kohti parempaako?

Näköjään joka kerta kun erosta on kulunut jo jonkin aikaa, niin jossain vaiheessa tulee ällöttävän kovia paineita pariutumisen vuoksi. Tiedän kyllä etten siihen valmis vielä olisi sillä johan se on huomattu että jokaisesta haen tavalla tai toisella vielä Mattia, jotakin samaa kuin Matissa on ja pettymyksenä aina tajuan sitten kaipaavani häntä. Yli 6 vuotta kuluu hetkessä ja sitten olen jo 30 vuotias eikä raskaaksikaan tule enää yhtä helposti kuin alle kolmikymppisenä. (Toisille helpompaa, toisille vaikeampaa). Tulee vaan hirveät paineet siitä että tulenko koskaan saamaan perhettä vai kuolenko homeiseen vanhainkotiin (jos vanhaksi elän) yksinäisyyttäni. Sen kun tietäisin niin en stressaisi näin paljoa, mutta sellaista varmuutta ei voi saada. Mietin myös että onko kyse vain siitä että pitäisi saada kavereita enemmän, mutta ei se siitä ole kyse, sillä se ei tyydytä samalla tavalla kuin "se jokin". Ihan niin kuin koskaan miestä muka tulisin saamaan, yleensäkään minua ei kiinnosta mitkään tyypilliset tusinapulliaisjuntit, joita kasvaa melkein puissa. Olen jonkinlainen välitapaus, en huoli enää liian tasapainottomia miehiä ja kukapa tasapainoinen mies huolisi minun kaltaistani paniikkihäiriöistä joka on käynyt vain peruskoulun?! Voi niitä onnellisia joilla on sosiaalisia taitoja, monikaan heistä ei varmaan tajuakaan olla sosiaalisuudestaan kiitollinen. Miten muka koskaan ketään löytäisinkään kun en koskaan käy missään, toisinaan vain baarissa ja baaristakin löytää yleensä minun tuurillani vain juoppoja/muuten vain häiriintyneitä/yhdenillanjuttu tapauksia. Selvinpäinkään minä sitten en kykene tutustumaan ihmisiin. Ja on varma nakki ettei mitkään nettitreffijutut ole minua varten! Hirmuiset on paineet! Ei sitä miestä hetkessä ole löydettävä, sillä olisi väärin häntä ja minua itseänikin kohtaan etten Matista vielä yli ole päässyt, mutta kun on tämä epävarma tilannekin ahdistava. Kaikkihan on epävarmaa, eikä mikään itsestäänselvää, mutta perseen suti, saankohan koskaan edes lapsia?

