siitä kämpästä. Kysyin sitten Matilta asiasta niin Matti väitti kaverinsa puhuvan vain omiaan. Minustakin kuitenkin usein vaikutti siltä että hän häätöä yrittää oikeastikin tarkoituksella saada, kun hirmu usein keskellä yötä saattoi laittaa musiikin pauhaamaan hirmu kovalle, toisinaan vielä senkin jälkeen kun joku kävi mainitsemassa liian kovasta metelistä ja kerran hän alkoi poksutella papatteja sisällä kännipäissään ja vain hekotteli sekä räjäytteli omalta parvekkeeltaan ilotulitusraketteja. Yhden ilotulitusraketin hän piti kädessään mahdollisimman kauan, näki kyllä että olisi aika jo päästää se  irti mutta piti yhä vain kädessään ja sitten vasta päästi irti kun sattui jo pikkuisen käteen. Minä katselin silloin sisältä hänen touhujaan ja mietin että onko tuo jätkä aivan ääliö. Sen jälkeen puhelimessa naureskeli jonkun kaverinsa kanssa ja sanoi että hänellä on käsi ihan veressä kun ilotulitusraketti räjähti käsissä, vaikka häneltä oli vain parista, kolmesta kohdasta lähtenyt pikkuisen nahkaa ja vähän vain oli pieniä veritippoja. Eipä ollut kuitenkaan hänen ensimmäinen häätönsä. Vielä kun minäkin saisin joskus häädettyä hänet kokonaan mielestäkin pois, tai ainakin niin ettei se ukko enää pysty loukkaamaan ja satuttamaan minua mitenkään .

Ahdistaa. Äsken ovellani käytiin sanomassa että tässä asunnossa saa asua yhteensä 5 vuotta ja tuorein vuokrasopimukseni loppuu toukokuussa että olisi muutto edessä kun olen täällä jo 5 vuotta asunut. Sain kuitenkin 3 kk lisä aikaa, en vain tiedä että tästä vai ensi kuusta lähtien kun en tajunnut kysyä kun jännitin niin paljon. Paljon on paikkoja joista on Mattiin ja minuun liittyviä muistoja joihin ei kuitenkaan ole enää mahdollista mennä mutta ajattelin että ainakin tässä kämpässäni ne muistot ovat niin nyt sitten on lähtö täältäkin. Toisaalta kyllä ihan mielellänikin muutan täältä, osaksi myös noiden muistojenkin takia mutta ahdistaa vaan ihan älyttömästi kun en minä tiedä kuinka uutta kämppää haetaan ja ahdistaa älyttömästi kun joutuu sitten ihmistenkin kanssa olemaan tekemisissä. Alkaa hirveä siivous urakka, lähempänä uuden osoitteen ilmoittelu, pelko siitä millaisia naapurit ovat, ottaako joku minut silmätikukseen, onko uudessa talossa edes pesukonetta, kuinka pitkään edes saan asua siinä toisessakaan paikassa, joudunko vaihtamaan juuri hankkimaani nettiliittymää, onko uudessa kämpässä edes saunaa ja onko sellaiseen edes varaa ja paljon muuta. Mitä enemmän näitä asioita mietin niin sitäkin enemmän ahdistaa ja mitä enemmän ahdistaa niin sitäkin toimintakyvyttömämmäksi tulen. Eniten ahdistaa kuitenkin se että joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.

Haluaisin kämpän jossa on oma parveke. Tämä kämppä on siitäkin hyvä ettei vanhempien luokse ole kovin pitkä matka niin helposti aina siellä pääsee käymään. Tavallaan voisin ottaa myös uuden kämpän jonkinlaisena uutena alkuna. En kyllä yhtään tiennyt aijemmin että täällä ei saa asua kuin yhteensä vain 5 vuotta, tai sitten olin unohtanut koko asian. Uuteen kämppään haluaisin aivan toisenlaisen sisustuksen huonekaluja myöten, mutta en yhtään tiedä mitä entisillekään huonekaluille tekisin kun en luopuakaan niistä tahdo ja ahdistaa ruveta kyselemään ullakoista sun muista. Sellaiset asiat mitkä monelle ovat täysin selvää ja helppoa niin eivät välttämättä aina ole sitä jännittyneelle ihmiselle joka kammoaa sosiaalisia tilanteita. Toisaalta mielelläni muutan, toisaalta taas en. Kävi kyllä hieman vainoharha(?) mielessä että entä jos minun pitääkin muuttaa jostakin muusta syystä pois, jota en tiedä kun vaikuttaa että jotkut ovat asuneet täällä vieläkin pitempään kuin minä. Tai sitten siihen on jokin hyvä syy että ovat pitempään asuneet.

