kohti parempaako?

on tämän illan hommat tehty ja tavarat pakattu ja putsattu paikkoja. Äsken vasta lopetin. Huomenna lähdetään kantamaan tavaroita varastoon ja kotiin. Perjantaina sitten täältä lähden. Tänään pääsi parkukin ja nytkin on sellainen olo että voisi parkua jos vaan jaksaisi. Väsy taas on mutta öisin en saa unta kuin vasta aamuyöllä. Yritän saada erästä halpaa kaksiota joka vapautuisi 1.9. mutta en tiedä onko varattu. Hakemuksen siitä kuitenkin viime yönä täytin, nyt vaan toivon parasta. Niitä kaksioita oli siis kolme ja yksikin niistä oli suunnilleen saman hintainen kuin tämä nykyinen yksiöni. Kalleinkin kaksio oli vain 408 euroa ja eräs toinen 407 euroa. Noissa kahdessa olisi 2 huonetta ja keittiö (millainen olisi loistavaa saada ja yli 50 neliötä (53 ja 54 tmv) ja yhdessä kaksi huonetta ja keittokomero. Voi että kun saisin jonkun noista. Muitakaan hyviä ilmoituksia en nyt ole löytänyt vaikka kuinka olen etsinyt. Ei voi muuta kuin toivoa.

Äsken vasta lopetin touhuamisen tältä illalta eikä ajatuksetkaan kulje enää kunnolla. Vielä olisi paljon tekemistä. Viidessä vuodessa on yllättävän paljon kertynyt kaikkea tavaraa, niin tarpeellista kuin tarpeetonta, mutta en ehdi niitä nyt lajitella että mitkä ovat pois heitettäviä. On vähän vainoharhatkin päällä…

Perjantain jälkeen pystyn blogia kirjoittamaan ainoastaan puhelimella, jolla voi vain lyhyesti kerrallaan kirjoittaa . Vanhempien luona ei ole muutakaan netti mahdollisuutta. Tämä blogi on kuitenkin paikka jossa vapaasti päästelen höyryjä ulos. Kohta alan taas etsimään netistä asunto ilmoituksia, tänään soitin kahdesta kämpästä (vaikka ne olivat seudulla jotka eivät tarpeeksi miellytä) niin nekin oli jo saaneet asukkaansa. Yksityisillä on vaan usein (ainakin ilmoituksissa jotka olen löytänyt) liian kalliit vuokrat minun kukkarolleni.

En nyt enempää kirjoita kun pää ei tosiaankaan toimi tarpeeksi.

On pakko taas hieman huilia. Taas kerran mielessäni totesin kuinka kiitollinen olen perheestäni, ilman perhettäni joutuisin luultavammin asumaan kadulle, tuskinpa muitakaan vaihtoehtoja olisi. Kotiin sitten joudun taas perjantaina muuttamaan mikä vituttaa, sillä totuin siihen että voin olla omissa oloissani silloin kun siltä tuntuu. Tavarani eivät kuitenkaan mahdu vanhempieni luokse joten ne joudutaan pistämään jonnekin varastoon, mikä myöskin minua ahdistaa, kun tavarani ovat muualla kuin minä. Alkaa tuntumaan siltä että minulta on viety kaikki muu paitsi fyysinen terveyteni ja perheeni, joista toki olen kiitollinen. Entäs jos läheisilleni joskus sattuukin jotain? Luultavammin minusta tulisi pultsari. Päässä heittää ajatus että ranteet aukiko tässä pitää itseltään viiltää, en kuitenkaan halua kuolla, sekoaminenkin on toden näköisempää. Välistä touhutessani tässä kämpässäni tulee tunne että olen kroppani ulkopuolella enkä tajua mitä olen tekemässä, mutta tuohan onkin ihan yleistä ja tavallista, siitä minä en niinkään huolissani ole vaan siitä että kuinka minä jaksan.

Kun olisikin edes kahvia, mutta kun ei ole. Tupakkaa menee sitten senkin edestä. En sitten saanut lisä aikaa tänne kun on jo uusi asukas tulossa tänne ensi kuun alussa, olisi kuulema pitänyt soittaa kuukausi aikaisemmin niin olisi voinut jatkaa. Paikka josta asuntoa haen niin sieltäkin vapautuu vasta ensi kuun puoli välissä asunto ja sekin huonolla seudulla ja pikkuinen koppero jossa lisäksi vain parveke ja keittokomero. Tänään on ollut pakkaus urakka päällä ja jatkuu heti kun saan pahvilaatikoita. Kusessa olen. Muutto on mutta minne?! Ei minulle tule edes lehteä josta voisi tiirailla yksityisten asuntoja ja netistäkään en mitään kunnollista löytänyt. Sitä paitsi pitää ottaa kissat ja tupakoimiseni huomioon, kaikkihan eivät sellaisia huoli asukkaaksi. Voi vittu että hermostuttaa!