On taas pinnassa kipu ja kiukku siitä kuinka Matti onnistui minua mustamaalaamaan ja aliarvioimaan ja pitämään itsestäänselvyytenä. Tein hänelle usein selväksi etten todellakaan satuttaisi itseäni jos erottaisiin, sanoin myös silloin että siitähän se elämä vasta alkaisikin. Toissa kerralla nähdessämme totesi: ethän sinä kuollut. Sanoin että en tietenkään, miksi muka olisin? Kertoi hän että oli loppuun saakka ollut siinä luulossa ja sitähän hän oli muillekin lässyttänyt: en uskalla jättää häntä koska tappaisi itsensä. Samoihin aikoihin ylisti rakkauttaan minuun ja sanoi usein että eethän koskaan jätä minua? Toissa kerrallakin nähdessämme sanoi että oli kanssani koska oikeasti halusi olla, mutta muille kuitenkin on muuta lässyttänyt, ilmeisesti etuoikeuttaakseen pettämistään. Hänellä kun on tapana puhua asioista puoli touuksia ja sekoittaa niitä valheittensa joukkoon. Esimerkiksi vanhoja arpiakin käsissäni käytti hyväkseen ja samaan aikaan lässytti että niilläkin vain haen huomiota! Todellisuudessa minä peittelin ja häpesin ja yhä häpeän viiltämisestä johtuvia arpiani. Pahimmankin arpeni hän oli kuvannut videolle, vaikka minä oletin että sitä kohtaa ei näkyisi ollenkaan ja sekin video kaiten meni jonnekin näytille kun oli lyhyt taide elokuva. Monesti pidän käsisäärystimiäkin sen takia ettei arvet näkyisi. Enkä ole itseäni aikoihin viillellyt ja vieläkin pitempään aikaan en ole halunnut kuolla, vaan päin vastoin, jo Matin kanssa ollessa opin rakastamaan elämää kaikesta kurjuudestakin huolimatta. Oksettaa se kuinka hän onnistuu pyörittelemään ihmisiä mielinmäärin. Ei välttämättä tuntuisi näin pahalta nuo asiat jos minullakin olisi perheen ulkopuolisia hyviäkin suhteita. Mutta minähän en nyklyään tahdo päästää ihmisiä lähelleni, tavalla tai toisella ajan tarkoituksella käyttäytymiselläni ottamaan välimatkaa minusta ja antamaan minulle hengitystilaa. Vituttaakin tuollainen aliarvioimiseni ja hänen itsensä yliarvioiminen, aivan niin kuin kaikki asiat muka pyörisivät hänen napansa ympärillä! Siitäkin otti pienoista ongelmaa kun minulla ei ole uutta miestä, vaikka itselleni se ei edes ongelma ole! Sanoi että normaalit naiset olisivat jo eron jälkeen hankkineet uuden miehen. Ja paskat, sehän ei minusta vähemmän "normaalia" tee ja sitä paitsi luultavammin ne "normaalit" naiset ei tuollaisen rääkki suhteen jälkeen heti uutta suhdetta haluakaan, vaan tajuavat pistää ensin itseään kuntoon!

Juhannusaatto meni kotikotona siskon kanssa siideriä juodessa ja vanhemmat oli vesillä. Kisutkin näkivät taas porukoiden kisua ja koiraakin, kun koira palaili sunnuntaina vanhempien kanssa vesiltä. Eilen tultiin kisujen kanssa takaisin asunnolleni.

Matti toi äsken minulle velkansa nopeasti. Menee mökille juhannuksen viettoon. Halasi minua. Halaaminen ja läheisyys ovat minulle harvinaista herkkua. Onkohan hänen kihlattunsa sittenkään se jonka väittää olevan? Kenties vain saman niminen? Olisin halunnut sanoa Matille paljon enemmän kuin mitä suustani ulos sain, olisin halunnut halata toisenkin kerran. Tuntuu tosi pahalta että joku toinen elää minun unelmaani ja vieläpä paljon nopeammin kuin minä. Niitä unelmia joita minulla joskus oli Matin ja minun suhteen. Tahtoisin niin kovasti etteivät nuo minulle ikävät asiat olisi totta. Minulla on pakko olla kaiken aikaa jotain tekemistä, muuten pääsee aina itku. Öisin minä itken ja nukahdan vasta kun itkun vaikutuksesta väsyn. Toiset elävät minun unelmiani ja minulla on ne tapana menettää. Satuttaa myös se jos en koskaan tule saamaan omaa perhettä, uskoni siihen asiaan on pahasti poissa. Se on ollut kallein unelmani lapsuudestani saakka ja silloinkin kun muut unelmani ovat kuolleet, se on säilynyt, paitsi nyt sekin unelma on poissa ja se rusentaa minua, enhän usko enää edes parisuhteisiinkaan.

Aavistin sen että tänään Matti tulee käymään. Olisipa voinut olla pitempään täällä. Heräisinpä minä tästä sielua raastavasta unesta.

Onpa ollut tympeä päivä. Ei voi mitään mutta ikävä taas vaivaa. Ikävä tulee toisinaan mieleen myös jos sängyssä pitkällään katselee jotakin elokuvaa tai kun rupeaa yöunille, tai kun tekee uunileipiä, käy suihkussa, käy kaupassa jne. Toivottavasti Matti muistaa tuoda sen velkansa minulle, ei niinkään sen rahan takia vaan sen vuoksi että haluaisin nähdä taas hänet . Tuntuu niin tyypilliseltä että juuri heti minun jälkeeni toinen menee kihloihin, on menossa naimisiin ja yrittää saada kersoja. Ei hirveästi tuollaiset ikävät asiat edes yllätä, ennemminkin yllättyisin jos tapahtuisi jotakin hätkähdyttävän hyviä asioita, myös minullekin. Tympii. On ikävä. On suru. Kiukuttaa. Itkettää. Kiroiluttaa.

