Huonommuutta
Taas kerran tunnen itseni huonoksi ja mitättömäksi. Alemmuuden tunteeni alkoivat vasta Matin aikana, niitä ei paljoa ennen häntä ollut siitäkään huolimatta mitä paskaa olen jo ennenkin joutunut sietämään, miksi muka olisi ollutkaan kun niistä ihmisistä en itsekään pahemmin silloin välittänyt toisin kuin Matista! Pitkään Matti aina iskosti minulle että minulla on alemmuuden tunteita, hiljalleen aloin uskoa siihen itsekin kunnes vasta nykyisin olen tajunnut että alemmuuden tunteeni ilmestyivät vasta sen jälkeen. Olen niin saatanan vihainen Matille kaikesta paskasta! Olen niin saatanan vihainen itselleni että olen niin mitätön ja arvoton! Lähi aikoina en ole saanut mistään hyvän olon tunnetta enkä nautintoa, ihan niin kuin joskus koulun jälkeenkin (ja sitä kesti pitkään), sisälläni huokuu vain jonkin lainen tyhjiö ja siinä sivussa viha. Tunnen itseni ontoksi kuoreksi, jolla ei ole kenellekään, ei edes itselleni mitään annettavaa. Kaikki tuntuu tasapaksulta pullalta, sitäkin paremmalla syyllä kun hyväksyin sen asian etten enää koskaan tule saamaan tervettä parisuhdetta enkä omaa perhettä.