Tänään sitten sain aikaiseksi pakattua yhden ainoan kaapillisen tavaraa jmv, enkä mitään törkyjä jaksanut ruveta joukosta ottamaan edes pois niin kuin oli tarkoitukseni. Jo sen jälkeen minulle tuli sellainen olo etten jaksa enempää nyt pakata ja että jos vielä jatkan niin opin puhumaan kiinaa tai kävelemään käsilläni. Yhdestä ainoasta kaapista tuli yllättävän paljon tavaraa ja minulla on useita kaappeja, joista osa on ihan täysiä. Tuon lyhyen puuhasteluni jälkeen olenkin koko illan ollut ihan rätti. Väsyttää ja äsken kävin pöntöllä yökkäilemässä kun tuli sellainen olo että yrjö lentää (mikä minulle on jo hyvin tuttua rasittuessani. Silloin tulee toisinaan fyysisesti paha olo). Enpä sitten olekaan koko iltana mitään jaksanut puuhailla, olen vain ollut koneella ja silitellyt kisuja löhöillessäni. Kyllä minä sitten huokaisen (ja luultavammin ensin itken kun jännitys laukeaa) kun on uusi kämppä, johon olen saanut kaikki tavarani paikoilleen ja kun olen saanut ylimääräiset roinatkin heitettyä pois. Sitten minä juon kahvia ja nautiskelen. Kaukaiselta se silti vielä tuntuu, hirveästi puuhaa tässä kämpässä ja hirveästi puuhaa siinä uudessakin. Jotenkin useat asiat vaan tuppautuvat monesti tulemaan yhtä aikaa päällekkäin vaikka kuinka olisi positiivisesti ajatellut ettei ongelmien loppuminen enää välttämättä tarkoittaisikaan sitä että heti tulisi uusia. Olisipa omakotitalo ja rahaa sen ylläpitämiseen. Nyt kahville.

Yöllä tajuntaani lävähti se tieto että vuokrasopimukseni päättyy jo viikon kuluttua, eikä ole uutta asuntoa, enkä ole pakkaillut vielä yhtään ja pyykit ja tiskitkin on tiskaamatta ja lisäksi pitäähän täällä vielä siivotakin. Iski kova paniikki päälle joka jatkui tänään kun heräsin, tuntui että mitä enemmän mieleen tuli asioita joita pitäisi hoitaa niin sitäkin enemmän tunsin lamautuvani, istuin vain paikoillani enkä kyennyt tekemään mitään eikä ajatuskaan kulkenut kunnolla. Äitini onneksi lupautui huomenna hoitamaan tiskit. Tänään piti kaupassakin käydä ja nyt olenkin huilinut siellä käydessäni ennen kuin alan pakkailemaan. Monesti kauppareissut ovat niin väsyttäviä ettei jaksaisi paljoa sen jälkeen touhuta. Äitini lupautui auttamaan minua myös soittamisessa siitä ettei minulla vieläkään ole uutta kämppää, että olisikohan mahdollista saada lisä aikaa. Itse kun en uskalla kun se ahdistaa ja muutenkin nyt on pitänyt paljon soitella eri paikkoihin ja mitä enemmän olen soitellut niin sitä enemmän seuraavat soittamiset minua ahdistaa, koska liikaa jos tulee jännitystä kerrallaan niin rupeaa ottamaan takapakkia. Ensin pari vuotta elin henkisessä rääkissä (plus aikaisemmat menneisyyden rääkit ja ikävät kokemukset) ja juuri kun Matti asiat on alkaneet helpottaa (paitsi traumoista ei hetkessä pääse) niin pitää muuttaa, kissat sairasteli jmv. Milloinkahan saan levähtää? Paljon jo helpottaisi se jos en jännittyisi ihmisten takia, jännitys imee voimat, mutta se mitä minun mieli tietää (eli sen että mitäpä niistä muitten mielipiteistä jmv) niin kroppani ei sitä tiedä koska on jo 10 vuotta ollut jatkuvassa jännitys tilassa ja monesti jännitänkin ihmisten seurassa pelkästään se vuoksi kun jännitän jännittämistäni.

Laitoin tuonne sivuun kiusatuille linkin, eli jos jollain on tarvetta niin sinne vaan .

Vuokrasopimus päättyy pian, tämän kuun lopussa mutta eipä ole uudesta asunnosta vieläkään mitään tietoa. Viimeksi kun soitin kyselläkseni asuntoa niin sanoivat soittavansa minulle sitten kun sellainen ilmaantuu. Eri asia sitten milloin, sillä minne tahansa en tällä paikkakunnalla rupea muuttamaan vaan minulla on siihen toivomukseni. Eipä kyllä tässäkään kämpässäni ole paljoa mitään sellaista tullut tehtyä että vaikuttaisi siltä että muutto on pian edessä. Miltään yksityisiltäkään en yritä kämppää saada, kun se ahdistaa liikaa.

Pikku kisu on lääkityksellä vielä neljä seuraavaa päivää ja sitten lääkityksen voi lopettaa. Onpahan ainakin yksi asia vähemmän hoidettavana sitten.

Olen siivoillut valokuvakansioitani ja ottanut sieltä turhia epäonnistuneita kuvia pois ja vanhojen tekstien päälle liimailen kuvio saksilla leikatut värikkäät laput ja kirjoitan tekstit uusiksi. Epäonnistuneet kuvat pistin ö-mappiin (iso kirjekuori, johon kirjoitin päälle: Menneisyyden ö-mappi). Niitä oli vuosien varrelta kerääntynyt aika paljon. Matin aikaisia kuvia en kuitenkaan pois heitä, sellainen ei ole tapanani. Tosin pistin ö-mappiin erään aikaisemman entisen poikaystäväni aikaisia valokuvia pois kansiosta pällistelemästä.

