Ristiriitaisuuksia ja vääristymiä
Olen huomannut että minussa on nykyään hyvin paljon ristiriitaisuutta monenkin asian suhteen, mutta ei kai se mikään ihmekään ole jos elämässä on tapahtunut jokin vaikuttava muutos ja on ollut aika tarkastella itseään ja ympäristöään uusin silmin. Nykyään jo siis annankin luvan itselleni tuollaisiin ristiriitaisuuksiin enkä niihin sen kummemmin takerru, ehkäpä nekin on vain läpi elettävä. En kuitenkaan tässäkään asiassa äärimmäisyyksiin mene, en siihen vetoa joka asiassa. Uskon myös että jokaisella ihmisellä on jonkin verran ristiriitaa, joillain enemmän ja joillain vähemmän. Nykyisin osaan myös käsitellä ikäviä asioita hieman paremmin. Jos vaikkapa tunnen itseni loukatuksi jossain asiassa niin monesti alan miettiä syitä loukkaantumiselleni ja tarpeen sitä vaatiessa tarkistelen myös itseäni että piileekö kyseinen ongelma minussa itsessäni vai onko se oikeasti lähtöisin jostakin toisesta. Sitten kun olen syitä pohtinut niin mietin että voisiko asialle olla jotakin tehtävissä ja jos on tehtävissä niin sitten tekee sen mutta jos ei ole mitään tehtävissä niin alan miettiä että mikä voisi auttaa minua sen hetkiseen olooni ja mikä voisi saada minut pirteämmäksi. Aika usein tällainen keino käsitellä asioita on auttanut minua, toki ei aina jaksa niitä vaikkapa kaikista pahimmassa kiukussa käsitellä mutta senkin kyllä sallin itselleni. Ei aina tarvitse olla "täydellinen" vaan on hyvä sallia myös asioiden läpi käymiset myöskin tunne tasolla itselleen.
Vieläkin minussa piilee hieman myös vääristymiäkin joidenkin asioiden suhteen. Tarkoitan siis sitä että kun tarpeeksi sai osakseen inhottavaa kohtelua niin osaa niistä alkoi jo pitämään ihan luonnollisena. Esimerkiksi jos minä kuulen jonkun vaikka puhuvan parisuhteesta ja siitä mikä puhujan mielestä on väärää ja inhottavaa käytöstä toista kohtaan, niin minulle se on samalla jonkin näköinen herätys siitä että "niin, tuo tosiaankin taitaa olla inhottavaa käytöstä, en vain ole sitä niin ajatellut aikaisemmin koska sellaisen kohtelun sietäminen oli omassa suhteessani alkanut tuntumaan jo täysin luonnolliselta". Aloinhan minä jossain vaiheessa pitää jo sitäkin luonnollisena että suhteessa silloin tällöin saa läimäytyksiä osakseen ja tavarat lentelivät vuoron perään molemmilla toista kohti. Hakkaamista en kuitenkaan luonnollisena nähnyt mutta läimäytyksistä oppi jotenkin ajattelemaan että nehän ovat vain sellaisia pikku juttuja mitkä tavallaan kuuluvat arkeen. Ja sitten olen huomannut sen että jos omasta mielestäni jutustelen ihan neutraaleja asioita, niitä näitä niin on minulle monesti huomautettu että kylläpä sinä puhut vakavia. On silmäni kuitenkin hieman enemmän jo ruvenneet aukeamaan sille että mikä käytös on "normaalia" ja mikä ei. Yleensä myös olen ollut ennen sellainen että näen kyllä jos toista kohdellaan huonosti ja olen ollut valmis pitämään puoliakin, mutta itseäni olen sitten antanut kohdella vähän miten sattuu, mutta en enää, ainakaan niin paljoa.
Tänään käyn kaupassa ostoksilla. Harmi kun herääminen tänään venähti sinne neljään, eli noin 45 minuuttia vasta olen hereillä ollut. Eilen katselin tiskejä altaassa ja sinne astioiden väliin oli tullut isoja homekerrostumia ja allas oli ihan tukossa. Laitoin ne sitten saippua veteen likoamaan ettei mitään torakoita ala syntyä ja otin homeet pois. Piti vain välistä vahtia ettei kissa juo saippuavettä kun sitä se ei paljoa rajoita jos vedessä on saippuaa. Tänään sitten laitan ne vielä toiseen kertaan likoamaan. Eipä koskaan ennen astiani ole olleet niin homeessa. Olen nykyään vaan hyvin laiska pesemään astioita. Eilen luin pitkästä aikaa myös kesken jäänyttä kirjaa ja polttelin suitsuketta kaapin siistimisen lisäksi ja tänään varmaankin voisi kauppa reissun jälkeen sitä jatkaa.