Lyhyesti nyt kirjoitan kun on vielä hieman hutera olo eilisestä juomisesta (olin siskon ja hänen kavereidensa seurassa, yrjösin ja simahdin aikaisin).

Koko päivän on tehnyt ihan hurjasti mieli seksiä, niin kuin yleensäkin juomisen jälkeisinä päivinä. Keho käy ylikierroksilla. Viime yönäkin näin unta jossa harrastin kolmesti Matin kanssa seksiä ja siinä hän jopa ehdotti ettei käytettäisi edes ehkäisyä . Taisi myös mainita ettei enää seurustelisi sen kihlattunsa kanssa ja haukkuikin häntä. Hmm, ehkä minulla olisi aihetta käydä seksikaupassa.

En lähi päivinä ole kirjoitellut kun on ollut niin paljon muuta puuhaa ja tälläkään hetkellä ajatus ei luista tarpeeksi hyvin.

Jippii, onpa nyt juhlavat olot, tänään tuli kuntoutustuki ja meni saman tien, nyt tililläni on korkeintaan jopa 2 euroa. Maksoin vuokran, puhelinlaskun ja tietokoneen osamaksun jonka jälkeen tilillä oli enää vain vähän päälle 16 euroa, eli  sähkölaskukin jäi siis maksamatta. Lämmintä ruokaa en saanut ostettua ollenkaan, ostin kissoille ruokaa, tupakka askin, kahvijauhoja, leipää, juustoa ja levitettä. Asumistuesta maksoin aikaisemmin nettilaskun. Ja pitihän minun myös elääkin sillä rahalla ennen kuin sain kuntoutustuen! Viihteestä en ainakaan LIIKAA rupea tinkimään, sillä pitää ihmisellä olla muutakin kuin vain vettä ja leipää. Paljon jäi vielä kaupan hyllyille ostamatta. Tupakoinnistakaan en ole ainakaan vielä valmis luopumaan vaikka siihen paljon rahaa meneekin. Äiti lupaili tietsikan osamaksuista maksella minulle 20/kk, mutta silti se ahdistaa kun en haluaisi olla kenestäkään taloudellisestikaan riippuvainen. Mattikin sanoi tuovansa pienen velkansa minulle jokin päivä, mutta katsotaan nyt tuleeko. Yleensä ainakin on velkansa maksellut takaisin mutta silloin vielä seurusteltiin ja yksi velka on jäänyt häneltä maksamatta. Kuntoutustukipäätös on voimassa vielä ainakin tämän ja ensi vuoden, jos oikein muistan, mutta kuinka minulle sitten käy?! Entä jos en vielä silloinkaan kykene työskentelemään?! Pitäisi jossain vaiheessa opiskellakin, mutta millä helvetin rahalla?! Sossunkaan rahoilla ei hirveästi opiskella.

