kohti parempaako?

Tänään sitten iski taas ihan yllättäen pitkästä aikaa päälle itsesyytöksiä siitä että mikä nainen minä muka olen, kun on hirveät kasat pesemättömiä pyykkejä, iso kasa likaisia astioita ja lattiatkin olisi imuroinnin tarpeessa. Tulipa sitten sitäkin paremmalla syyllä halu päästä ulos täältä kämpästäni. Mietinkin että jos olisin mennyt tänään lähistöllä olevalle lammelle ja ottanut vaikka kirjan mukaan. Mutta sitten tajusinkin että tuleeko siitä lukemisestani yhtään mitään kun ihmisiä kulkee ohitse ja minä ahdistun. En sitten välttämättä tänään ulkosalle mene vaikka ahdistaakin jo tämä sisällä olo, ulkonakin on kaunis ilma. Tänään kuitenkin jaksoin käydä suihkussa ja pitkästä aikaa jaksoin shampoon pois pesun jälkeen laittaa hiuksiin myös hoitoainetta, nykyään en nimittäin yleensä ole jaksanut. Vaihdoin myös keittiön ja vessan pyyhkeet, olivat jo kuvottavan likaisia. Puhtaat lakanatkin pitkästä aikaa vaihdoin. Jo joinaikin öinä on karmineet ne aikaisemmat lakanat sen verran että olen nukkunut päiväpeiton alla, kun olisi tuntunut vastenmieliseltä pujahtaa lakanoiden väliin. Lakanoita vaihtaessani suihkun jälkeen minussa heräsi seksin halu. Olinkin jo lähi aikoina huomioinut sen että kroppakin alkoi jo tottua siihen ettei seksiä saa enää ns säännöllisesti ja aloin jo luulla paikkojeni kuivuneen umpeen. Suihkun puhtaana ja puhtaat lakanat haistaessani kuitenkin muistin kuinka mukavaa olikaan harrastaa seksiä puhtailla lakanoilla, itsekin ja mieskin suihkun puhtaina ja monesti jomman kumman tai molempien hajusteiden tuoksussa. Siitä se himo sitten heräsi. Nytkin nimittäin laitoin suihkun jälkeen itseeni hajustetta, niin kuin yleensäkin. Voi niitä aikoja, kun vielä oli seksielämää ja voi niitä aikoja kun sai käpertyä jonkun kainaloon.

Aijemmin kirjoitin ristiriidoistani ja siitä tulikin mieleeni että siinäkin asiassa minulla on vahvat ristiriidat että toisaalta kaipaisin miestä elämääni ja toisaalta kammoan jos sellainen elämääni ilmestyisi. Tiedän kyllä että ei ne asiat sillä paremmaksi muutu että mies ilmestyisi elämään vaan ihan itsestään se on lähtöisin ja monesti jos ei ole ensin sovissu itsensä kanssa niin varmasti se parisuhdekin on sitten hyvin ongelmallinen. Lisäksi pelkään sitä että jos minussa alkaisi  taas hirveä mustasukkaisuus, se on tosi rasittavaa. Ei pienessä mustasukkaisuudessa mitään vikaa, ihan suotavaakin se mielestäni on, mutta rajansa kaikella. En sitten tiedä että jos ensin oppisin arvostamaan itseäni enemmän kuin Matin aikana niin jos se vaikka mustasukkaisuuskaan ei tulisi enää niin pahana. Matin aikana yksi suuri syy sille miksi olin jatkuvasti mustasukkainen niin oli juuri se että en arvostanut itseäni tarpeeksi, tunsin itseni jatkuvasti riittämättömäksi ja huonoksi (syystäkin) kun aina Matti kekkuloi muista naisista ja minua vain haukkui ja toisinaan ihan tahallaankin yritti minua tehdä mustasukkaiseksi, siinä onnistuen. Mies jo ilmestyisi elämääni niin varmasti tulisi kasa muitakin pelkoja vielä tässä vaiheessa päälle, mutta en minä sille nyt oikein mitään voi että kaipaan jo kuitenkin miestä elämääni, enkä nyt jaksa voidakaan. 

Lähi päivinä kun saan hieman rahaa niin on kyllä pakko pyytää siskoa tuulettumaan kanssani baariin, tuntuu nimittäin että seinät alkaa kaatua päälle. Jo joitain vuosia totuin siihen että välistä tulee käytyä ihmisten ilmoilla ja varsinkin sen kahden ja puolen vuoden aikana jona olin Matin kanssa. Jos ei muualla välistä käyty niin ainakin ravattiin minun ja hänen asuntonsa väliä. Nykyisin hyvä että edes roskat jaksan viedä pihalle. On siis aika päästä tuulettumaan.

