Antaisit minun jatkaa elämääni
Lähi aikoina on tuntunut siltä että Matti vielä eronkin jälkeen onnistuu sekoittamaan elämääni sekä ihmissuhteitani. Luulin että se eron myötä olisi loppunut mutta ei sitten ilmeisesti. Taitaa se sama loru edelleenkin hänellä kuulua siitä että minä olisin sellainen mikä hän itse on, sitä hän teki jo suhteen aikana ja hänen tuttaviinsa se upposi täysin. Niihin se ei kuitenkaan uponnut jotka näkivät hänen lävitseen. Siskollenikin oli baarissa jauhanut minusta joskus paskaa ja siskoni näki hänen lävitseen kuinka hän yritti mustamaalata minua ja esitti itse hyvistä. Äitini ja kaverinikin sen huomasi. Kaverini jo silloin vaikken asioista hänelle ollut mitään vielä kertonutkaan. Hänkin näki sen Matin omasta käyttäytymisestä. Antaisit minun jo olla saatanan narsistin paska!!! Nyt jos näkisin Matin niin sylkisin häntä kasvoille, sillä hän joskus sanoi että se on pahin loukkaus minkä hän tietää ja että kasvoille sylkeminen kuvastaa halveksuntaa. Vittu multa menee hermot!!!
Tämän lisään tähän vähän ajan päästä. Tein nyt sellaisen päätöksen etten enää edes aijo yrittää tutustua ihmisiin ja sitähän Matti varmaan haluaakin, mutta eipä se olisi minulle mitään uutta. Mieluimmin olen sitten yksinäni kuin edes yritänkään tutustua ihmisiin jotka uskovat kaiken paskan mitä kuulevat niinkin "ihanalta" ihmiseltä kuin Matti. On minun ainoat tuttuni joskus ennenkin olleet vain perheeni ja hyvin minulla silloinkin meni, ehkäpä sitäkin paremmalla syyllä. Ei tosiaankaan ole voimavaroja taas ruveta siihen rumbaan "uskotko tosiaankin kaiken mitä kuulet", "uskotko myös kaiken mitä luet lehdistä", joten päästänpä siis Matinkin helpolla enkä edes yritäkään enää saada ihmisiä elämääni. Onneksi olkoon.