Nyt kun on alkaneet taas voimat palailla niin olen päättänyt ruveta taistoon paniikkihäiriöni kanssa, hitain mutta varmoin askelin ja siinäkin tietenkin sallin itselleni myös takapakit enkä yritä liikaa kerrallaan sillä silloin tuloksena olisi vain se että menisin täysin lukkoon ja lopulta en mielelläni astuisi enää ovestakaan ulos. Terapiasta en ole kokenut apua saavan paniikkihäiriöönikään, vaan päin vastoin, vähättelyjä vuodesta toiseen, niinpä päätin ottaa itse asiasta enemmän selvää. Tajusin ihan tässä lähi päivinä että aina ennen paniikkikohtaukseni ja ahdistuksen suhteen olen tehnyt sen virheen että yritän niissä tilanteissa kieltää paniikin itseltäni, vaikka parempi on vain kohdata ne ja antaa niiden tulla. Myös läheiset ovat tehneet siinä saman virheen kuin minäkin että paniikissa ollessa toteavat että yritä keskittyä johonkin muuhun, yritä olla välittämättä siitä jne. Tajusin kuitenkin että jos en koko loppu elämääni aijo olla paniikkihäiriöni vanki niin on tehtävä juuri toisin. Nyt lähi aikoina, esim. parvekkeella käydessäni on ruvennut ahdistamaan niin sen sijaan että olen yrittänyt hallita jännitystäni ja yrittää poistaa mielestäni niin olen antanut sille luvan tulla ja olla juuri sellaisena kun se on ja muistuttanut itseäni siitä että se on vain tunne ja että annan sille luvan olla. Näin kun olen nyt parin päivän ajan toiminut niin aivan huomaamattani olenkin vähän ajan päästä tajunnut että hei, minähän ajattelenkin jo ihan jotain muuta, vaikka ihmisiäkin on pihassa, ja hyvä että heitä sitten sen kummemmin edes noteeraankaan . Minulla on kyllä ollut ihan väärää tietoa paniikkihäiriön hoidosta aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan . Pitääpä muuten läheisillekin mainita asiasta sillä luin ja nyt itsekin tajusin että tuollainen läheistenkin ns kieltäminen monesti vaikeuttaa vain paniikkihäiriön hoitoa. Laitanpa yhden linkin tuohon sivuun, minkä viime yönä löysin, kun mielestäni se on niin hyvää tekstiä pelosta.

Rupesi taas ahdistamaan, en haluaisi Matin menevän naimisiin mutta sille minä en mitään voi. Tuntuu vaan niin pahalta. Lisäksi olen välistä jo ruvennut pelkäämään että toivottavasti muutkin ikävät uneni eivät enää toteudu, se ei nimittäin ihmetyttäisi minua yhtään. Olen alkanut taas puremaan hampaita vastakkain. Se loppui jossain vaiheessa, oli muutaman kuukauden poissa ja huomasin sen alkaneen uudestaan heti samana iltan kun odotin Mattia luokseni ja sen jälkeen olen taas jatkuvasti purrut hampaitani vastakkain, yhtenä iltana koski päähänkin sen takia.

Viime yönä minut täytti suru ja kaipaus ja itkin, tajuntaani lävähti taas silloin Matin naimisiin meno. Oli taas niin paha olla etten tiennyt kuinka olisi sillä suru tuntuu minulla toisinaan joka solussa epämiellyttävänä "kutinana" ja silloin ei voi muuta kuin vain itkeä, pyöriä sängyssä, väännellä käsiä sinne tänne ja potkia jaloilla.   Tuntuu vaan niin pahalta .

Turahti sitten äsken pienet itkut. Joskus Matin ja minun eron jälkeen taisin kirjoittaa että Matti on heti varmaan painunut jo höyläämään erästä henkilöä. Niin hän oli tehnytkin, silloin eurooppaankin oli lähtenyt hänen kanssaan. Hänen touhunsa ovat aika ennalta arvattavia. Se siis sai minut äsken itkemään sillä tästäkin henkilöstä Matti aina puhui että sen tytön ja minun seksittyyttä ja kroppaa ei voi edes verrata keskenään kun tyttö on niin hyvä kroppainen ja himottava, toisin kuin minä jossa ei muka ollut mitään seksikästä ja himottavaa. Se tyttö on vasta tänä vuonna täyttänyt 18 vuotta. Tämä tyttö on sama kuin jolle Matti aina salaili seurustelevan vähintäänkin parin vuoden ajan kanssani ja pitävänsä hänelle ovia auki. Tästä on jäänyt minulle tosi syvät haavat, edes Matin kihloihin menokaan ei tunnu niin pahalle kuin nämä asiat mitkä siihen tyttöön liittyvät. En siedä kuulla edes sen tytön nimeä tai samaa nimeä, ilman että tuntisin vihlaisun rinnassani ja ilman että minulta lähtisi ruokahalu ja tuntisin sen saman loukatuksi tulemisen ja pettymyksen kuin silloin ennenkin. Ja kiirehän Matilla oli sinne kihloinkin sen toisen henkilön kanssa josta olen jo maininnut. Neljä kuukautta eromme jälkeen oli mennyt jo kihloihin ja sitä ennen oli toitottanut minulle että haluaa perheen mutta ei minun kanssani. Minussa on kyllä pahasti jotain vikaa. Tunnen taas itseni rumaksi ja mitättömäksi, oksettavaksi, sellaiseksi että jos joku väittäisi rakastavansa minua ajattelisin hänen vain puhuvan paskaa ja pitävän minua ihan pilkkanaan, höynäytettävänä typeryksenä!!!