Nopeasti vain kirjoitan ajatuksen pois, mikä lähi aikoina on vaivannut useinkin. Matilla oli varmaankin joku uusi heila kuvioissa jo silloin kun vielä yhdessä oltiin. Varma en siitä täysin ole mutta hirmu useat asiat viittasivat siihen silloin. Ja onhan hänellä muissakin suhteissaan ollut joku jo valmiina ja onhan hän aijemmissakin suhteissaan alkanut käyttäytyä niin inhottavasti että tyttöystävät jättäisivät hänet, kun itse ei siihen ole kyennyt. Tuskin minäkään olin siinä asiassa poikkeus, vaikka niin väittikin, mutta sitä samaa se on varmaan väittänyt kaikille muillekin ja kuinkahan monelle muullekin hän on sitäkin samaa väittänyt kuin minulle että olisin parasta mitä hänelle koskaan on tapahtunut, ei ole ketään rakastanut koskaan niin paljon kuin minua ja että tunnen hänet kaikista parhaiten hänen itsensä lisäksi jne. Mitenkähän moni nuo asiat on jo häneltä menneisyydessä kuullut? Kuinkahan moni niitä kuulee nykyäänkin? Kuinkahan moni ne lauseet kuulee vielä tulevaisuudessa?

Tuntuu loukatulta ja pahalta. Hyvää yötä.

Tein auran väri testin ja laitan tuloksen tännekin kun se oli aika osuva. En vaan muistanut sen testin osoitetta nyt kopsata/ylös ottaa. Noin vuosi sitten olen tämän saman testin tehnyt ja silloin tulos oli indigon(kirjoitetaanko se noin?)sininen.  Nykyisestä tuloksesta sen verran että kyllä niitä tunteen sanelemia lyöntejäkin välistä tulee. Tässäpä nykyinen tulos:

Turkoosi yhdistää aurassa älyn ja tunteen värit. Persoonana turkoosi on järjestelmällisen ajattelun ja herkkyyden yhdistelmä.

Herkkä turkoosi on myötätuntoinen ja rakastava ihminen, joka ei kuitenkaan sulje järjen ääntä omia valintoja tehdessään. Hän on hiljainen taustahahmo, joka tukee läheisiään ja vaistoaa herkästi heidän vaikeutensa. Ongelmien ratkaisuissa hän kuitenkin turvautuu analyyttiseen ajatteluun, eikä helposti sorru tunteen sanelemiin ylilyönteihin.

Vaikka turkoosin omat tunteet ovat herkät ja vaistonsa hyvä, pitää hänkin omat tunteensa mieluimmin kätkettynä toisilta. Ongelmien ilmetessä hän ei käänny ystävien puoleen apua pyytääkseen, vaan etsii järkevimmän ratkaisun omasta sisimmästään.

Äsken kaupassa käydessäni huomasin kummallisen ilmiön, mikä ei tällä kertaa tosiaankaan ole vain minun vainoharhaani tai luulojani. Huomasin nimittäin että ihmeellisen moni ihminen möllötti minua, yksikin tyttö tuijotti viereisen kassan päässä minua pitkään, vasta sitten katseli muualle kun aloin töllöttää pitempään takaisin. Eikä hän ollut ainoa joka töllötti. Rupesin jo miettimään että onko minun naamassa jotakin kummallista, onko minulla naama auki, likainen tmv ja kotiin tullessani tarkastin asian niin ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.  Ei ollut edes meikit levinneet koska en nyt jaksanut meikata ennen kauppaan lähtöä. Mikä lie oli sitten möllötyksiin syynä, siitä onkin jo aikaa kun niin on viimeksi käynyt. Tällä kerralla ei kuitenkaan ahdistanut niin paljoa kuin tavallisesti. Huomasimpa minä siellä kaupassa yhden kauniinkin pojan ja ostin myös enkelikissa tarroja, berliininmunkkia, postimerkkejä ja tietenkin ruokaa .