Nyt menen katsomaan Simpsoneita.

Olimme tässä eräs ilta siskoni ja yhden kaverimme kanssa baarissa. Baarin kiinni mennessä eräs Matin kaveri tuli luoksemme (silloin siskoni oli vielä vessassa). Tyyppi oli sama josta joskus kerroin että luonani käydessään (kielsi koskaan käyneensäkään luonani) ei uskonut Matista mitään pahaa, ei hakkaamista eikä mitään ja kun Matti silloin esitti reppanaa jota on vain kohdeltu väärin. Matti on sanonut tätä henkilöä joskus käveleväksi apteekiksi, koska häneltä ainakin Matin mukaan löytyy monen laisia mömmöjä (ja sen kyllä voin uskoakin. Siellä baarissa sillä tyypillä seisoi silmät päässä ja tyyppi puhui paskaa sen minkä ehti, ensin jopa kielsi seurustelevansakin, mutta enpä sitä uskonut mutta en mitään siitä sanonut ettenkö uskoisi (koska ei kiinnosta!), siskolleni kuitenkin lipsautti seurustelevansa. Tällä ihmisellä on pieni lapsikin. Jossain vaiheessa jutut menivät kuin automaattisesti Mattiin ja taas kerran sain kuulla perättömiä tarinoita siitä että minulla on kuulema skitsofrenia. No pitää vittu aika paha sitten olla jos en tiedä sitä kerta itsekään ja jos kerta lääkäritkään ei ole sitä tämän kymmenen vuoden aikana jo tajunneet!!!!!!!!!!!!!!!!! Ennemmin luulisi että semmonen happopää se siinä skitsofreenikko on enkä minä! Taas kerran kaikki sanomiseni sivuutettiin ja vedottiin johonkin vitun olemattomaan skitsofreniaan, jota minulla ei edelleenkään ole, kun aloin laukoa tyypille suoraan totuuksia siitä mitenkä asiat oikeasti ovat. Vetosi jopa siihenkin että sanon niitä asioita vain sen takia kun Matti on mennyt naimisiin jonkun toisen kuin minun kanssani! Kylläpä taas minua pahasti aliarvioitiin! Sitä paitsi kyllähän tuollainen kohtelu kyrpisi jo sellaistakin ihmistä jolla se skitsofrenia oikeastikin on! Mitä helvettiä ne oikein ajavat takaa?! Sitäkö että jokin päivä vain toteaisin että hyvä on olette oikeassa, minä olen hirveä ja paha, minussahan on kaikki syy, minähän olen se teidän helvettimäisen paratiisinne mätä omena, minähän olen se mato joka luikertelee teidän aamupuuroissanne. Mutta mitä ne siitäkään hyötyisi?! Huusin sille älykääpiölle että seurustelisi ensin narsistin kanssa ennen kuin minulle tulee sitä paskaansa länkyttämään ja että jos hän ei ole ollut kahta ja puolta vuotta kärpäsenä katossa kyttäämässä mitä suhteessamme oikeasti on tapahtunut niin ihan turha minulle on sitten myöskään tulla väittämään mitä siinä on tapahtunut ja mitä ei. Kyllästyttää tuollaiset saatanan jurpot jotka elävät pää perseessään eivätkä tajua mistään mitään mutta ovat kovasti kyllä tietävinään! On se niin saatanan kumma että ihmiset tuntuu tietävän minun asioista enemmänkin kuin minä itse! Ja paskat! Sitä paitsi jos ei ole valmiiksi seonnut niin tuollaisten kyrpiäisten seurassa kun tarpeeksi kauan on ollut niin ei olisi mikään ihmekään jos sekoaisi viimeistään siinä vaiheessa! Helppoahan se olisi vain todeta että mitäpä juoppojen ja sienipäiden puheesta, mutta kun kyllästyttää tuo touhu että noita saakelin juoppoja ja narkkareita näkyy nykyään olevan joka puolella, tai muuten vaan ihmisiä jotka eivät kyseenalaista mitään "kuningas" Matin puheita, vaan nielevät kaiken sonnan, vaivautumatta käyttämään yhtäkään ainutta rappeutunutta aivosoluaan! Tulisivat edes tosi asioista syyttelemään, mutta ei, jo koulu aikoina minusta leviteltiin perättömiä asioita ja syyteltiin sellaisesta mitä en ole edes tehnyt tai millainen en edes ole niin kyllä se kyrpii olla jatkuvasti syytettynä asioista jotka eivät ole edes totta!!! Ja kun se olisi vain pari-kolme ihmistä joka sitä tekee, mutta kun niitä on enemmän ja itselläni vain pari-kolme ihmistä jotka tajuavat mistä on kyse.