Olen miettinyt että minun kannattaisi varmaan ihan varuilta käydä kuvauttamassa aivoni, ihan siis vaan tarkistuksen kannalta. En nimittäin koskaan pieksettynä käynyt lääkärissä enkä missään tutkimuksissa. Sitäkäänhän Matti ei uskonut kun meni se kuulo joskus illan ajaksi toisesta korvasta pieksämisen takia. Aivotärähdyksiäkin oli muutaman kerran mutta yksi niistä oli pahempi kuin muut. Silloin koko seuraava päivä meni kuin koko tajuntani olisi ollut horroksessa, puhe sekavoitui enkä kunnolla osannut muodostaa hetkessä tavallisiakaan sanoja ja sitä kesti koko pieksämistä seuraavan päivän, tuntui että taju voisi lähteä hetkenä minä hyvänsä, en tuntenut normaalisti tuntoa jalassani, huippasi päästä koko päivän, oksentelin ja päätä särki. Muisti pätki paljon aika pitkäänkin. Olimme silloin ulkomailla ja naama taisi olla pahemmassa kunnossa kuin ikinä ennen, tosi turvonnut, varsinkin toinen poski, verenpurkauma kasvoissa, mustelmat silmissä, poski kellertävä ja huulessa haava. Sanoin Matille silloin pieksämistä seuraavana päivänä että taju saattaa kohta lähteä, kun tuntui siltä ja että päässä on tosi kumma olo. Ei kuitenkaan menty lääkäriin kun hän ei halunnut jäädä kiinni. Toivoin että hän olisi jäänyt sisälle luokseni silloin, mutta hän sanoi että on menossa viemään makuupussia tuttavalleen, eräälle kodittomalle (jonka otti salaa isänsä jemmasta), sanoi myös että kyllähän sen henkilön täytyy nyt makuupussi saada, ajattele nyt jos se vaikka paleltuu muuten. Niin, vitut siitä vaikka oma tyttöystävä olisi kuollut aivoverenvuotoon, kodittoman oli saatava juuri sinä päivänä se perkeleen makuupussi! Lähtiessään kodittoman tuttavansa luo ulkosalle sanoi vain minulle vielä että huuda vaikka apua jos taju meinaa lähteä niin hänen äitinsä varmaan kuulee kun on viereisessä huoneessa. Voihan vittu!!! Mitenkä mitään huudat jos yllättäen taju lähtee?! Se ei kuitenkaan lähtenyt ja illemmalla menimme viettämään uuttavuotta tämän kodittoman, Matin nykyisen kihlatun ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa. Selvänä olin koko illan ja katselin baarissa kun muut ryyppäsivät ja häpesin kasvojani ja tunsin nöyryytystä Matin flirttaillessa samalla sille ämmälle, jossain vaiheessa kävivät vessassakin yhtä aikaa! Matti lupasi että lähdettäisiin sen baarin jälkeen ja kysyi kuinka voi todistaa minulle rakastavansa minua. Sanoin että nyt ainakin siten että varmasti tästä baarista kohta lähdetään nukkumaan. Hän lupasi ja sanoi että tottakai hän pitää lupauksensa kun kerta rakastaa minua. Lähdettiin sitten sieltä baarista, muut menivät toiseen baariin ja se ämmä houkutteli Mattiakin mukaan, Matti oli jo menossa ja muistutin häntä lupauksestaan, hän sanoi että jos yhdet tuolla juotaisiin, muistutin hänelle että minulla on aivotärähdys niin alkoi hän antamaa minulle avaimia ja sanoi että voithan sinne jo mennä jos minä jään vielä baariin. Silloin minä raivostuin ja aloimme riidellä, silti se vitun lehmä vieläkin houkutteli Mattia mukaansa. Lopulta Matti suostui lähtemään mukaani ja haukkui minua itsekkääksi kusipää paskiaiseksi joka yrittää häntä rajoittaa, ettei yksikään vitun ämmä hänen elämäänsä saisi rajoittaa. Yritin jutella ja koskettaa häntä, hän vain huusi että älä koske minuun ämmän kuvatus ja pidä turpasi kiinni. Sitten rupesin itkemään ja yritin selittää ettei mistään rajoittamisesta ole kyse vaan hänen lupauksestaan, niin silloin hän löi minua nyrkillä mahaan (sanoi samalla että sinuahan ei kuulema päähän saanut lyödä), tarttui kurkkuuni ja kaatoi maahan. Vielä sisälläkin meinasi lyödä mutta ei lyönyt kun sanoin että varmasti huudan apua jos lyö, jolloinka hänen vanhempansa olisivat heränneet. Tästäkin kuten monesti muustakin asiasta jos aloin osoittaa psyykkistä pahoinvointia niin sanoi Matti sitä vain itsesääliksi mikä ei mihinkään johda! Haluaisin siis ihan varuilta sinne pää kuvauksiin, koska ne oireet oli silloin aika voimakkaat. Silloinkin kun naama muodottomana makasin päivällä sängyssä niin kävi Matin äiti ovella, katsoi minuun, hymähti ja läjäytti oven kovaa kiinni. Matti oli silloin sen kodittoman kanssa jossain. Samalla reissulla istuttiin junassa, edessämme istuva tyttö kurkisti suoraan minuun penkkien väliköstä kasvojani ja purskahti ne nähdessään nauramaan. Helvetti miten nöyryyttävää ja alentavaa!!! En hetkessä anteeksi anna!!!!!!!!!!!!!!! Eikä tarvitsekaan, toisinaan on terveempää olla antamatta anteeksi!

