Mitenkähän lie taas oikeasti?
Tänään heräsin jo yhdeksältä kun ei enää huvittanut nukkua. Kymmenen aikoihin marssin jo kauppaan ostoksille ja varasin pyykkivuoron, jonka äsken kävin yli pyyhkimässä kun en halua märäntyä täällä sisällä kun ulkona on niin kaunis ilma ja elämäkin on ihan kaunis ja minä olen nuori ja kaunis (juu varmaan). Koko päivän olen puuhaillut harrastukseni parissa sekä hankkinut myös yhden uudenkin harrastuksen mikä on myöskin liitoksissa erääseen muuhunkin harrastukseeni, eli kirjoittamiseen.
On käynyt mielessä että tarkoittiko Matti sittenkään kauniita sanojaan minulle, vaikka väittikin tarkoittavansa. Ettei kyse olisi ollut vain siitä että kun hän on alkanut tajuamaan jota kuinkin kuinka huonosti minua on kohdellut ja entä jos hänen itkunsakin johtui samasta syystä vaikka muka itki ikäväänsä minua kohtaan? Entä jos hän kuvittelee että asia on noilla leperryksiltä pois korjattu, ettei hänen tarvitse tuntea jotain omantunnon tuskia tmv. No, edistystä olisi jo sekin, mutta silti jos hän onkin vain siksi leperrellyt niin sekin on aika loukkaavaa. Toisaalta kyllä voisi uskoakin niihin hänen juttuihinsa usean eri syyn vuoksi. Niin tai näin niin en varmaan koskaan saa sitä varmaksi tietää, enkä halua sillä päätäni vaivata vaikka välistä se mieleeni tuleekin. Toivon kyllä että hän tarkoitti mitä sanoi ja osoitti ja hän jopa vannotti minua muistamaan itkien että muistaisin hänen aina rakastavan minua.
Viimeinkin minun pirullinenkin puoleni on alkanut tulemaan esille 
jo oli aikakin. Nyt ulos.