Olen huomannut että minussa on nykyään hyvin paljon ristiriitaisuutta monenkin asian suhteen, mutta ei kai se mikään ihmekään ole jos elämässä on tapahtunut jokin vaikuttava muutos ja on ollut aika tarkastella itseään ja ympäristöään uusin silmin. Nykyään jo siis annankin luvan itselleni tuollaisiin ristiriitaisuuksiin enkä niihin sen kummemmin takerru, ehkäpä nekin on vain läpi elettävä. En kuitenkaan tässäkään asiassa äärimmäisyyksiin mene, en siihen vetoa joka asiassa. Uskon myös että jokaisella ihmisellä on jonkin verran ristiriitaa, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Nykyisin osaan myös käsitellä ikäviä asioita hieman paremmin. Jos vaikkapa tunnen itseni loukatuksi jossain asiassa niin monesti alan miettiä syitä loukkaantumiselleni ja tarpeen sitä vaatiessa tarkistelen myös itseäni että piileekö kyseinen ongelma minussa itsessäni vai onko se oikeasti lähtöisin jostakin toisesta. Sitten kun olen syitä pohtinut niin mietin että voisiko asialle olla jotakin tehtävissä ja jos on tehtävissä niin sitten tekee sen mutta jos ei ole mitään tehtävissä niin alan miettiä että mikä voisi auttaa minua sen hetkiseen olooni ja mikä voisi saada minut pirteämmäksi. Aika usein tällainen keino käsitellä asioita on auttanut minua, toki ei aina jaksa niitä vaikkapa kaikista pahimmassa kiukussa käsitellä mutta senkin kyllä sallin itselleni. Ei aina tarvitse olla "täydellinen" vaan on hyvä sallia myös asioiden läpi käymiset myöskin tunne tasolla itselleen.

Vieläkin minussa piilee hieman myös vääristymiäkin joidenkin asioiden suhteen. Tarkoitan siis sitä että kun tarpeeksi sai osakseen inhottavaa kohtelua niin osaa niistä alkoi jo pitämään ihan luonnollisena. Esimerkiksi jos minä kuulen jonkun vaikka puhuvan parisuhteesta ja siitä mikä puhujan mielestä on väärää ja inhottavaa käytöstä toista kohtaan, niin minulle se on samalla jonkin näköinen herätys siitä että "niin, tuo tosiaankin taitaa olla inhottavaa käytöstä, en vain ole sitä niin ajatellut aikaisemmin koska sellaisen kohtelun sietäminen oli omassa suhteessani alkanut tuntumaan jo täysin luonnolliselta". Aloinhan minä jossain vaiheessa pitää jo sitäkin luonnollisena että suhteessa silloin tällöin saa läimäytyksiä osakseen ja tavarat lentelivät vuoron perään molemmilla toista kohti. Hakkaamista en kuitenkaan luonnollisena nähnyt mutta läimäytyksistä oppi jotenkin ajattelemaan että nehän ovat vain sellaisia pikku juttuja mitkä tavallaan kuuluvat arkeen. Ja sitten olen huomannut sen että jos omasta mielestäni jutustelen ihan neutraaleja asioita, niitä näitä niin on minulle monesti huomautettu että kylläpä sinä puhut vakavia. On silmäni kuitenkin hieman enemmän jo ruvenneet aukeamaan sille että mikä käytös on "normaalia" ja mikä ei. Yleensä myös olen ollut ennen sellainen että näen kyllä jos toista kohdellaan huonosti ja olen ollut valmis pitämään puoliakin, mutta itseäni olen sitten antanut kohdella vähän miten sattuu, mutta en enää, ainakaan niin paljoa.

Tänään käyn kaupassa ostoksilla. Harmi kun herääminen tänään venähti sinne neljään, eli noin 45 minuuttia vasta olen hereillä ollut. Eilen katselin tiskejä altaassa ja sinne astioiden väliin oli tullut isoja homekerrostumia ja allas oli ihan tukossa. Laitoin ne sitten saippua veteen likoamaan ettei mitään torakoita ala syntyä ja otin homeet pois. Piti vain välistä vahtia ettei kissa juo saippuavettä kun sitä se ei paljoa rajoita jos vedessä on saippuaa. Tänään sitten laitan ne vielä toiseen kertaan likoamaan. Eipä koskaan ennen astiani ole olleet niin homeessa. Olen nykyään vaan hyvin laiska pesemään astioita. Eilen luin pitkästä aikaa myös kesken jäänyttä kirjaa ja polttelin suitsuketta kaapin siistimisen lisäksi ja tänään varmaankin voisi kauppa reissun jälkeen sitä jatkaa.