Tyyppi meni sitten siskoni kanssa puhumaan ja aina kun sisko otti tyypin väitteet ja Matin puheeksi niin tyyppi alkoi lässyttää ihastumistaan siskooni. Olipa jätkällä vielä siihenkin otsaa että oletti siskoni olevan hänestä kiinnostunut. Sanoi siskolleni että ei kai sinua häiritse että minulla on lapsi ja että kyllä se taitaa sinua häiritä. Oli myös kieltänyt siskoani kertomaan puheistaan minulle. Siskoni sanoi minulle siitä tyypistä että vittu mikä aivoton happopää ja sille tyypillekin sanoi että se on ihan Matin tossun alla ja antaa Matin pomputtaa itseään miten huvittaa. Minun sanomiset oli taas yhtä tyhjän kanssa, ne lakaistiin saman tien olemattomiin, ketäpä tervejärkistäkin se ei muka vituttaisi kun niin jatkuvasti tehdään! Kyllä se pahalta tuntuu kun itse kuitenkin tietää että olen tässä nykymaailmassa harvinaisen rehellinen ihminen. Se on helvetin helppoa muiden tulla sanomaan että mitäpä noista välittämään, mutta sen asian kanssa oikeasti eläminen on jo ihan toista. Lähi päivinä iski taas ihmisinho päälle, mutta nyt on taas onneksi se alkanut helpottamaan. Yhtenä iltana olin niin vihainen ja vihaa täynnä että koko illan sydän hakkasi tavallista kovempaa ja aina kävelemään lähtiessäni rupesi ihan tärisyttämään. Oli sellainen olo että nyt jos joku väärä henkilö tulisi lässyttämään jotain perätöntä niin saisi minulta kunnolla turpaansa! Sitäkin paremmalla syyllä tykkään pysytellä sellaisina päivinä sisällä. Monesti väkivalta synnyttää väkivaltaa ja sillä ihmisen muotoisella lika ämpärilläkin on yleensä olemassa nyrkit! Haluaako ne ääliöt että minä myöntäisin niille jotakin sellaista mikä ei edes ole totta?! Mitä ne siitäkin hyötyisi?! Sen jälkeen minä ainakin pitäisin heitä ihan pilkkanani ja nauraisin vain että kylläpä ihmiset ovat jännityksen himoisia sirkuspellejä. No katsoisivat sitten vaikka Kauniita ja rohkeita ennemmin kuin tulevat leikkimään toisten elämällä! Oikeastaan aika sirkuspellejähän ne on jo nyt. Eikös sitä sanota että joukossa tyhmyys tiivistyy, ja varsinkin silloin kun ihmisillä on jo valmiiksi tietyt asenteensa, uskomuksensa ja ennakkoluulonsa jotka ovat heihin luutuneet tiukasti kiinni, eivätkä niiden muuttumiseen edes anna mahdollisuutta!! Ilman sellaisten seuraa menetän ainoastaan tuskallisia ja vaikeita hetkiä ja sehän sopii mainiosti!

Onneksi minulla on tämä oma maailmani jossa ulkomaailma ei minua tavoita, jossa nautin omista puuhasteluistani ja kissojen seurasta, tavallaan kuin olisi muuri asuntoni ympärillä, joka estää pahimpien loukkausten ylettyvän sisälle saakka.

