kohti parempaako?

Turahti sitten äsken pienet itkut. Joskus Matin ja minun eron jälkeen taisin kirjoittaa että Matti on heti varmaan painunut jo höyläämään erästä henkilöä. Niin hän oli tehnytkin, silloin eurooppaankin oli lähtenyt hänen kanssaan. Hänen touhunsa ovat aika ennalta arvattavia. Se siis sai minut äsken itkemään sillä tästäkin henkilöstä Matti aina puhui että sen tytön ja minun seksittyyttä ja kroppaa ei voi edes verrata keskenään kun tyttö on niin hyvä kroppainen ja himottava, toisin kuin minä jossa ei muka ollut mitään seksikästä ja himottavaa. Se tyttö on vasta tänä vuonna täyttänyt 18 vuotta. Tämä tyttö on sama kuin jolle Matti aina salaili seurustelevan vähintäänkin parin vuoden ajan kanssani ja pitävänsä hänelle ovia auki. Tästä on jäänyt minulle tosi syvät haavat, edes Matin kihloihin menokaan ei tunnu niin pahalle kuin nämä asiat mitkä siihen tyttöön liittyvät. En siedä kuulla edes sen tytön nimeä tai samaa nimeä, ilman että tuntisin vihlaisun rinnassani ja ilman että minulta lähtisi ruokahalu ja tuntisin sen saman loukatuksi tulemisen ja pettymyksen kuin silloin ennenkin. Ja kiirehän Matilla oli sinne kihloinkin sen toisen henkilön kanssa josta olen jo maininnut. Neljä kuukautta eromme jälkeen oli mennyt jo kihloihin ja sitä ennen oli toitottanut minulle että haluaa perheen mutta ei minun kanssani. Minussa on kyllä pahasti jotain vikaa. Tunnen taas itseni rumaksi ja mitättömäksi, oksettavaksi, sellaiseksi että jos joku väittäisi rakastavansa minua ajattelisin hänen vain puhuvan paskaa ja pitävän minua ihan pilkkanaan, höynäytettävänä typeryksenä!!!

Olen miettinyt että minun kannattaisi varmaan ihan varuilta käydä kuvauttamassa aivoni, ihan siis vaan tarkistuksen kannalta. En nimittäin koskaan pieksettynä käynyt lääkärissä enkä missään tutkimuksissa. Sitäkäänhän Matti ei uskonut kun meni se kuulo joskus illan ajaksi toisesta korvasta pieksämisen takia. Aivotärähdyksiäkin oli muutaman kerran mutta yksi niistä oli pahempi kuin muut. Silloin koko seuraava päivä meni kuin koko tajuntani olisi ollut horroksessa, puhe sekavoitui enkä kunnolla osannut muodostaa hetkessä tavallisiakaan sanoja ja sitä kesti koko pieksämistä seuraavan päivän, tuntui että taju voisi lähteä hetkenä minä hyvänsä, en tuntenut normaalisti tuntoa jalassani, huippasi päästä koko päivän, oksentelin ja päätä särki. Muisti pätki paljon aika pitkäänkin. Olimme silloin ulkomailla ja naama taisi olla pahemmassa kunnossa kuin ikinä ennen, tosi turvonnut, varsinkin toinen poski, verenpurkauma kasvoissa, mustelmat silmissä, poski kellertävä ja huulessa haava. Sanoin Matille silloin pieksämistä seuraavana päivänä että taju saattaa kohta lähteä, kun tuntui siltä ja että päässä on tosi kumma olo. Ei kuitenkaan menty lääkäriin kun hän ei halunnut jäädä kiinni. Toivoin että hän olisi jäänyt sisälle luokseni silloin, mutta hän sanoi että on menossa viemään makuupussia tuttavalleen, eräälle kodittomalle (jonka otti salaa isänsä jemmasta), sanoi myös että kyllähän sen henkilön täytyy nyt makuupussi saada, ajattele nyt jos se vaikka paleltuu muuten. Niin, vitut siitä vaikka oma tyttöystävä olisi kuollut aivoverenvuotoon, kodittoman oli saatava juuri sinä päivänä se perkeleen makuupussi! Lähtiessään kodittoman tuttavansa luo ulkosalle sanoi vain minulle vielä että huuda vaikka apua jos taju meinaa lähteä niin hänen äitinsä varmaan kuulee kun on viereisessä huoneessa. Voihan vittu!!! Mitenkä mitään huudat jos yllättäen taju lähtee?! Se ei kuitenkaan lähtenyt ja illemmalla menimme viettämään uuttavuotta tämän kodittoman, Matin nykyisen kihlatun ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa. Selvänä olin koko illan ja katselin baarissa kun muut ryyppäsivät ja häpesin kasvojani ja tunsin nöyryytystä Matin flirttaillessa samalla sille ämmälle, jossain vaiheessa kävivät vessassakin yhtä aikaa! Matti lupasi että lähdettäisiin sen baarin jälkeen ja kysyi kuinka voi todistaa minulle rakastavansa minua. Sanoin että nyt ainakin siten että varmasti tästä baarista kohta lähdetään nukkumaan. Hän lupasi ja sanoi että tottakai hän pitää lupauksensa kun kerta rakastaa minua. Lähdettiin sitten sieltä baarista, muut menivät toiseen baariin ja se ämmä houkutteli Mattiakin mukaan, Matti oli jo menossa ja muistutin häntä lupauksestaan, hän sanoi että jos yhdet tuolla juotaisiin, muistutin hänelle että minulla on aivotärähdys niin alkoi hän antamaa minulle avaimia ja sanoi että voithan sinne jo mennä jos minä jään vielä baariin. Silloin minä raivostuin ja aloimme riidellä, silti se vitun lehmä vieläkin houkutteli Mattia mukaansa. Lopulta Matti suostui lähtemään mukaani ja haukkui minua itsekkääksi kusipää paskiaiseksi joka yrittää häntä rajoittaa, ettei yksikään vitun ämmä hänen elämäänsä saisi rajoittaa. Yritin jutella ja koskettaa häntä, hän vain huusi että älä koske minuun ämmän kuvatus ja pidä turpasi kiinni. Sitten rupesin itkemään ja yritin selittää ettei mistään rajoittamisesta ole kyse vaan hänen lupauksestaan, niin silloin hän löi minua nyrkillä mahaan (sanoi samalla että sinuahan ei kuulema päähän saanut lyödä), tarttui kurkkuuni ja kaatoi maahan. Vielä sisälläkin meinasi lyödä mutta ei lyönyt kun sanoin että varmasti huudan apua jos lyö, jolloinka hänen vanhempansa olisivat heränneet. Tästäkin kuten monesti muustakin asiasta jos aloin osoittaa psyykkistä pahoinvointia niin sanoi Matti sitä vain itsesääliksi mikä ei mihinkään johda! Haluaisin siis ihan varuilta sinne pää kuvauksiin, koska ne oireet oli silloin aika voimakkaat. Silloinkin kun naama muodottomana makasin päivällä sängyssä niin kävi Matin äiti ovella, katsoi minuun, hymähti ja läjäytti oven kovaa kiinni. Matti oli silloin sen kodittoman kanssa jossain. Samalla reissulla istuttiin junassa, edessämme istuva tyttö kurkisti suoraan minuun penkkien väliköstä kasvojani ja purskahti ne nähdessään nauramaan. Helvetti miten nöyryyttävää ja alentavaa!!! En hetkessä anteeksi anna!!!!!!!!!!!!!!! Eikä tarvitsekaan, toisinaan on terveempää olla antamatta anteeksi!