Lähi aikoina on tuntunut siltä että Matti vielä eronkin jälkeen onnistuu sekoittamaan elämääni sekä ihmissuhteitani. Luulin että se eron myötä olisi loppunut mutta ei sitten ilmeisesti. Taitaa se sama loru edelleenkin hänellä kuulua siitä että minä olisin sellainen mikä hän itse on, sitä hän teki jo suhteen aikana ja hänen tuttaviinsa se upposi täysin. Niihin se ei kuitenkaan uponnut jotka näkivät hänen lävitseen. Siskollenikin oli baarissa jauhanut minusta joskus paskaa ja siskoni näki hänen lävitseen kuinka hän yritti mustamaalata minua ja esitti itse hyvistä. Äitini ja kaverinikin sen huomasi. Kaverini jo silloin vaikken asioista hänelle ollut mitään vielä kertonutkaan. Hänkin näki sen Matin omasta käyttäytymisestä. Antaisit minun jo olla saatanan narsistin paska!!! Nyt jos näkisin Matin niin sylkisin häntä kasvoille, sillä hän joskus sanoi että se on pahin loukkaus minkä hän tietää ja että kasvoille sylkeminen kuvastaa halveksuntaa. Vittu multa menee hermot!!!

Tämän lisään tähän vähän ajan päästä. Tein nyt sellaisen päätöksen etten enää edes aijo yrittää tutustua ihmisiin ja sitähän Matti varmaan haluaakin, mutta eipä se olisi minulle mitään uutta. Mieluimmin olen sitten yksinäni kuin edes yritänkään tutustua ihmisiin jotka uskovat kaiken paskan mitä kuulevat niinkin "ihanalta" ihmiseltä kuin Matti. On minun ainoat tuttuni joskus ennenkin olleet vain perheeni ja hyvin minulla silloinkin meni, ehkäpä sitäkin paremmalla syyllä. Ei tosiaankaan ole voimavaroja taas ruveta siihen rumbaan "uskotko tosiaankin kaiken mitä kuulet", "uskotko myös kaiken mitä luet lehdistä", joten päästänpä siis Matinkin helpolla enkä edes yritäkään enää saada ihmisiä elämääni. Onneksi olkoon.

Heräsin tänään jopa suunnilleen yhden aikoihin. Miehet olivat pimputtaneet ovikelloa ja tulivat sitten avaimilla sisään tuomaan palohälyttimen takaisin, siihen vasta heräsin. Palohälytin olikin kuulema rikki ja joutuivat hakemaan toisen palohälyttimen ja nyt on taas palohälytin katossa, ilman jatkuvaa piipitystä. Kävin myös viemässä ison kasan postia lähimmälle postilaatikolle ja tänään on myöskin tarkoitus jatkaa kaapin siistimistä. Vaatekaapin onneksi jo siivosinkin jo aijemmin. Iso läjä on vaatteita joita en pidä, yhden pussillisen vaatteita annoin jo kaverilleni.  Toistaiseksi siis on suunnitelmani aika hyvin pitäneet. Ilman mitään kummempia höpinöitä jatkan siis nyt hommiani.

Kaipaan sitä että joku koskettaisi minua ja että olisi joku jonka rinnan päälle voisin yöllä nukkumaan käydessä, ja muulloinkin, painaa pääni, kuunnella sydämen lyöntejä ja hengitystä. Kaipaan jonkun unituhinaa ja levollisia kasvoja sekä sitä että voisin hivellä sormin toisen selkää ja niskaa ja minullekin tehtäisiin samoin. Kaipaan sitä että jollekin voisi antaa hyvän yön suukon ja kertoa että hänen kanssaan olen onnellinen. Kaipaan valvottuja öitä jutellen kaikesta mahdollisesta sylikkäin. Kaipaan läheisyyttä ilman jatkuvaa pelkoa kaikesta. Kaipaan sitä että joku rakastaisi minua aivan oikeasti, joku sellainen jota itsekin rakastaisin.

Jos kaikki miehet ovat sängyssä sellaisia että kuvittelevat jotain toista niin en halua enää koskaan seurustella! Sellaisille ei riitä mikään! Hyi hitto!!! Pitikin lukea tekstiä, mikä rupesi etomaan!