Tärisyttää. Kiroiluttaa (anteeksi jo etukäteen kielen käyttöni). Loukkaa. Vituttaa. Törmäsin sattumalta tukiaseman vanhaan keskusteluuni jossa etsin tavallisia kirjekavereita narsistien "uhreista" kirjeiden vaihteluun KOSKA MINULLA EI SILLOIN VIELÄ KONEESSA OLLUT NETTIÄ!!!!!!!!!!!! Jokainenhan siis voi omalla vastuullaan vastata tai JÄTTÄÄ VASTAAMATTA!!!!!!!!!!!!!!! Osa kommenteista oli kannustaviakin mutta se  toinen osa, voihan HELVETIN PERKELEEN KYRPÄ VITTU SAATANA HEVON PERSE!!!!!!!!!!!! Minua siellä oli alettu syyttelemään vain itsekkääksi pikku tytöksi joka on keksinyt poikaystävänsä narsismin jmv TÄYTTÄ PASKAA!!!!!! Enkö ole joutunut jo kärsimään ihan tarpeeksi??!?! Kaiken huippu kun alettiin marttyyriksikin minua syyllistämään ja että minusta narsistien uhrientuki sivuilla ihan käydään varoittamassa kun kerta pyydän etana postiin!!!!!!!!!!!!!!! Voi vittu sanon minä!!!!!!!! Hakataan hakattua perkele, eikö ihmiset enää muuta osaa?!!!!!!!!!!!!!!! Paljon muutakin perätöntä paskaa sinne oli vastailtu. Siitäkin nalkutusta oli kun halusin kirjoitella saman kokeneiden kanssa. En päästäkseni siitä paskasta pois vaan siksi että VOISIN VAIHTAA AJATUKSIA IHMISEN KANSSA JOKA YMMÄRTÄÄ TILANTEENI MIKÄ OLISI AIKA PERKELEEN TÄRKEÄÄ, EIKÄ NARSISTISTA SUHDETTA NIIN HYVIN VOI TAJUTA KUIN VAIN NE JOTKA SIINÄ OVAT OLLEET, EI SITÄ EDES VUOSI KAUSIA KIRJOISTAKAAN LUKEMALLA TÄYSIN VOI TAJUTA!!!!!!!!!!!!! JA SITTEN NE PERKELEEN YMMÄRTÄMÄTTÖMÄT KOMMENTIT SIITÄ KUN MIKSI EN OLE LÄHTENYT SUHTEESTA MITÄ SITTEN VAIKKA OLISIKIN NIIN HUONO ITSELUOTTAMUS NIIN EIHÄN SE MUKAMAS SEN TYYPIN MUKAAN MITÄÄN LÄHTEMISEEN VAIKUTA!!!!!! Yksi jopa toivoi että olisin oliko se nyt vuonna 1980-1985 syntynyt hetero nainen joka seurustelee narsistin kanssa. No onneksi olkoon vaan hänelle kun hänen toiveensa täysin toteutuikin mutta mitä helvettiä se tyyppi siitäkin oikein kostuu?!!!!

Muutenkin minulla on Matin jälkeen ollut vaikeuksia avautua asioistani ihmisille ja nyt kerran taas totesin: ÄLÄ LUOTA, ÄLÄ PUHU, ÄLÄKÄ TUNNE! Tukiasemalle en ainakaan enää mitään kirjoita. Välistä on hirveän vaikeaa avautua jopa narsistien uhrientuki sivuillakin kun jotkut ovat siellä jatkuvasti jakelemassa diagnoosejaan. Tää on just niin tätä että APUA EI KANNATA ODOTTAA EIKÄ SITÄ KANNATA EDES PYYTÄÄ SILLÄ SAA VAIN PASKAA ENTISTÄKIN ENEMMÄN SILMILLEEN!!!!!!!!!!!!!

