Taisto paniikkihäiriötä vastaan ja sen hyväksyminen
Nyt kun on alkaneet taas voimat palailla niin olen päättänyt ruveta taistoon paniikkihäiriöni kanssa, hitain mutta varmoin askelin ja siinäkin tietenkin sallin itselleni myös takapakit enkä yritä liikaa kerrallaan sillä silloin tuloksena olisi vain se että menisin täysin lukkoon ja lopulta en mielelläni astuisi enää ovestakaan ulos. Terapiasta en ole kokenut apua saavan paniikkihäiriöönikään, vaan päin vastoin, vähättelyjä vuodesta toiseen, niinpä päätin ottaa itse asiasta enemmän selvää. Tajusin ihan tässä lähi päivinä että aina ennen paniikkikohtaukseni ja ahdistuksen suhteen olen tehnyt sen virheen että yritän niissä tilanteissa kieltää paniikin itseltäni, vaikka parempi on vain kohdata ne ja antaa niiden tulla. Myös läheiset ovat tehneet siinä saman virheen kuin minäkin että paniikissa ollessa toteavat että yritä keskittyä johonkin muuhun, yritä olla välittämättä siitä jne. Tajusin kuitenkin että jos en koko loppu elämääni aijo olla paniikkihäiriöni vanki niin on tehtävä juuri toisin. Nyt lähi aikoina, esim. parvekkeella käydessäni on ruvennut ahdistamaan niin sen sijaan että olen yrittänyt hallita jännitystäni ja yrittää poistaa mielestäni niin olen antanut sille luvan tulla ja olla juuri sellaisena kun se on ja muistuttanut itseäni siitä että se on vain tunne ja että annan sille luvan olla. Näin kun olen nyt parin päivän ajan toiminut niin aivan huomaamattani olenkin vähän ajan päästä tajunnut että hei, minähän ajattelenkin jo ihan jotain muuta, vaikka ihmisiäkin on pihassa, ja hyvä että heitä sitten sen kummemmin edes noteeraankaan 
. Minulla on kyllä ollut ihan väärää tietoa paniikkihäiriön hoidosta aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan . Pitääpä muuten läheisillekin mainita asiasta sillä luin ja nyt itsekin tajusin että tuollainen läheistenkin ns kieltäminen monesti vaikeuttaa vain paniikkihäiriön hoitoa. Laitanpa yhden linkin tuohon sivuun, minkä viime yönä löysin, kun mielestäni se on niin hyvää tekstiä pelosta.
News story about Camp LeJune in North Carolina about Marines getting cancer from “toxic water”. They scapegoat a local dry cleaner.
It came from the camp, and I suspect some of those stationed there did the actual dumping. We’ve seen this type of behavior in Concord, causing an inordinantly high mental retardation rate within select neighborhoods.
They were careful to cover this dumping with the dry cleaner issue because they want them continuing with their current behavior. A major scandal like this among the red state’s military meatheads would shake their confidence to the core and initiate permanent changes.
Comment by News story about Camp LeJune in North Carolina about Marines getting cancer from "toxic water". They scapegoat a local dry cleaner. — June 13, 2007 @ 8:19 pm