kohti parempaako?

Ahdistaa. Äsken ovellani käytiin sanomassa että tässä asunnossa saa asua yhteensä 5 vuotta ja tuorein vuokrasopimukseni loppuu toukokuussa että olisi muutto edessä kun olen täällä jo 5 vuotta asunut. Sain kuitenkin 3 kk lisä aikaa, en vain tiedä että tästä vai ensi kuusta lähtien kun en tajunnut kysyä kun jännitin niin paljon. Paljon on paikkoja joista on Mattiin ja minuun liittyviä muistoja joihin ei kuitenkaan ole enää mahdollista mennä mutta ajattelin että ainakin tässä kämpässäni ne muistot ovat niin nyt sitten on lähtö täältäkin. Toisaalta kyllä ihan mielellänikin muutan täältä, osaksi myös noiden muistojenkin takia mutta ahdistaa vaan ihan älyttömästi kun en minä tiedä kuinka uutta kämppää haetaan ja ahdistaa älyttömästi kun joutuu sitten ihmistenkin kanssa olemaan tekemisissä. Alkaa hirveä siivous urakka, lähempänä uuden osoitteen ilmoittelu, pelko siitä millaisia naapurit ovat, ottaako joku minut silmätikukseen, onko uudessa talossa edes pesukonetta, kuinka pitkään edes saan asua siinä toisessakaan paikassa, joudunko vaihtamaan juuri hankkimaani nettiliittymää, onko uudessa kämpässä edes saunaa ja onko sellaiseen edes varaa ja paljon muuta. Mitä enemmän näitä asioita mietin niin sitäkin enemmän ahdistaa ja mitä enemmän ahdistaa niin sitäkin toimintakyvyttömämmäksi tulen. Eniten ahdistaa kuitenkin se että joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä.

Haluaisin kämpän jossa on oma parveke. Tämä kämppä on siitäkin hyvä ettei vanhempien luokse ole kovin pitkä matka niin helposti aina siellä pääsee käymään. Tavallaan voisin ottaa myös uuden kämpän jonkinlaisena uutena alkuna. En kyllä yhtään tiennyt aijemmin että täällä ei saa asua kuin yhteensä vain 5 vuotta, tai sitten olin unohtanut koko asian. Uuteen kämppään haluaisin aivan toisenlaisen sisustuksen huonekaluja myöten, mutta en yhtään tiedä mitä entisillekään huonekaluille tekisin kun en luopuakaan niistä tahdo ja ahdistaa ruveta kyselemään ullakoista sun muista. Sellaiset asiat mitkä monelle ovat täysin selvää ja helppoa niin eivät välttämättä aina ole sitä jännittyneelle ihmiselle joka kammoaa sosiaalisia tilanteita. Toisaalta mielelläni muutan, toisaalta taas en. Kävi kyllä hieman vainoharha(?) mielessä että entä jos minun pitääkin muuttaa jostakin muusta syystä pois, jota en tiedä kun vaikuttaa että jotkut ovat asuneet täällä vieläkin pitempään kuin minä. Tai sitten siihen on jokin hyvä syy että ovat pitempään asuneet.