Postauksen poisto
Poistin edellisen kirjoitukseni. Siitä olisi kuitenkin jossain vaiheessa tullut minulle syyllisyydentunteita jos siskoni olisi sen lukiessaan loukkaantunut. EHKÄ kirjoitan siitä asiasta vielä joskus hieman varovaisemmin.
September 29, 2007
Myydään asunnolle lihakasa
Eipä tässä nyt mitään kummempaa kirjoittamista ole, mutta kirjoitanpahan vaan jo ihan kirjoittamisen ilosta tai vaikka sitten kiusaksi. Olen tämän viikonlopun viettänyt vanhempieni huoneessa kun he ovat koiran kanssa veneilemässä. Se on tehnyt minulle ihan hyvää että voi olla omassa rauhassa edes pari päivää edes huoneessa (josta välistä kävellään ohi) eikä jossakin ahtaassa "komerossa" (jossa ainoa ikkunakin on kattoikkuna, mutta voipahan ainakin tähtiä katsella). Eipä tuota omaa rauhaa siltikään tarpeeksi ole ja jo se että saunassa käy niin tuntuu ylelliseltä kun siellä voi olla hetken omissa oloissaan, se ei vaan riitä. Isona minusta tulee pultsari? Alkaa tuntumaan että saan jostakin vanhainkodistakin ennemmin itselleni paikan kuin sen asunnon. Olen TOSI turhautunut. Kohta varmaan alan jo vakavissani harkita sitä itseni myymistä 
September 28, 2007
Ärtyneen mielen ajatus
Äsken mieleeni heräsi ajatus että kenelle minun pitää levittää haarani että saisin pian hyvän asunnon eikä jatkossa vuokria tarvitse maksaa luonnossa. YÄK!
Kiukkuinen kakara
Tekisi mieli nyt kovasti valittaa mutta tila ei nyt riitä kun puhkulla kirjoitan, tietokone on ollut varattuna koko illan. Nyt jos milloinka näiden kipeiden vuosien jälkeen olen sen tarpeessa että elämä pääsisi jatkumaan mutta niin kauan kuin ei ole kämppää niin se on turha toive ja se välistä turhauttaa minua ihan helvetisti! Silloin ei mikään innosta eikä kiinnosta, löhöän vain ja elämä tuntuu lipuvan ohi. Olo on kuin kiukkuisella kakaralla joka makaa lattialla mahallaan, takoo nyrkeillä lattiaa, potkii jaloillaan ja huutaa TAHTOO! TAHTOO! TAHTOO ASUNNON! HETI! Nähtävästi minun pitää aina seota ensin kunnolla ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan, eikä aina silloinkaan. Olen omalta osaltani tehnyt jo sen mikä on tehtävissä. Yhdessä vaiheessa vakio lauseitani oli: Tää on just niin tätä! ja miks mistään ei ikinä pääse helpolla?! sekä tämä on just niin tyypillistä minulle! Valivali ja kitinää.
September 27, 2007
Ei taas luista
Ei vaan hommat täällä luista eikä pääse etenemään mihinkään suuntaan. Mitä täytyy tehdä saadakseen asunto?! Olen kuin perseeseen ammuttu hermoraunio karhu. Vituttaa ja ahdistaa. En minä tänne halunnut!
September 26, 2007
Löhöilyä ja tunteita
Puhelimella lyhkäisesti nyt kirjoitan ja samalla löhöilen taitettavalla patjallani. Psyykkisesti on nyt aika hyvät oltavat mutta otan aika rennosti ettei päänsärky ala taas. Toivottavasti huomenna voin jo puuhastella ilman pelkoa päänsärystä. Tuntuupa että yölläkin saan nukutuksi vaikka koko päivän tulikin nukuttua. Ainakin iltalääkkeen avulla viimeistäänkin saan unta. Asiasta nyt ihan toiseen. Minulla ns on eräs tunne joka välistä tuntuu olevan hieman ristiriidassa itseni ja joidenkin ajatusteni kanssa ja lisäksi se tunne aiheuttaa minussa välistä pelkojakin mutta ei kuitenkaan onneksi paljoa. Siitä asiasta ei kuitenkaan nyt tällä kertaa enempää. Otan rennosti ja löhöilen.
Höppänä olo
Ihan höppänältä tuntuu kun äsken vasta heräsin ja kello on jo 19.05 illalla. Eilen alkoi koskemaan päähän, otin särkylääkettä mutta ei auttanut, yöllä ja aamullakin vielä koski päähän ja nukuin tosi huonosti ja pinnallisesti kun ei tullut otettua edes iltalääkettä sen särkylääkkeen takia, enkä näköjään nykyään kykene nukkumaan ilman sitä. Päivällä heräsin ja keitin kahvia, otin särkylääkettä uudestaan ja menin takaisin nukkumaan ja äsken siis vasta heräsin. Päivällä se päänsärky oli pahentunut jo yrjöttäväksi yökkäilyksi. Nyt tuntuu ihan oudolta kun kohta saunaan ja pian onkin ilta jo ohi. Eilen tuli taas tahtomattani puserrettua paljon hampaita vastakkain ja kirjaakin olen aika paljon lueskellut.
