Toinen tauko
On pakko taas hieman huilia. Taas kerran mielessäni totesin kuinka kiitollinen olen perheestäni, ilman perhettäni joutuisin luultavammin asumaan kadulle, tuskinpa muitakaan vaihtoehtoja olisi. Kotiin sitten joudun taas perjantaina muuttamaan mikä vituttaa, sillä totuin siihen että voin olla omissa oloissani silloin kun siltä tuntuu. Tavarani eivät kuitenkaan mahdu vanhempieni luokse joten ne joudutaan pistämään jonnekin varastoon, mikä myöskin minua ahdistaa, kun tavarani ovat muualla kuin minä. Alkaa tuntumaan siltä että minulta on viety kaikki muu paitsi fyysinen terveyteni ja perheeni, joista toki olen kiitollinen. Entäs jos läheisilleni joskus sattuukin jotain? Luultavammin minusta tulisi pultsari. Päässä heittää ajatus että ranteet aukiko tässä pitää itseltään viiltää, en kuitenkaan halua kuolla, sekoaminenkin on toden näköisempää. Välistä touhutessani tässä kämpässäni tulee tunne että olen kroppani ulkopuolella enkä tajua mitä olen tekemässä, mutta tuohan onkin ihan yleistä ja tavallista, siitä minä en niinkään huolissani ole vaan siitä että kuinka minä jaksan.
