Mustasukkaisuudesta
Tänään sitten iski taas ihan yllättäen pitkästä aikaa päälle itsesyytöksiä siitä että mikä nainen minä muka olen, kun on hirveät kasat pesemättömiä pyykkejä, iso kasa likaisia astioita ja lattiatkin olisi imuroinnin tarpeessa. Tulipa sitten sitäkin paremmalla syyllä halu päästä ulos täältä kämpästäni. Mietinkin että jos olisin mennyt tänään lähistöllä olevalle lammelle ja ottanut vaikka kirjan mukaan. Mutta sitten tajusinkin että tuleeko siitä lukemisestani yhtään mitään kun ihmisiä kulkee ohitse ja minä ahdistun. En sitten välttämättä tänään ulkosalle mene vaikka ahdistaakin jo tämä sisällä olo, ulkonakin on kaunis ilma. Tänään kuitenkin jaksoin käydä suihkussa ja pitkästä aikaa jaksoin shampoon pois pesun jälkeen laittaa hiuksiin myös hoitoainetta, nykyään en nimittäin yleensä ole jaksanut. Vaihdoin myös keittiön ja vessan pyyhkeet, olivat jo kuvottavan likaisia. Puhtaat lakanatkin pitkästä aikaa vaihdoin. Jo joinaikin öinä on karmineet ne aikaisemmat lakanat sen verran että olen nukkunut päiväpeiton alla, kun olisi tuntunut vastenmieliseltä pujahtaa lakanoiden väliin. Lakanoita vaihtaessani suihkun jälkeen minussa heräsi seksin halu. Olinkin jo lähi aikoina huomioinut sen että kroppakin alkoi jo tottua siihen ettei seksiä saa enää ns säännöllisesti ja aloin jo luulla paikkojeni kuivuneen umpeen. Suihkun puhtaana ja puhtaat lakanat haistaessani kuitenkin muistin kuinka mukavaa olikaan harrastaa seksiä puhtailla lakanoilla, itsekin ja mieskin suihkun puhtaina ja monesti jomman kumman tai molempien hajusteiden tuoksussa. Siitä se himo sitten heräsi. Nytkin nimittäin laitoin suihkun jälkeen itseeni hajustetta, niin kuin yleensäkin. Voi niitä aikoja, kun vielä oli seksielämää ja voi niitä aikoja kun sai käpertyä jonkun kainaloon.
Aijemmin kirjoitin ristiriidoistani ja siitä tulikin mieleeni että siinäkin asiassa minulla on vahvat ristiriidat että toisaalta kaipaisin miestä elämääni ja toisaalta kammoan jos sellainen elämääni ilmestyisi. Tiedän kyllä että ei ne asiat sillä paremmaksi muutu että mies ilmestyisi elämään vaan ihan itsestään se on lähtöisin ja monesti jos ei ole ensin sovissu itsensä kanssa niin varmasti se parisuhdekin on sitten hyvin ongelmallinen. Lisäksi pelkään sitä että jos minussa alkaisi taas hirveä mustasukkaisuus, se on tosi rasittavaa. Ei pienessä mustasukkaisuudessa mitään vikaa, ihan suotavaakin se mielestäni on, mutta rajansa kaikella. En sitten tiedä että jos ensin oppisin arvostamaan itseäni enemmän kuin Matin aikana niin jos se vaikka mustasukkaisuuskaan ei tulisi enää niin pahana. Matin aikana yksi suuri syy sille miksi olin jatkuvasti mustasukkainen niin oli juuri se että en arvostanut itseäni tarpeeksi, tunsin itseni jatkuvasti riittämättömäksi ja huonoksi (syystäkin) kun aina Matti kekkuloi muista naisista ja minua vain haukkui ja toisinaan ihan tahallaankin yritti minua tehdä mustasukkaiseksi, siinä onnistuen. Mies jo ilmestyisi elämääni niin varmasti tulisi kasa muitakin pelkoja vielä tässä vaiheessa päälle, mutta en minä sille nyt oikein mitään voi että kaipaan jo kuitenkin miestä elämääni, enkä nyt jaksa voidakaan.