Elokuun alussa (korjasin kuukauden kun kirjoitin ensin vahingossa väärän kuukauden) Matti ihan yllättäen tuli käymään luonani ja oli yötä. Kännissä tuli ja rinkka selässä, voivotteli tuloaan ja jankutti ääneen tekevänsä väärin kun kerta tuli luokseni. Ensin selitti ettei tiennyt muuta yöpymis paikkaa ja myöhemmin sanoi että halusi tulla juuri minun luokseni. Luulin jo että onko se heitetty pihalle, mutta oli tulossa kuitenkin polttareistaan, tuli siis polttari iltanaan minun luokseni aika aikaisin illalla (ellei sitten vain sepustanut että se on hänen polttari iltansa). Kertoi päivän olleen ihan paska ja että kuinka kallis arvoinen se hetki luonani on ja että elämänsä onnellisinta aikaa on viettänyt minun kanssani. Hän oli pahasti ränsistynyt jo entisestäänkin juopon ulkonäöstään. Hänellä oli ihottumakin pahassa kunnossa ja niistä vuosi mätää (jota tarttui päiväpeitollenikin), näytti että silmien alle oli tullut entistäkin pahemmat rypyt, hänellä oli ihan jotkut puliukkomaiset rääsyt yllään ja hän haisi pahalta. Jossain vaiheessa kun seisoin tietokoneen luona niin hän puristi takapuolestani ja kouraisi alapäästäni aivan yllättäen, kun tuli taakseni. Seksiä emme kuitenkaan sillä kerralla harrastaneet. Hänkin simahti aikaisin eikä sitä paitsi mieleni olisi edes tehnyt kun haisi ja iho oli siinä kunnossa. Jossain vaiheessa puhui että tuli käymään luonani koska halusi muistaa kuinka paljon minua vihaa ja kohta taas ihan toista. Sivuutin kokonaan hänen juttunsa kun ne eivät koskaan mihinkään johda eikä niistä mitään varmuutta voi saada mitä milloinkin oikeasti tarkoittaa, vai tarkoittaako edes ylipäätään millään mitään. Hauvakin tuli hänen mukanaan käymään ja oli ilo nähdä hauvaa. Ennen hänen simahtamistaan kysyin onko hauvalla ruokaa niin hän vastasi että ota kassistani (joka hänellä oli myös rinkan lisäksi). Kassissa oli vanha pornolehti, jonka oli kaveriltaan saanut ja olin hieman huvittunut mutta en sanonut mitään. Annoin koiralle ruoan, lisäksi vielä kissanruokaakin, ruokaöljyä ja raksuja, kun hauva oli laihtuneen näköinen, käytin hauvelin ulkona ja sisällä vielä harjasin ja silittelin. Voi että hauva siitä nautti (ja niin minäkin), pisti oikein silmänsä kiinni ja näytti vatsaansa. Kerroin hauvalle myös rakastavani häntä aina, että aina hauva sen muistaisi ja samalla halasin hauvaa. Samoihin aikoihin Matti oli myös kellahtanut taas kerran lattialle, ensin sängyltä valahti yläkroppa ja vähän ajan perästä jalat. Minua ihan rupesi se naurattamaan ja hekottelin itsekseni. Ennen ei kyllä jaksanut naurattaa kun sitä touhua näki liian usein ja se alkoi olemaan ainoastaan väsyttävää ja rasittavaa, kuin pienen alkoholisti lapsen hoitaminen. Yöllä hän kuitenkin heräsi ja kömpi sänkyyn viereeni nukkumaan. Polttari päivännän jotkut pikku tytöt jossakin olivat maininneet toisilleen Matin haisevan pahalta ja samaa sanoivat jotkut yläkerran parvekkeella olevat tytötkin ja yksi tytöistä sanoi Matille että juo vaan lisää sitä viinaa. Muutenkin vaikutti ettei Matti ollut sinä iltana kieleltään yhtä näppärä ja yhtä hyvä vaikutuksen tekijä kuin ennen. Alkaakohan hänen ulkokullattu kuorensa rakoilla? Seuraavana päivänä Matti sanoi että minä vaikutan hyvin tasapainoiselta ja siltä että minulla menee hyvin ja oikeaan osuikin. Kertoi että hänellä menee aika huonosti ja että on alkanut löytää itsestään aika inhottavia puolia. Ihanko totta?! Onko niitä vielä lisääkin?! Sanoi myös että koirallekin oli huutanut ja kiroillut ihmisten ilmoilla välittämättä ohi kulkevista ihmisistä (yleensähän hänelle oli niin ällöttävän tärkeää näyttää ulos päin kaikessa hyvältä ja ihanalta ihmiseltä). Polttari iltanaan oli kavereittensa kanssa kuulema hajottaneet puutarha tonttuja ja eräs hänen kaverinsa oli taas kerran mennyt ikkunan läpi, ensin lyömällä kätensä siitä läpi, totesin tympääntyneenä että sama meno siis edelleenkin jatkuu ja hän siihen että niin. Noihinkin temppuihin olen jo aika kyllästynyt eikä ne enää huvita sillä tavoin kuin joskus seurustelumme alku aikoina, vaikka hän taas niin huvittuneena sitä kertoikin. Sitä paitsi se että Matti jos sanoo että kaveri on mennyt ikkunasta läpi, niin voisi ihan yhtä hyvin tarkoittaa sitäkin että on mennyt avonaisesta ikkunasta läpi, hänellä kun on tapana liioitella (ja siitäkin minä sain syyt niskaani). Eihän hän ensin sitäkään kertonut että ennen läpi menemistä kaveri oli survaissut siitä ensin käden läpi. (Huh, tuleepa taas niin sekavaa tekstiä, en osaa/jaksa nyt paremmin selittää).  Nukkumaan käydessämme mietin että pitäisiköhän seuraavana päivänä mainita Matille että kävisi suihkussa, mutta itse hän sitten siellä tajusi herätessään käydäkin. Aamutoimien jälkeen menimme vähäksi aikaa istumaan läheiselle lammelle, sieltä odottamaan että kauppa aukeaa ja kävin ostamassa meille sapuskaa ja herkkuja ja söimme läheisen kerrostalon pihakeinussa. Sitten Matti ehdotti että mentäisiin takaisin minun luokseni kahville, vaikka hänellä olikin jo kaikki kantamukset mukanaan. Niinpä menimme asunnolleni ja jonkin ajan päästä hän sanoi että "sinä et varmaan enää ulos lähde minun kanssa" niinpä en lähtenyt ja hän ja koira läksivät. Sanoi menevänsä  lepäämään ja ettei nyt jaksa paljoa muita nähdä.  Halasimme taas, niin kuin illallakin. Myöhemmin samana päivänä tajusin että ei helvetti minun kukkaroni jäi hänen kassiinsa (kaupassa käynnin ajaksi laitoin sen sinne kun palautin hänen puolestaan tölkkejä, jotka olivat hänen kassissaan ja jonka antoi mukaani) eikä Matilla ole puhelinta ja sähköpostitkin tulivat hylättyinä takaisin. Hetken kuluttua siitä hän kuitenkin toi kukkaroni, sanoi juoksennelleensa pitkin kaupunkia ja että hänellä on kiire bussiin, siispä hän pikaisesti läksi luotani, pahoitteli että oli tullut luokseni illalla kuin johonkin hotelliin, vaikka se ei kuulema tarkoitus ollut. Lupaili maalata minulle taulun siitä hyvästä kun ostelin meille syömistäkin ja hänelle piimää.

