Suru/kaipaus ahdistusta
Rupesi taas ahdistamaan, en haluaisi Matin menevän naimisiin mutta sille minä en mitään voi. Tuntuu vaan niin pahalta. Lisäksi olen välistä jo ruvennut pelkäämään että toivottavasti muutkin ikävät uneni eivät enää toteudu, se ei nimittäin ihmetyttäisi minua yhtään. Olen alkanut taas puremaan hampaita vastakkain. Se loppui jossain vaiheessa, oli muutaman kuukauden poissa ja huomasin sen alkaneen uudestaan heti samana iltan kun odotin Mattia luokseni ja sen jälkeen olen taas jatkuvasti purrut hampaitani vastakkain, yhtenä iltana koski päähänkin sen takia.
Viime yönä minut täytti suru ja kaipaus ja itkin, tajuntaani lävähti taas silloin Matin naimisiin meno. Oli taas niin paha olla etten tiennyt kuinka olisi sillä suru tuntuu minulla toisinaan joka solussa epämiellyttävänä "kutinana" ja silloin ei voi muuta kuin vain itkeä, pyöriä sängyssä, väännellä käsiä sinne tänne ja potkia jaloilla. Tuntuu vaan niin pahalta 
.