Anteeksi kiukutteluni mutta minua niin kovasti vituttaa tuollaiset "paremmin tietävät" ihmiset.

Tämän lisään tähän nyt myöhemmin. Suurin syy sille miksi tuollaiset vastaukset minua niin suuresti loukkasivat on se että sain siitä täysin tarpeekseni jo Matin kanssa seurustellessa ettei kukaan uskonut minua ja se sai minut toisinaan melkein raivohulluuden partaalle. Ja aina vain sai sietää sitä vähättelyä, väheksymistä, epäuskoa ja lässytystä siitä että pitäisi vain kääntää toinenkin poski, kun Jeesuskin kuulema niin teki!!!! Mutta minäpä en ole Jeesus, enkä haluaisikaan olla ja tein sen kyllä täysin selväksi heillekin! Siitähän tietenkin alkoi lätinät siitä kuinka minä ansaitsenkin kaiken pahan ja ettei minun pidä liioitella asioita, vaikka puoliakaan siitä minuun kohdistuvasta inhottavasta kohtelusta he eivät edes tienneet, vaikka itsekin siihen olivat osallisina!!!!! Niin ja unohtamatta tietenkään sitä että vikahan aina nähtiin minussa. Sanottiinpa minulle usein jopa että "mitä sitten vaikka Matti pettäisikin sinua kun hän kerta  kuitenkin rakastaa sinua?"  Ei sellainen ihminen oikeasti rakasta, eikä tainnut kyllä rakastaa Mattikaan! Jossain vaiheessa jopa itsekin aloin pohtimaan tuota lausetta ja mietin että se varmaan kannattaisi hyväksyä minunkin, koska oletin että ilmeisesti  terveetkin parisuhteet vain sitten ovat sellaisia! Nyt jos joku mitään noista asioista tulisi lässyttämään niin saisi kyllä minulta aika kovaa kyytiä, saisi kuulla kunniansa sillä aggression mitalla mitä sisääni on kertynyt.

Laitanpa nyt tämän erään pätkän tännekin, kun rupesi ihan hieman huvittamaan sitä lukiessa. Tämän pätkän siis löysin etsiessäni enemmänkin tietoa iltalääkkeistäni. Tässä siis hieman farmakologista tietoa niistä.

Klooriprotikseenilla on suuri affiniteetti 5-HT₂ -reseptoreihin sekä á₁ -adrenergisiin reseptoreihin. Tässä suhteessa klooriprotikseeni muistuttaa suuriannoksisia fentiatsiineja levomepromatsiinia, klooripromatsiinia ja tioridatsiinia sekä klotsapiinia, joka on epätyypillinen neurolepti. Klooriprotikseenilla on myös selvä difenhydramiinin veroinen suuri affiniteetti H₁ -reseptoreihin. Myös kolinergisiin muskariinireseptoreihin klooriprotikseenilla näyttää olevan suuri affiniteetti. Klooriprotikseenin reseptoreihin sitoutumiskyky on hyvin samankaltainen klotsapiinin kanssa, tosin klooriprotikseenilla on noin kymmenkertainen affiniteetti dopamiinireseptoreihin.

Tämähän kuulostaa melkein jo Matin jutuilta, sanat vain olivat hieman toisenlaiset mutta samanlaista siansaksaa joka tapauksessa, vaikka siitä sitten jotain tajuaisikin (mutta ainakaan pitemmän päälle ei tajua enää yhtään mitään sen jatkuessa). Tästä voi saada vain pienesti sen mielikuvan miksi siis en enää jaksa kuunnella kaiken maailman saivartelua ja pätemistä tmv. Mitäs siitä jos sitä vain harvoin olisi kuullut mutta kun jatkuvasti ja kun samalla tyylillä vielä manipuloidaankin ja valehdellaan, niin onko ihmekään jos ihmisten pätemiset ja saivartelut nykyään menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos ja että sellaista tekstiäkin lukiessani toisinaan vain totean että diipadaipadaa lässyn lää, hellurei, lallalaa ja muuta vastaava yhtä mukavaa. Toisinaan sitten tuntuu että sellaisten juttujen kuulemisesta iskee yllättävä, äkillinen paniikki ja hyperventilaatio.

