Masentunut mieli
Kaverin luona olen ja hän nukahti jo illalla telkkarin ääreen ja nukkuu samassa paikassa vieläkin.
Päivällä oli hyvä olo mutta koko illan on masentanut ja ollut myös fyysisestikin kuvottava olo. Unohdin ottaa mielialalääkkeetkin mukaan. Odotan jo huomista. Taas kerran tänään olen todennut ettei juominen sovi minulle, se pistää seuraavana päivänä masentumaan, olemaan huolissaan koko ajan kaikesta, niistäkin asioista joille ei keksi edes nimeä ja katumaan jotain mutten tiedä mitä. Lisäksi minua vaivaa eräs asia josta en ole vielä kenellekään kyennyt puhumaan ja sekin siis ahdistaa. Näinhän siinä siis aina käy kun on lipsauttanut että hyvin menee, mutta enää en haluaisi siihen edes uhallanikaan uskoa, kun muutenkin minussa on tapahtunut huima kehitys pessimististä positiivisemmaksi ihmiseksi. Siinäkin onnistuin sen vuoksi kun joskus päätin asialle ruveta tekemään todellakin jotakin. Aluksihan se tuntui pakkopullalta mutta hiljalleen huomasin että se mikä ennen oli pakkopullaa ajtuksissani niin tulee nykyään jo ihan luonnostaan ja ilman suuria ponnisteluja.
Eipä se Matin narrin puku (eräänlainen teatteri puku, joka päällään hän alkoi esittää entistäkin enemmän ja tehdä ihmisiin vaikutusta) kauaa siellä kaapissa pysynyt, kun viime aamuyönä nukkumaan käydessäni parahdin parkumaan ja otin sen puvun kaapista viereeni, painoin pääni puvun rintaosan päälle ja hiha osan ujutin pääni alta halaus asentoon ja siinä sitä sitten aikani vollotin, halasin pukua ja potkin peittoa ja sitten nukahdin. Tänään herätessäni kuitenkin laitoin puvun takaisin kaappiin.
Lähi aikoina on taas seksiäkin tehnyt kovasti mieli, mutta ehkä paikkani umpeutuvat ja pölyttyvät ennen kuin sitä saan.
Väsyttää ja välistä tekisi mieli itkeä vaikka toisaalta en nyt jaksaisikaan itkeä. Olisipa jo huominen.