Kyllä tuo tapaaminen oli minulle jokin lievä herätys: Hei haloo tyttö, kiitä onneasi ettei sinusta tule tuon puolisoa! Jotenkin tuntui että näin asian nyt selvemmin.

Kyllähän se harmittaa mihin kuntoon Matti on mennyt, mutta minä en häntä voi auttaa, eikä kukaan muukaan, vain hän itse. Nyt ei ole tarvista tuntea hänen juomisistaankaan syyllisyyttä niin kuin ennen, niin kuin hänellä toisinaan oli tapana syyllistää siitä minua. Hän sai tuntemaan minut syyllisyyttä omistakin teoistaan. Ennen olisin luultavammin peitellyt Matin hänen nukkuessaan lattialla (niin kuin joskus teinkin) ja kaiken lisäksi pyyhkinyt hänen mätäistä ihottumaansakin, tarkkaillut vähän väliä että hän hengittää vielä. Nyt vain olin huvittunut siitä lattialle pyörähtämisestä ja ajattelin että tuon sisältään pienen, avuttoman, häiriintyneen pojan on aika oppia välittämään itse itsestään, ei minun, eikä kenenkään muunkaan ja jos hän ei sitä tee niin sille minä en voi mitään. Surullista mutta totta. Se ei ole minun asiani toimia pelastajana isolle ihmiselle, eikä edes hänen vaimonsakaan asia, mutta omapahan on heidän asiansa, minun taakastani pikkuinen osa on kuitenkin murentunut.

Käyn kahvilla ja tupakalla ja sitten kirjoitan lisää kun on kirjoitusripuli.

Helvetin helppo Matin idiootti hovin on vedota sanomiseni siihen että minua vain vituttaisi hänen naimisiin meno mutta kyse ei tosiaankaan ole siitä vaan siitä että hän edelleenkin valheillaan onnistuu tekemään ELÄMÄSTÄNI HELVETTIÄ! Ainahan ne ääliöt vetoaa KAIKKEEN MUUHUN PAITSI TOTUUTEEN! PERUSTAISI PUOLESTANI VAIKKA HAAREMIN KUNHAN VAAN LOPETTAISI KIUSAAMISENI! Todellakin säälin ja halveksin Matin pään silittelijöitä kun ovat niin hänen pompoteltavissa ja tossun alla, EIVÄTKÄ ITSE EDES TAJUA SITÄ. Kaikille narsisteille pitäisi tehdä oma kaasukammio jonne voisi survoa lisäksi vielä narsistien ympärillä taputtavan sokean hovinkin! Ottaisi tuokin hovi jo päänsä perseestään pois ja puhdistaisivat paskan ruskeat lasinsa niin ehkäpä voisivatkin jopa tajutakin hieman jostain jotakin!

On taas tapahtunut vaikka mitä mutta niistä asioista kirjoitan myöhemmin enemmän. Nyt kirjoitan vain lyhyesti. Kisut voivat onneksi jo paremmin ja lääkäri epäili pikku kisulla olevan kissojen klamydian, johon sai lääkityksen ja silmävoidetta. (Pikkuisen silmät tulehtuivat niin pahasti että vilkkuluometkin tulivat esille, mutta nyt silmätkin on paremmassa kunnossa). Minua on taas koko päivän traumat Mattiin liittyen vaivanneet ja välistä olen itkeskellyt. Tuntuu etten tule noista traumoista pääsemään. Matti tappoi sisältäni aivan liikaa ! Tänään halasin tuolia ja pehmo oravaa. Ihan kipeää tekee kun niin kovasti haluaisin jonkun halaavan ja silittävän minua. Eikä Matti edes tajua mitä tuhoa minussa on saanut aikaan ja jatkaa sitä vieläkin kun antaa ihmisten edelleenkin uskoa valheisiinsa eikä oikaise asioita kuinka ne oikeasti ovat eli siis ihan yhtä tyhjän kanssa ne hänen anteeksi pyyntönsäkin!