Suitsuke palaa. Olen aivan heikkona hyviin tuoksuihin, suitsukkeisiin, hajusteisiin jne. Toisinaan hississä on tuoksunut joku miesten hajuste ja olen nuuhkinut sitä ihan kunnolla. Onneksi ei ole silloin ollut ketään miestä kuitenkaan paikalla kun toisinaan hyvät tuoksut sytyttävät minut ja toisinaan ne tuoksut enemmän kuin itse mies. Riippuu toki kyllä ihan miehestäkin. Silloin varsinkin olen oikea sytytyslanka jos jollain kauniilla pojalla tuoksahtaa jokin hyvä hajuste tai partavesi ja vieläpä jos sillä pojalla on levenevälahkeiset housut, nam. Toisinaan kiinnitän pojissa ensimmäisenä huomion heidän lahkeisiinsa kun monesti kävellessäni katselen maahan päin, ja sitten vasta katselen itse tyypin, ainakin jos on levenevälahkeiset housut. Olen niihinkin heikkona.  Itsekin tykkään läträtä hajusteiden kanssa, mutta en minäkään niitä sentään litra tolkulla käytä, kun en halua tuoksahtaa liikaa, voisi siitä päänsärkykin iskeä. Kyllähän tuo suitsukkeen tuoksukin nyt taitaa hieman hormoni toimintaani käydä.

Tänään siivoilin kaapista yhden hyllyn ja yhdeksi ainoaksi hyllyköksi löytyi aika paljon pois heitettävää roskaa. Huomenna sitten jatkan vähän kerrallaan, ilman paineiden ottamista. Saunassakin kävin tänään, enkä edes muista milloin viimeksi olen kyennyt ottamaan saunassa niin mukavan rennosti. Varmaankin joskus silloin aikaisemmin kun olin sinkku eikä ollut mies huolia yhtään, taikka ehkäpä joskus vastarakastuneena, en muista. Löhösin lauteella pitkälläni pitkästä aikaa, yhdessä välissä kävin suihkun alla ja takaisin sitten lauteelle löhöämään ja sitten pesulle. Maha ihottumakin tykkäsi puhtaaksi tulosta, kun se on taas vaihteeksi pahemmassa kunnossa, vaikken paljoa housuja ole pitänytkään. Ennen muuttoa on putsattava saunakin, lauteiden välissäkin on aika paljon kissojen karvoja kun kissat monesti tykkäävät käydä nukkumassa saunan lauteilla. Nyt on vaihteeksi ihan kivat fiilikset, kun sain taas edes jotakin aikaiseksi .

Jo yöllä alkoi hävettää nuo aikaisemmat kirjoitukseni. Annoin kuitenkin häpeän vain olla takertumatta siihen mitenkään, vaikka vieläkin hieman hävettää. Ehkä minun olisi jo aika oppia ettei ihan joka kerta tarvitse kiukutteluaan hävetä.

Nyt mielessäni on pieniä suunnitelmia, tai oikeastaan siltä osin suuriakin etten yleensä mitään suunnitelmia edes jaksa tehdä. En kuitenkaan aijo väkisin näistä suunnitelmistani pitää kiinni vaan voimavarojeni mukaan pysyttelen niissä ja annan itselleni luvan myös niissä lepsuiluun. Tässä jotain:

-Yritän pitää hygieniastani parempaa huolta. Nykyisin nimittäin tulee venytettyä monesti liian pitkään suihkuun menoa.

-Yritän käydä ulkona useammin: Vaikkapa roskat vien useammin ulos, enkä anna niitä ensin kerääntyä hirveitä kasoja. Yritän käydä lähimmällä postilaatikolla useammin, sillä turhan usein lähtevä posti odottaa ensin pöydällä lähettämistään turhan pitkään. Käyn kaupassa silloin kun näen siihen tarvetta muutenkin, enkä pelkästään vain silloin kun kissojen ruoka tai tupakat alkavat olla lopussa. Voisi jaksamisieni mukaan käydä myös useammin vanhempieni luona. Nykyään ulkona käymisenihän on liiaksi ollut sitä että käyn vain parvekkeella tupakalla, eikä siis ihmekään jos nykyisin on sellainen olo useinkin ettei saa tarpeeksi happea, mikä voi osittain johtua myös psyykkisistäkin syistä. Tupakoinnin lopettamiseen minusta ei kuitenkaan tällä hetkellä taida olla ja turha sitä silloin on yrittääkään jos ei tarpeeksi siihen oma motivaatio ja halu riitä.