Selvisipä minulle hieman jotain myös tuosta lääkkeen puuduttavastakin vaikutuksesta. Luin että tätä samaa lääkettä käytetään myös koviin kipuihin tehostamaan joidenkin särkylääkkeiden vaikutusta. Sehän jo selittääkin aika paljon. Hyviä kuitenkin muuten ovat nuo lääkkeet olleet minulle lukuunottamatta joitain fyysisiä, huolestuttavia vaivoja ja pitkään olen niitä jo syönyt. Olenpa näitä samoja joskus aijemminkin syönyt.

Eilen illalla otin pitkästä aikaa iltälääkkeen kokonaisena, kun muutamina iltoina olen sen nyt ottanut puolikkaana vaikka se kokonaisena pitäisikin ottaa ja nyt vasta alan hieman taas piristymään kun on niin tujua lääkettä, on nimittäin ollut koko päivän väsynyt ja lötkö olo sen lääkkeen takia. Nyt myös ainakin paremmin tiedän että miksi sitä ei puolikkaana kannata ottaa, kun kielestä ja kurkusta meni osittain tunto ja rupesi ahdistamaan sekä muutenkin tuli tosi outo olo. Keittiössäkin kävin juomassa vettä silloin kun puolikkaan olin ottanut niin en yhtä äkkiä enää tiennyt yhtään että olenko oikeasti hereillä vai näenkö taas vain toden tuntuista unta ja samalla meinasi tulvahtaa päälle paniikki, vaikken silloin vielä yhtään ollut sinä yönä nukkunutkaan.  Huomasin sinä yönä myös verisuonieni pullistuneen aika hurjasti ja näkyivät tosi selvänä ja sinisenä.Kokonaisena otettuna sen puuduttavaa vaikutusta ei niin selvästi huomaa kun siinä on se kalvo päällä. Jos se tuolla tavoin kroppaa puuduttaa, niin mitähän alueita se aivoissani sitten oikein puuduttaa ja kuinkahan paljon?

Vasemmassa kädessä on taas välistä ruvennut tuntumaan ylhäällä puristavaa painetta ja olen sillä huomannut olevan yhteyttä lääkkeisiini. En vaan vieläkään ole siitä muistanut terapiassa mainita. Nytkin on painetta kädessä ja lisäksi kämmentäkin pistelee. Psyykkisesti ainakin olen nyt pirteämpi kuin eilen.

Juuri tulin takaisin kämpälle ja nyt on niin väsynyt olo etten paljoa jaksa kirjoittaa. Onneksi pääsin auton kyydissä niin ei tarvinnut mennä ahdistumaan linikkaan.

Neuroottisena koko ajan pelkäsin että asunnollani on syttynyt tulipalo tai tapahtunut muuta ikävää vaikka lähtiessäni tarkistinkin kaikki laitteet ja johdot moneen kertaan niin kuin yleensäkin. Onneksi ei ollut käynyt mitään ikävää ja ennen kaikkea onneksi kissat ovat täysin kunnossa.

Nyt on niin sumuinen olo ettei kirjoittamisestakaan tule paljoa mitään. Tänään katselin taas vanhoja kirjoituksiani niin tuntui olevan hirveästi toistoa ja muutenkin jotenkin sekavaa tekstiä, mutta olkoonsa. Fyysisesti on tosi likainen olo, voi kun jaksaisin mennä suihkuun.

Kaverin luona olen ja hän nukahti jo illalla telkkarin ääreen ja nukkuu samassa paikassa vieläkin.

Päivällä oli hyvä olo mutta koko illan on masentanut ja ollut myös fyysisestikin kuvottava olo. Unohdin ottaa mielialalääkkeetkin mukaan. Odotan jo huomista. Taas kerran tänään olen todennut ettei juominen sovi minulle, se pistää seuraavana päivänä masentumaan, olemaan huolissaan koko ajan kaikesta, niistäkin asioista joille ei keksi edes nimeä ja katumaan jotain mutten tiedä mitä. Lisäksi minua vaivaa eräs asia josta en ole vielä kenellekään kyennyt puhumaan ja sekin siis ahdistaa. Näinhän siinä siis aina käy kun on lipsauttanut että hyvin menee, mutta enää en haluaisi siihen edes uhallanikaan uskoa, kun muutenkin minussa on tapahtunut huima kehitys pessimististä positiivisemmaksi ihmiseksi. Siinäkin onnistuin sen vuoksi kun joskus päätin asialle ruveta tekemään todellakin jotakin. Aluksihan se tuntui pakkopullalta mutta hiljalleen huomasin että se mikä ennen oli pakkopullaa ajtuksissani niin tulee nykyään jo ihan luonnostaan ja ilman suuria ponnisteluja.

