Viime aikojen tapahtumia
Elokuun alussa (korjasin kuukauden kun kirjoitin ensin vahingossa väärän kuukauden) Matti ihan yllättäen tuli käymään luonani ja oli yötä. Kännissä tuli ja rinkka selässä, voivotteli tuloaan ja jankutti ääneen tekevänsä väärin kun kerta tuli luokseni. Ensin selitti ettei tiennyt muuta yöpymis paikkaa ja myöhemmin sanoi että halusi tulla juuri minun luokseni. Luulin jo että onko se heitetty pihalle, mutta oli tulossa kuitenkin polttareistaan, tuli siis polttari iltanaan minun luokseni aika aikaisin illalla (ellei sitten vain sepustanut että se on hänen polttari iltansa). Kertoi päivän olleen ihan paska ja että kuinka kallis arvoinen se hetki luonani on ja että elämänsä onnellisinta aikaa on viettänyt minun kanssani. Hän oli pahasti ränsistynyt jo entisestäänkin juopon ulkonäöstään. Hänellä oli ihottumakin pahassa kunnossa ja niistä vuosi mätää (jota tarttui päiväpeitollenikin), näytti että silmien alle oli tullut entistäkin pahemmat rypyt, hänellä oli ihan jotkut puliukkomaiset rääsyt yllään ja hän haisi pahalta. Jossain vaiheessa kun seisoin tietokoneen luona niin hän puristi takapuolestani ja kouraisi alapäästäni aivan yllättäen, kun tuli taakseni. Seksiä emme kuitenkaan sillä kerralla harrastaneet. Hänkin simahti aikaisin eikä sitä paitsi mieleni olisi edes tehnyt kun haisi ja iho oli siinä kunnossa. Jossain vaiheessa puhui että tuli käymään luonani koska halusi muistaa kuinka paljon minua vihaa ja kohta taas ihan toista. Sivuutin kokonaan hänen juttunsa kun ne eivät koskaan mihinkään johda eikä niistä mitään varmuutta voi saada mitä milloinkin oikeasti tarkoittaa, vai tarkoittaako edes ylipäätään millään mitään. Hauvakin tuli hänen mukanaan käymään ja oli ilo nähdä hauvaa. Ennen hänen simahtamistaan kysyin onko hauvalla ruokaa niin hän vastasi että ota kassistani (joka hänellä oli myös rinkan lisäksi). Kassissa oli vanha pornolehti, jonka oli kaveriltaan saanut ja olin hieman huvittunut mutta en sanonut mitään. Annoin koiralle ruoan, lisäksi vielä kissanruokaakin, ruokaöljyä ja raksuja, kun hauva oli laihtuneen näköinen, käytin hauvelin ulkona ja sisällä vielä harjasin ja silittelin. Voi että hauva siitä nautti (ja niin minäkin), pisti oikein silmänsä kiinni ja näytti vatsaansa. Kerroin hauvalle myös rakastavani häntä aina, että aina hauva sen muistaisi ja samalla halasin hauvaa. Samoihin aikoihin Matti oli myös kellahtanut taas kerran lattialle, ensin sängyltä valahti yläkroppa ja vähän ajan perästä jalat. Minua ihan rupesi se naurattamaan ja hekottelin itsekseni. Ennen ei kyllä jaksanut naurattaa kun sitä touhua näki liian usein ja se alkoi olemaan ainoastaan väsyttävää ja rasittavaa, kuin pienen alkoholisti lapsen hoitaminen. Yöllä hän kuitenkin heräsi ja kömpi sänkyyn viereeni nukkumaan. Polttari päivännän jotkut pikku tytöt jossakin olivat maininneet toisilleen Matin haisevan pahalta ja samaa sanoivat jotkut yläkerran parvekkeella olevat tytötkin ja yksi tytöistä sanoi Matille että juo vaan lisää sitä viinaa. Muutenkin vaikutti ettei Matti ollut sinä iltana kieleltään yhtä näppärä ja yhtä hyvä vaikutuksen tekijä kuin ennen. Alkaakohan hänen ulkokullattu kuorensa rakoilla? Seuraavana päivänä Matti sanoi että minä vaikutan hyvin tasapainoiselta ja siltä että minulla menee hyvin ja oikeaan osuikin. Kertoi että hänellä menee aika huonosti ja että on alkanut löytää itsestään aika inhottavia puolia. Ihanko totta?! Onko niitä vielä lisääkin?! Sanoi myös että koirallekin oli huutanut ja kiroillut ihmisten ilmoilla välittämättä ohi kulkevista ihmisistä (yleensähän hänelle oli niin