Väsyttää paljon, lähi päivät ovat menneet kuin horroksessa. En viime yönäkään ottanut iltalääkettä kun tarkastelin välistä kisun vointia. Siitä tulee aika huonovointinen lääkkeen oton jälkeen ja alkaa kakostella ja nieleskellä sen oloisesti kuin ei saisi henkeä. Huomenna en anna koko lääkettä, kun lääkärikin sanoi että jos siitä jotakin ilmaantuu niin lääkitys kannattaa lopettaa. Selosteessa luki että joissain tapauksissa se lääke voi johtaa kuolemaan vaikka olisikin annettu oikeat annokset. Kissa oli jo pirteämpi ennen lääkkeen aloittamista mutta nämä pari päivää on ollut huomattavasti huonompana. Aamulla rupesin vasta nukkumaan joskus kahdeksan jälkeen ja heräsin päivällä ennen kolmea, siltikin väsyttää paljon. On neuroositkin koko ajan päällä ja vähän väliä käyn tarkistamassa kissan vointia ja hengittääkö se. Ensi yönä on kyllä nukuttava, vaikka se hieman pelottaakin kissan vuoksi. Lisäksi minulle on tullut sellainen shoppailu vimma mitä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Ennen olin tyytyväinen kun oli katto pään päällä, hieman vaatteita ja ruokaa ja kun vielä asuin kotona niin yksi puoli vuotinen joskus yläaste ikäisenä meni niin että sen koko puolen vuoden aikana sain  vain 50 markan setelin ja tunsin sen vuoksi itseni rahallisesti rikkaaksi, enkä hirveästi kaivannutkaan enempää rahaa. Joskus Matin aikana aloin huomata että monesti kun meillä meni huonosti niin aloin katsella kaikkia vaateluetteloita aikeissa tehdä tilauksia ihan vain sen vuoksi että siitä tuli hyvä olo. Eli toisin sanoen sillä materiaalilla yritti korvata jotakin puuttuvaa. Suurin osa vaatteistani on kirpparilta kun sieltä löydän halvalla vaikka mitä hienouksia. (Viimeisin ostos kirpparilta kolme toppia, upea tyllihelmainen hame ja kankaita). Nyt kuitenkin tänä kuluneena viikkona silloin kun en kissoja ole miettinyt niin olen miettinyt koko ajan vaatteita ja muita juttuja. En malta pysyä poissa huuto.netistä. Vähän väliä istun koneella katselemassa eri paikkojen tuotteita ja mietin niiden hankkimista, jos ei nyt niin myöhemmin. Yleensä olen säästeliäs rahan käyttäjä mutta lähi päivinä on tuntunut etten kunnolla hillitse itseäni, siispä teinkin sen päätöksen että katsoa saa, muttei "koskea". Tiedostan yleensä aika nopeasti tuollaiset viiraukseni ja tartun niihin ajoissa, ennen kuin olen  suossa. Laskut edelleenkin kuitenkin ihan ajallaan makselen ja pidän huolta kissojen syönnistä, pääasia että kissoilla on sapuskaa ja laskut maksettu vaikka sitten itse olisikin makaroni kuurilla. Laitan tämän shoppaushimoni nyt näiden väsyttävien päivien piikkiin enkä lähde siihen liiaksi mukaan. Yleensä shoppaushimoni menee parissa päivässä ohi mutta nyt sitä on kestänyt ja tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi ja samalla tunnen katumusta tilauksistani, koska niihin menee rahaa. Mutta eipä tuo nyt mikään suuri ongelma ole, varsinkaan kun sitä ei sellaiseksi päästä. Toivon vaan että kisut olisivat pian taas kunnossa.

Eilen(?) sitten käytin toisen aikuisen ja pikku kisun lääkärissä ja kaikille kolmelle sain lääketipat. Pikkukisulle voidaan antaa tavalliset rokotukset vasta kun se ja muut kisut ovat terveitä. Johan nuo pikkuisen pirteämpiä onneksi ovat. Saivat erikoisruokaakin että paranevat paremmin. Nyt on väsy, kävin tänään kaupungilla hoitamassa asioita. Tällä viikolla on aivan liikaa ollut menoja, jännitystä ja ihmisten tapaamista ja siitä johtuen olenkin aika väsynyt. Vain yhtenä päivänä olen voinut pitää tällä viikolla rentoilu päivän ja se on ihan liian vähän minulle ja se kostautuu väsymyksenä ja kiukkuna. Eilen nukahdin aikaisin vaikka olinkin ottanut kisujen kanssa iltaunetkin. Jos en saa tarpeeksi aikaa vain itselleni ja mukaville asioille niin lamaantumisen vaara on olemassa, se on nähty jo ennenkin että jos jännitystä ihmisten tapaamisesta jmv tulee kerrallaan liikaa niin menen niin lukkoon etten kykene muuta kuin makaamaan sängyllä ja itkemään. Huomennakaan en pysty vielä rennosti ottamaan kun pitää käydä kaupassa, mutta sen jälkeen haluan ottaa TÄYSIN rennosti ja tehdä vain sitä mikä tuntuu minusta hyvältä. Toki kisuleille lääkkeen annan, mutta sepä ei onneksi niin suuri homma olekaan vaikka onkin hieman hankalaa. Siitä minä en ainakaan jännity sillä tavoin kuin ihmisistä. On se kumma että monesti kun olen mennyt sängylle pitkälleni niin alkaa heti puhelin piippaamaan/soimaan, mikä on aika ärsyttävää!

Olen aika huolissani rakkaista ystävistäni/perheenjäsenistäni, etenkin siitä kisusta jonka sairastumisen huomasin iltapäivällä. Raukka on tosi vaisu ja kipeän oloinen ja hengittää välistä suun kautta ja nopeasti . Itse en ottanut nyt iltalääkkeitäkään, ettei tule nukuttua liian sikeästi. En kyllä tiedä saanko nukuttua koko yönä kun on huoli. Illalla kisu tuntui myös aika lämpimältä. Toivottavasti selviää, jokainen kisu. Voi rakkaita mussukoitani. Toinenkaan kisu ei kunnolla suostu syömään , pentukin aivastelee usein mutta on muuten ihan pirteä.