Eipä se Matin narrin puku (eräänlainen teatteri puku, joka päällään hän alkoi esittää entistäkin enemmän ja tehdä ihmisiin vaikutusta) kauaa siellä kaapissa pysynyt, kun viime aamuyönä nukkumaan käydessäni parahdin parkumaan ja otin sen puvun kaapista viereeni, painoin pääni puvun rintaosan päälle ja hiha osan ujutin pääni alta halaus asentoon ja siinä sitä sitten aikani vollotin, halasin pukua ja potkin peittoa ja sitten nukahdin. Tänään herätessäni kuitenkin laitoin puvun takaisin kaappiin.

Lähi aikoina on taas seksiäkin tehnyt kovasti mieli, mutta ehkä paikkani umpeutuvat ja pölyttyvät ennen kuin sitä saan.

Väsyttää ja välistä tekisi mieli itkeä vaikka toisaalta en nyt jaksaisikaan itkeä. Olisipa jo huominen.

Joskus menet ulos täynnä itseluottamusta, parhaimpiisi pukeutuen, toisinaan taas kiireisesti vetäiset harjan läpi hiustesi ja menet sellaisena kuin olet, ajatellen ettei sillä niin väliä, kun ei kukaan tänään kuitenkaan & ja molemmilla kerroilla säteilet sisäistä hehkuasi sellaisella autenttisuudella, ettei sitä kerta kaikkiaan voi vastustaa. Luonnollisuutesi hurmaa hänet luulemaan, että olet kuin yksi hyvistä jätkistä & ja juuri kun hän nojautuu taaksepäin rentoutuneena, hän oivaltaa samalla laskeneensa omat aseensa ja jääneensä vangiksesi    pysyvästi.

Tiedosta siis oma viehätysvoimasi ja nauti siitä täysin siemauksin   olemalla oma itsesi! Sinulla on myös loistava flirttailun taito. Saat miehen kiemurtelemaan tuskissaan, kun hän ei tiedä, mitä sinun kanssasi oikein pitäisi tehdä. Ja usko pois, hän nauttii kidutuksensa jokaisesta hetkestä!

No ehkäpä näinkin, jos vain luottaisin itseeni enemmän. Yhdeksi jätkistä en kyllä itseäni mitenkään koe . Huhhuh nyt kyllä saa testit toistaiseksi riittää.

On kuvottava olo. Taisipa muuten tuo testin alku jäädä pois, plaah.

Paso doble

Olet kiihkeä paso doble! Elämä on sinulle arvoitus, jonka olet päättänyt ratkaista. Tiedät mitä tahdot, ja menet sen saadaksesi vaikka läpi harmaan kiven. Intohimosi tuo joskus naarmuja nahkaan ja suruja sydämeen, mutta elämä kanssasi maistuu todelta.

Mutta jos kuvittelit, ettei sinusta olisi tanssijaksi, erehdyt. Paso doblen intohimoisista rytmeistä voit vihdoinkin löytää todellisen minäsi. Siis tule tanssimaan   tähtienkin kanssa!

Voihan helvetti kun on taas sellainen olo että joka puolella minua inhotaan tai että vähintäänkin minulle nauretaan, vaikkei siihen oloon mitään järkevää syytä ja selitystä olekaan, ei edes kunnollista "tutkainta" mikä sen OIKEASTI sanelisi. Sitä se teettää kun suurimman osan elämästään viettää paska seurassa jossa vain mitätöidään koko olemassa olokin! Mutta mitäpä tuosta olosta, olkoonsa, eikä se olisi ensimmäinen kerta jos niin todella olisi ja tässä tapauksessa tuskin edes niin oikeasti on.