ällöttävän tärkeää näyttää ulos päin kaikessa hyvältä ja ihanalta ihmiseltä). Polttari iltanaan oli kavereittensa kanssa kuulema hajottaneet puutarha tonttuja ja eräs hänen kaverinsa oli taas kerran mennyt ikkunan läpi, ensin lyömällä kätensä siitä läpi, totesin tympääntyneenä että sama meno siis edelleenkin jatkuu ja hän siihen että niin. Noihinkin temppuihin olen jo aika kyllästynyt eikä ne enää huvita sillä tavoin kuin joskus seurustelumme alku aikoina, vaikka hän taas niin huvittuneena sitä kertoikin. Sitä paitsi se että Matti jos sanoo että kaveri on mennyt ikkunasta läpi, niin voisi ihan yhtä hyvin tarkoittaa sitäkin että on mennyt avonaisesta ikkunasta läpi, hänellä kun on tapana liioitella (ja siitäkin minä sain syyt niskaani). Eihän hän ensin sitäkään kertonut että ennen läpi menemistä kaveri oli survaissut siitä ensin käden läpi. (Huh, tuleepa taas niin sekavaa tekstiä, en osaa/jaksa nyt paremmin selittää). Nukkumaan käydessämme mietin että pitäisiköhän seuraavana päivänä mainita Matille että kävisi suihkussa, mutta itse hän sitten siellä tajusi herätessään käydäkin. Aamutoimien jälkeen menimme vähäksi aikaa istumaan läheiselle lammelle, sieltä odottamaan että kauppa aukeaa ja kävin ostamassa meille sapuskaa ja herkkuja ja söimme läheisen kerrostalon pihakeinussa. Sitten Matti ehdotti että mentäisiin takaisin minun luokseni kahville, vaikka hänellä olikin jo kaikki kantamukset mukanaan. Niinpä menimme asunnolleni ja jonkin ajan päästä hän sanoi että "sinä et varmaan enää ulos lähde minun kanssa" niinpä en lähtenyt ja hän ja koira läksivät. Sanoi menevänsä lepäämään ja ettei nyt jaksa paljoa muita nähdä. Halasimme taas, niin kuin illallakin. Myöhemmin samana päivänä tajusin että ei helvetti minun kukkaroni jäi hänen kassiinsa (kaupassa käynnin ajaksi laitoin sen sinne kun palautin hänen puolestaan tölkkejä, jotka olivat hänen kassissaan ja jonka antoi mukaani) eikä Matilla ole puhelinta ja sähköpostitkin tulivat hylättyinä takaisin. Hetken kuluttua siitä hän kuitenkin toi kukkaroni, sanoi juoksennelleensa pitkin kaupunkia ja että hänellä on kiire bussiin, siispä hän pikaisesti läksi luotani, pahoitteli että oli tullut luokseni illalla kuin johonkin hotelliin, vaikka se ei kuulema tarkoitus ollut. Lupaili maalata minulle taulun siitä hyvästä kun ostelin meille syömistäkin ja hänelle piimää.
Kyllä tuo tapaaminen oli minulle jokin lievä herätys: Hei haloo tyttö, kiitä onneasi ettei sinusta tule tuon puolisoa! Jotenkin tuntui että näin asian nyt selvemmin.
Kyllähän se harmittaa mihin kuntoon Matti on mennyt, mutta minä en häntä voi auttaa, eikä kukaan muukaan, vain hän itse. Nyt ei ole tarvista tuntea hänen juomisistaankaan syyllisyyttä niin kuin ennen, niin kuin hänellä toisinaan oli tapana syyllistää siitä minua. Hän sai tuntemaan minut syyllisyyttä omistakin teoistaan. Ennen olisin luultavammin peitellyt Matin hänen nukkuessaan lattialla (niin kuin joskus teinkin) ja kaiken lisäksi pyyhkinyt hänen mätäistä ihottumaansakin, tarkkaillut vähän väliä että hän hengittää vielä. Nyt vain olin huvittunut siitä lattialle pyörähtämisestä ja ajattelin että tuon sisältään pienen, avuttoman, häiriintyneen pojan on aika oppia välittämään itse itsestään, ei minun, eikä kenenkään muunkaan ja jos hän ei sitä tee niin sille minä en voi mitään. Surullista mutta totta. Se ei ole minun asiani toimia pelastajana isolle ihmiselle, eikä edes hänen vaimonsakaan asia, mutta omapahan on heidän asiansa, minun taakastani pikkuinen osa on kuitenkin murentunut.
Käyn kahvilla ja tupakalla ja sitten kirjoitan lisää kun on kirjoitusripuli.