Toissa päivänä yksi kisuista söi sängyltä jotakin, mutta en ehtinyt väliin enkä nähnyt mitä, hieman sen jälkeen se alkoi vähän väliä kakostelemaan eikä pystynyt juomaan vettä. Muutenkin kisu oli vaisu, hiljainen ja paljon omissa oloissaan. Seuraavana päivänä sama jatkui ja kisu vaikutti entistäkin kipeämmältä. Pelkäsin suolitukosta ja soitin neljälle eri eläinlääkärille. Yhdessä paikassa oltiin lomalla, yhdessä paikassa olisin saanut ajan vasta muutaman päivän kuluttua ja kehottivat minua yrittämään päästä jo aikaisemmin lääkärille. Kolmannessa paikassa sanottiin sama kehoitus, sillä sielläkin ajan olisi saanut vasta sitä seuraavalle päivälle. Neljännessä paikassa sitten oli hirmu tietäväisen ja vähättelevänkin kuuloinen mies joka kehotti antamaan kisulle öljyä parin tunnin välein että jos elimistössä jotakin on niin se lähtisi liikkeelle. Kissa suostui ruokaöljyä syömään kuitenkin vain kerran ja päätin että sen päivän vielä katselisin kisun vointia ja jos se ei paranisi niin seuraavana päivänä hankkisin ajan lääkärille. Myöhemmin samana iltana äitini kuitenkin soitti että oli varannut ajan eräästä muusta eläinlääkäristä ja saman tien sinne sitten lähdettiin. Siellä lääkäri sitten totesi ettei kurkkuun ole jäänyt kiinni mitään mutta kissalla on turvonneita "nystyröitä" kitalaessaan ja että kisulla on hieman lämpöäkin. Kissa jouduttiin rauhoittamaan sen suuhun katsomisen vuoksi ja lääkäri antoi kisulle antibioottipiikin ja muutaman purkin toipilas ruokaa. Lääkäri sanoi että kisulla on jokin virus ja että se on luultavammin saanut sen uudelta kissa tulokkaalta. Kysyi vielä että aivasteleeko tämä uusi tulokas. Pentukisu tosiaankin aivastelee usein, se aivasteli jo silloin kun kävin sitä katsomassa siellä mistä pikkuisen hankin, mutta se nainen sanoi sen luultavammin johtuvan pölystä. Aivastelu kuitenkin jatkui sen kotiinkin tullessa, vaikka olin juuri sitä ennen imuroinut. Tänään sitten kävin vilkaisemassa saunassa toista aikuista kissaa kun sekin on ollut niin paljon omissa oloissaan, mutta oletin sen johtuvan siitä kun se on usein minusta aika mustasukkainen ja toisinaan osoittaa minulle mieltään sillä tavoin. Tänään kuitenkin sitten huomasin että tämä toinenkin aikuinen kisu on alkanut samalla tavoin kakostelemaan, lipoo välistä huuliaan ja on tavallista vaisumpi ja paljon hiljaisempi kuin yleensä. Huomenna sitten yritetäänkin saada aika tälle toisellekin kisulle lääkäristä sekä pennulle että se saa rokotuksetkin kuntoon, pentua ei nimittäin vielä ole rokotettu. En sitten tiedä mistä viruksesta on kyse kun kerta nämä aikuiset kisut olen käynyt rokotuttamassa säännöllisin aika välein, silloin kun kuuluukin. Olen yrittänyt syöttää kisua ruiskulla, vaikka hankalaahan se on, ei tykkää siitä yhtään, tänäänkin tarttui kynnellään vatsanahkaani kiinni. Hieman pirteämpi kuitenkin on tänään ollut. Itsekin olen nyt ollut aika väsynyt, kun on pieniä potilaita joista on huolehdittava nyt tavallistakin enemmän. Pääasia on nyt kuitenkin että jokainen kissa saadaan kuntoon. Huomisen terapia aikani minä perun sillä kissojen vointi on nyt tärkeämmässä asemassa. Onneksi siskoni lainasi minulle rahaa, olisi äitikin kyllä voinut lainata. Itselläni on ollut koko illan fyysisesti etova olo ja väsy. Eilen simahdin hetkessä dokumentin jälkeen (jonka jo olin nähnyt) kun sitä edellinen yö tuli kokonaan valvottua. Kaverikin kävi eilen kylässä ja siskokin muistaakseni toissapäivänä ja perjantainakin on eräs meno. Tuntuukin että en ole saanut nyt tarpeeksi kunnolla levähtää ja ottaa rennosti ja juuri nyt muistin etten illalla muistanut edes saunaakaan lämmittää niin kuin minulla oli tarkoitus. Lisäksi ahdistaa sekin ettei uudesta kämpästä ole vielä mitään tietoa ja vuokrasopimus päättyy tämän kuun lopussa ja ahdistaa soitella paikkoihin. Olin muuten aika ylpeä itsestäni tuossa eläinlääkäri asiassa että kerrallaan kykenin ja uskaltauduin soittamaan neljään eri paikkaan . Ihan hiki ja väsymys kyllä siinä puskikin sen jännityksenkin vuoksi päälle, mutta aikamoinen saavutus kuitenkin, ikinä ennen en ole uskaltanut noin moneen paikkaan kerrallaan soittaa, ellei kyse ole ollut täysin tutuista ihmisistä.

Nyt on elokuu (Matin naimisiin meno)…