-Yritän heräillä hieman aikaisemmin. Olisin tyytyväinen jos heräilisin vaikkapa kello 12.00. Heräämiset ovat nimittäin jääneet liian myöhäisiksi lähi aikoina. Tänäänkin heräsin vasta puoli neljältä, eli noin tunti sitten, siitäkin huolimatta  että puhelimen herätys oli päällä, länttäsin sen vain torkulle ja jatkoin uniani. Nyt taas onkin ihan höperö olo kun tuntuu että päivähän on kohta jo ohi ja minä vasta heräsin.

-Yritän olla viettämättä koko päivää netissä, lähipäivinä sitä on tapahtunut liian useasti, mikä ei edes tunnu yhtään tapaiseltani. Muutakin tekemistä minulla riittää, joten keskityn taas niihinkin.

Tänään minä

-ainakin lämmitän saunan,

-pistän kohta koneen kiinni ja puuhastelen omiani.

Tässäpä jotain pikku suunnitelmiani, kynsin hampain en niistä kuitenkaan aijo kiinni pitää, vaan fiiliksieni mukaan, muuten suunnitelmat menevät ihan mönkään jos yritän väkisin niistä kiinni pitää.

Täälläpä täyttä asiaa http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/NarcisChar.html

Kyllä nyt taas pännii, jotkut ihmiset ne ovat niin tietävinään asioista kaiken kun Matti on niin ihana ja hehän ovat "tunteneet" Matin niin pitkään, toisin kuin minun laistani panikoivaa hiljaista suupieliväpättäjää eivät tunne yhtään! On se niin perkeleen helppo joidenkin kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken, mutta mitä hekään siitä asiasta tietävät kun kerta eivät koko suhteen ajan olleet kärpäsenä katossa! Vittu kun se kaikki olisikin vain minun omaa pääni kehitteleviä juttuja niin kylläpä olisi helppoa, ja enköhän siinä tapauksessa keksisi paljon parempaakin tekemistä kuin käydä tässä blogissani jatkuvasti kirjoittelemassa entisestä nassesetä poikaystävästäni!!! Olisi paljonkin parempaa tekemistä!!! Mutta kun kaikki asiat eivät ole sitä mitä joku vitun narsku nassesetä antaa käsittää!!! Ihan turha kenenkään sitä paskaa jauhaa enää minulle että miksi sitten suutun jos tiedän mikä on totta! Sitäkin paremmalla syyllä se vituttaa kun sitä paskaa sai sietää tarpeeksi kauan että aina niitä vähättelijöitä ja syytteleviä sormia riitti! Voi vittu, jotkut ihmiset ne kulkee läpi elämänsä paskanruskeat lasit silmillään!

Kyllä voikin sitten vähästä mieli kääntyä lasku suuntaan. Iski taas vitutus ja ahdistus päälle. Tunnistan piilovittuilun kilometrien päästä. Tai sitten oma mieleni vaan kääntää sen piilovittuiluksi kun tarpeeksi kauan sellaista on ympärillään nähnyt. Tuli taas sellainen olo että pitäisi saada puolustaa omaa olemassa oloaan, mutta miksi helvetissä muka niin tekisin? Saman lainen oikeus olemassa olooni minullakin on kuin kaikilla muillakin, sitä paitsi olen väsynyt olemaan jatkuvassa puolustus valmiudessa. Ehkä en vaan osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. Eikä aina jaksa olla itsestään vikaa tonkimassa, sitä olen tehnyt lähi aikoina ihan tarpeeksi, välistä tarvitsee siis lomaa siitäkin. Jos siis olisinkin sellainen ääliö, kusipää tai mitä tahansa mitä jotkut olettavat (jos niin edes olettavat, vai onko omassa nupissa taas vika) niin MITÄ SITTEN??? mitä sitten??? Kyllähän niitäkin riittää, en siis olisi ainoa lajissaan. Tulee vain tällainen lapsellinen kiukuttelun tarve välistä, mutta elämäähän se vain on. Ehkä sitten tein virheen kun ala-asteen kolmannella luokalla päätin yllättäen lopettaa leikkimisen, pakkasin lelut pussiin ja sanoin äidille että ne voi pistää vinttiin. Ja taas tästä näköjään tuli oman elämänsä puolustus puhe, vaikkei niin pitänytkään käydä. Kylläpä taas vähästä napsahtelee. Tai sitten minä olen vain vainoharhainen ihmispelkuri.