En minä näköjään osaa olla Matille pitkään kerrallaan vihainen… Nyt en vielä ainakaan jaksa kirjoittaa enemmän kun on niin ähky olo lohkoperunoiden ja kanakastikkeen syönnistä. Ehkä myöhemmin.

Olihan se Matti meinannut ehdottaa sille entisellekin ihastukselleen seksiä silloin kun kanssani seurustelin, eli ilmeisesti oli ollut sitten sen ämmän kanssa muuallakin kuin vain päivän festareilla!!!!!!!!!!!!!!!! Missä muuallakaan siellä muka olisi voinut nussia kuin puskassa ilman telttaa?!!!!!!!!!!!!!!! Samana yönä väitti puhelimessa olevansa yksin kotonaan ja väitti minua vaan sairaaksi, kauan meni että vastasi. VITUN MULKKU MITÄ TUHOA ON SAANUT AIKAAN MINUSSA!!!!!!!!! TOIVOTTAVASTI VIELÄ JOUTUU KÄRVISTELEMÄÄN OMASSA PASKASSAAN JA SYVÄLLÄ SIELLÄ!!!!!!!!!!!!!!! Tekisi mieli rusentaa jonkun pää paperipalloksi!!!

Matista kun on kyse niin en yhtään ihmettelisi vaikka hänellä jo olisi kersa ja vaikka hän jo olisi naimisissakin.

Yhtä toivon enemmän kuin muuta.

  Paljon sen vuoksi antaisin, 

 Että tuntisit oikeesti 

 Miten paljon sä haavoitit.  

Ja miten kerran toisensa,  

Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti. 

 Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo. 

 Vai pidäksä mua tyhmänä,  Jolla ei ole väliä?  

Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?  

 Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. 

 Liikaa oot sen varjolla,  Jo varastanut anteeksi.

  Mistä sait sen käsityksen, 

 Et noin voi tehdä toisille. 

 Mut se mun täytyy kyllä myöntää,  

Sul on pokkaa ainakin. 

  Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa. 

 Varsinkaan kun se mitään muuta ei. 

 Mut tekisitkö sä uudestaan saman,  

Jos saisit valita?  

Onko sussa jäljellä,  

Palaakaan inhimillisyydestä? 

  Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. 

 Liikaa oot sen varjolla,  Jo varastanut anteeksi. 

 Mistä sait sen käsityksen, 

 Et noin voi tehdä toisille. 

 Mut se mun täytyy kyllä myöntää, 

 Sul on pokkaa ainakin. 

  Joo mä tiedän mitä tunnen, 

 Mutta koskaan sitä ääneen sano en. 

 Mä pelkään että joskus peilistä  Katsoo sun kaltainen. 

 Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda, 

 Siihen suostu enää en. 

 Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,  

 Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä. 

 Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä  

Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,  

Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.  

Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua, 

 Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua? 

 Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua, 

 Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja. 

Lähi päivät ovat olleet ihan kivoja ja olen nauttinut sinkkuudestani, mutta nyt jos minulla olisi äänieristetty huone niin kiroilisin siellä, karjuisin, heittelisin tavaroita seinään. Nyt jos minulla olisi nyrkkeilysäkki niin hakkaisin sitä veitsellä tai ehkäpä kirveelläkin. Hengitykseni on kiihtynyt, haluaisin purkaa aggressioita, on helvetin moinen raivo päällä. Huomasin Matin käyttäytymisestä ja jutuista jo seurustelumme loppu ajasta että aivan kuin hänellä olisi aikeissa mennä naimisiin ja saada lapsi jonkun kanssa, jonkun joka ei ollut minä, kaikki täsmäsi siihen silloin. Vittu että on jo selkäni takana sellaista tehnyt ja sitäkin vain väitti vainoharhakseni, mutta taas kerran oikeassa olin. Kerran taisi jopa puhua sen ämmän kanssa puhelimessa silloin ja sen jälkeen kaverinsa kanssa valehtelivat taas kerran minulle päin naamaa ja väittivät minua vain sairaaksi. Helvetti että haluaisin pieksää hänen kaverinsakin. Sitäkään paremmalla syyllä ei kaduta että nähdessämme Matin kanssa viimeksi harrastimme illalla ja aamulla seksiä kun on menossa naimisiin sen ämmän kanssa jonka kanssa sanoi pettäneensä minua silloin kun erottiin. Myöhemmin ja vieläkin kuitenkin väittää ettei sittenkään olisi minua pettänyt. Ja paskan marjat, ihan niin kuin olisin muka poikkeus, vaikka niin väittääkin minulle. Enää en ihmettele mitään, olen oppinut että kaikki on mahdollista, niin hyvässä kuin pahassakin, kun elämä on monesti untakin ihmeellisempää. Olen tyytyväinen ollessani sinkku, en edes haluaisi suhdetta, siitäkään huolimatta että kaipaan välistä miehen ja naisen välistä läheisyyttä, mutta mitä sitten? Sinkkuna minulla yleensä menee paremmin kuin muulloin. Nyt minulla on aikaa itselleni, rakentaa itseluottamus taas kuntoon, enkä halua että kukaan sitä on sorkkimassa. Minä kammoan ihmissuhteita ja ennen kaikkea parisuhteita. Vittu kun vituttaa!

Juoskaa karkuun ja olkaa yksin, rakkaus tuntuu ja rakkaus sattuu! (tai jotakin sinne päin lainatakseni Pmmp:n sanoja).

Tänään heräsin jo yhdeksältä kun ei enää huvittanut nukkua. Kymmenen aikoihin marssin jo kauppaan ostoksille ja varasin pyykkivuoron, jonka äsken kävin yli pyyhkimässä kun en halua märäntyä täällä sisällä kun ulkona on niin kaunis ilma ja elämäkin on ihan kaunis ja minä olen nuori ja kaunis (juu varmaan). Koko päivän olen puuhaillut harrastukseni parissa sekä hankkinut myös yhden uudenkin harrastuksen mikä on myöskin liitoksissa erääseen muuhunkin harrastukseeni, eli kirjoittamiseen.

