Huolestuttaa ja pelottaakin
Viime yönä tuli taas aivan seonnut olo, eikä tällä kertaa auttanut yö unetkaan, sillä se olotila on minulla vieläkin. Lisäksi rupesi äsken pelottamaan kun sisään päin hengittäessäni joka kerralla sattui aika kovastikin vasemmalle puolelle rintaa. Yleensä en fyysisistäkään vaivoistani kovin helposti kerro ihmisille, sillä aina tuntuu että niitäkin kuitenkin vain vähäteltäisiin tai että olen vain muiden mielestä huomiota vailla, mikä ei edes pidä paikkaansa. Usein sitten mieluimmin olenkin kertomatta tällaisistakin asioista. Korkeintaan kerron vain siskolle ja äidille. Asioiden omassa päässä pitäminenkään ei ole minusta nykyään enää niin tuskallista kuin jatkuva vähättely ja vertailu, parempi siis suosiolla vaieta asioistaan, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin asioista. Joskus luin että traumaattisten asioiden vähättely voi pahentaa traumoja ja sen kyllä olen itsekin usein huomannut ja voi aiheuttaa kroonistuessaan jopa biologisia muutoksia.
Viime yönä siis oli se seko olo (mikä vieläkin) ja lisäksi alkoi henkeä ahdistaa ja tuntui kuin keuhkoissani olisi jokin möykky vaikeuttamassa hengitystä. Otin sitten pari tyynyä pääni alle, niin oli helpompi hengittää. Puoli vuotta meni että minulta pääsi ulos se silmiä turvottava itku, jota en yrittäessänikään kyennyt lopettamaan, eli siis suru mm. Matin ja minun erosta. Jossain vaiheessa olin jo alkanut olettamaan että ei sitä varmaan sitten ollenkaan tulekaan, mutta viime yönä se sitten tuli. Vihani ja raivoni on taas vaihteeksi muuttunut suruksi, selvemmäksi suruksi kuin aikaisemmin.
Olotilastani olen hieman huolissani ja toivon ettei tapahdu mitään ikävää. Kohta lähden siskon luo että ehtii vielä ajoissa siideritkin ostaa ja ehtii sitten tarpeeksi ajoissa sinne toiseenkin paikkaan. Hyvää vappua kaikille!
Elämän vähättely mietityttää minuakin. Miksi vähätellä?
Millaiset ihmiset vähättelevät elämää?
On hyvä muistaa, että itse on erillinen ihminen muista ihmisistä, ja vaikka siis joku toinen vähätteleekin elämässä tapahtuvia asioita, ei itse täydy ajatella samoin.
Toisaalta, jos ympärillä sattuu olemaan paljon ihmisiä, jotka vähättelevät laumassa yhtä ja tämän tarpeita, voi tuo yksi joutua kokemaan liian kovia. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja usein joukko luulee olevansa oikeassa, koska heitä on enemmän, ja unohtaa että jokaisella yksilöllä on oikeus elämään mukava onnellinen elämä, tuntea itsensä tärkeäksi tunteineen.
Onko tärkeää saada vähättelijät huomaamaan, että he satuttavat toisia? Kuin talloisi muurahaista huomaamattaan, vaikka tietääkin vieressä olevan muurahaispesän ja heidän kulkupolkunsa siinä kohdilla. Kuinka saada viesti perille vähättelijälle, joka saattanee samalla kun puhut hälle jo ajatella: “No, se nyt vain pölisee siinä.”? Kuinka saada joukko kuulemaan yksilön pienet tarpeet?
Ylenpalttinen kauhistelu ihmetyttää myös. Miksi tehdä tärkeästä kärpäsestä härkä? Miksi tehdä kamalasta asiasta vielä kamalampaa, kun voisi korjata asian? Tänä päivänä niin moneen ongelmaan löytyy korjaava vastaus tai ainakin tilannetta helpottavia toimia. Kun tekee kaikkensa hyvillä mielin sen eteen, että jokin asia onnistuu voi ainakin olla hyvillään siitä, että koetti kaikkensa hyvillä mielin, vaikka lopputulos ei olisikaan onnistunut. Onnistunut tunne koettamisesta kannustaa koettamaan uudelleen toisin, uusin keinoin.
Vähäteltynä olen alkanut kokea itseni turvattomaksi, yksinäiseksi. Kun minua on kuunneltu, otettu vakavasti olen kokenut elämäni tasapainoiseksi vaikeissakin, haastavissa tilanteissa. On siis kaiketi tärkeää, että nauttii ystävistään, jotka antavat arvon minuudelle ja antaa takaisin arvoa heille. Ja ne jotka vähättelevät on osattava laittaa omaan lokeroonsa. Elettävä heidän kanssaan tiedostaen keitä he ovat, koettaen saada viestiä perille mahdollisuudesta elää täyttä elämää.
Vähättelijät kuriin : ) Elämälle arvo.
Comment by Satu-Leena — February 13, 2008 @ 8:07 pm
Sinäpä sen sanoit, kaiken juuri osuvasti ja ytimekkäästi
samaa mieltä olen kanssasi.
Comment by nousen — February 14, 2008 @ 11:34 pm