On käynyt mielessä että tarkoittiko Matti sittenkään kauniita sanojaan minulle, vaikka väittikin tarkoittavansa. Ettei kyse olisi ollut vain siitä että kun hän on alkanut tajuamaan jota kuinkin kuinka huonosti minua on kohdellut ja entä jos hänen itkunsakin johtui samasta syystä vaikka muka itki ikäväänsä minua kohtaan? Entä jos hän kuvittelee että asia on noilla leperryksiltä pois korjattu, ettei hänen tarvitse tuntea jotain omantunnon tuskia tmv. No, edistystä olisi jo sekin, mutta silti jos hän onkin vain siksi leperrellyt niin sekin on aika loukkaavaa. Toisaalta kyllä voisi uskoakin niihin hänen juttuihinsa usean eri syyn vuoksi. Niin tai näin niin en varmaan koskaan saa sitä varmaksi tietää, enkä halua sillä päätäni vaivata vaikka välistä se mieleeni tuleekin. Toivon kyllä että hän tarkoitti mitä sanoi ja osoitti ja hän jopa vannotti minua muistamaan itkien että muistaisin hänen aina rakastavan minua.

Viimeinkin minun pirullinenkin puoleni on alkanut tulemaan esille  jo oli aikakin. Nyt ulos.

Päässä on hortoillut tänään vaikka mitä ajatuksia, hyviä sekä ikäviä. Ikävistä  sen verran vain että yhtenä niistä Matti oli kuvitellut erotessamme että tekisin jotain itselleni, sitä samaahan hän oli sepustanut joillekin jo suhteemme aikana, vaikka jo silloin hänelle tein täysin selväksi ettei siitä olisi tosiaankaan pelkoa, että ennemminhän se elämä alkaa kuin loppuu ja ettei yksikään mies ole sen arvoinen että jotain itselleni tekisin. Oli pitänyt minua sitten loppuun asti turhan itsestään selvänä ja myöhemmin sen oli kuulema itsekin tajunnut. Jotenkin hän oli pitänyt itsestään selvyytenä minua kun ei ollut silloin pelkoa että häntä pettäisin, mutta myöhemmin oli tajunnut että ehkäpä minä välitin hänestä niin paljon etten edes halunnut pettää. No ihanko totta?! Voi että, tuollaistako se sitten on jos jostain välittää eikä halua suhteen aikana vehdata muiden kanssa? Sanoi kuitenkin ettei pelko ollut syynä olla silloin kanssani (vaikka niin joillekin oli väittänytkin) vaan koska oikeasti kuulema halusi olla kanssani. Paljon muutakin on päässä pyörinyt tänään mutta pyörikööt, en nyt niitä tahdo enempää ajatella ettei rupea kiukuttamaan. Olin myös huomioivinani hänen käyttäytymisestään että hän olisi nykyisessä suhteessaan se joka on hieman tossun alla, mutta en sitten tiedä kuinka se asia todellisuudessa on. Lähtiessään pysäkiltä sanoi myös menevänsä riitelemään tyttöystävänsä kanssa. Ristiriitaa on yhä paljon tunteissani mutta kaikesta huolimatta minä välitän vieläkin siitä ihmisestä sekä rakastan. Sekavat on ajat mutta minä luotan elämään, niin hihhulilta kuin se ehkä kuulostaakin .

Silloin kun Matti läksi ja minä olin päättänyt juoda kunnon kännit niin eräs naapurini samana iltana pyysi minut luokseen, siis nais puolinen. Ihan kivaa oli, jälkeen päin tuli taas vain sellainen olo että tulikohan hieman liikaa paljastettua asioistani vaikka en hirveästi niistä kertonutkaan. Yleensähän minä olen sellainen että omista asioistani puhun vain harvoille ja valituille. En vaan nyt jaksaisi mitään juoruiluja, olen niistä elämässäni saanut ihan tarpeekseni ja toivon että ihmisillä olisi parempaa tekemistä kuin juoruilla asioista joista he eivät tarpeeksi tiedä. Enkä myöskään jaksa ruveta selittelemäänkään asioistani. Kiva se olisi pitkästä aikaa tutustua ihmisiin joiden seurassa voi myös puhua aidosti pirteitäkin eikä aina ikäviä, kun sellainen kuluttaa voimia. Mutta siis siellä naapurissa oli ihan kivaa.