September 24, 2007
Unelmointia
Viime yönä yllätin itseni unelmoimasta ja samalla myös yllätin itseni hymyilemästä unelmieni vuoksi, enkä sitä ensin ollut edes tajunnutkaan. Siitä on aikaa kun viimeksi olen uskaltanut tai edes kyennytkään unelmoimaan mistään yksinkertaisestakaan asiasta. Ilmeisesti jostakin alitajunnasta putkahti jotakin pelkoja esille kun ajatukset aivan kuin itsestään alkoivat siirtyä miettimään ikäviä menneisyydenasioita ja lopulta sitten jo hieman itkinkin. Kun sanotaan ettei tule pettymään jos ei odota mitään niin itse olen omalta kohdaltani huomannut että onpa niitä pettymyksiäkin ihan liikaa ollut vaikken pahemmin mitään olisi odottanutkaan. Vai lasketaanko se sitten mukaan että niinä hetkinä olen toivonut että minullakin voisi mennä hyvin? Niin no parisuhteissa kyllä olen toivonut luotettavuutta ja rehellisyyttä mutta ilmeisesti sitten sekin oli liikaa toivottua. Ja niinäkin hetkinä kun en edes uskonut enää toisen pysyvän puheissaan ikuisten valheitten, selitysten ja saivartelujen jälkeen niin petyinpä siltikin.
Sain unta vasta niihin aikoihin aamulla kun äidin herätyskello soi ja herätessä oli tokkurainen olo iltalääkkeen vaikutuksesta. Mitkään huolet eivät varsinaisesti minua valvottaneet vaikka menneisyyden haamut välistä kävivätkin vierailulla luonani, vaan minulla on ollut vaikeuksia nyt nukahtaa kun päässäni jyllää niin paljon kaikkia tekemis ideoita joita haluan toteuttaa ja öisinkin toivon että olisi jo seuraava pirteä päivä niin pääsisi touhuamaan. Lisäksi on taas se vaihe menossa että virtaa kaikkeen mukavaan puuhasteluun riittää niin se hankaloittaa nukkumistakin. Nukkuminen on kuitenkin tärkeää siitäkin huolimatta, sillä muuten voi käydä niin kuin monesti ennenkin että touhuan hirveästi, en nuku kunnolla kun on virtaa niin paljon ja lopulta olenkin sitten siinä pisteessä ettei mikään kiinnosta eikä huvita.
Nytpäs painun kuitenkin touhuilemaan omiani.
September 22, 2007
No jee jee :(
Minulla on eräs askartelublogi joka näkyy ainoastaan itselleni, mutta en muista enää sen tunnuksia. Pitäisi muistaa tunnus saadakseen salasana mutta kun en sitäkään muista, enä mistään sähköposteistanikaan sitä löytänyt. Ilmeisesti pitää sitten tehdä kokonaan uusi! Onneksi en ollut vielä paljon sinne kirjoittanut. Sinne oli mukavampi kirjoittaa (ja lukea) kuin tyhjälle asiakirjalle. Voisi kyllä sitäkin miettiä että rykäisisikö sittenkin kasaan ihan kunnollisen harrastus blogin. Pitää vielä miettiä asiaa ihan jo sen takia ettei minua mitenkään tunnistettaisi (mitään kautta) tähän blogiin ja minuksi (siis oikealta nimeltä). Tosin niitä harrastus blogejakin on niin paljon että uskaltauduin tuosta tässä nyt mainitsemaan. Niin monesti on tullut huomattua että maailma onkin surullisen pieni paikka, ihan ulkomaita myöten (aina joku on joku tutun tuttu tai tutun tutun tuttu jne)
Nytpä on taas lepposaa, kohta kahville ja sitten taas jossain vaiheessa saunaan. Ei mitään valittamista tällä hetkellä. Kisuillakin loppui eilen lääkekuuri 
.
. September 21, 2007
Kirjontaa
Onneksi masennukseni oli pikaisesti ohi, kesti vain pari päivää, ensin kyllä ehdin säikähtää ettei se ole sellaista mikä kestää pitempäänkin. Monesti yläasteen aikoina olin masentunut ja joskus vuosia sitten sairaalassa ollessani minulla todettiin keskivaikea masennus, mutta sen jälkeen masennus onkin tullut aina vain harvemmin (muita riesoja kylläkin on sitten riittänyt).
Äsken kirjoin käsin ensimmäistä juttuani. Tilasin muutama päivä sitten netistä kirjonta tarvikkeita ja tänään ne sitten tulivat. Jäljensin ensin yhden kissaenkelin kuvan voipaperille silityskynällä, siitä sitten siirsin sen kankaalle ja rupesin kirjonta hommiin. Tuollainen harjoitus räpellys tuosta tosin saattaa tulla, mutta ehkäpä se siitä sitten kunnolla ottaa sujuakseen kun saa ensin tarpeeksi harjoitusta. Välistä kyllä kirosinkin niiden lankojen kanssa (varsinkin silloin kun sain ne sotkuun) mutta enimmäkseen kuitenkin tuntui oikein mukavalta ja rentouttavalta puuhalta. Tosin pikku kisu yhdessä vaiheessa tuli härkkimään lankoja.
Nyt keitin kahvetta ja on ollut mukava ja nopeasti hurahtanut päivä enimmäkseen. Uudet mukavat puuhat ovat monesti tervetulleita. Eipä minulla yleensä sitä ongelmaa olekaan ettenkö jotain tekemistä keksisi, ellen sitten halua vaan ottaa ihan rennosti ja löhöillä. Yöllä varmaan luen sen Stephen Kingin kirjankin loppuun.
Yöllä Matti oli mielessäni ja sehän monesti tarkoittaa sitä että näen hänestä sitten jotakin unta (yleensä pahaa unta). Siinä unessani sain tietää Matin pettämisistä seurustelumme aikoina vaikka siis unessakin olimme eronneet ja kaikkia pettämisiä en siltikään saanut tietää kun niitä oli niin paljon. Se ahdisti. Jokin seksi ähkintä kohtauskin siinä unessa oli ja yhtä äkkiä olinkin kadulla kävelemässä ja katsoin vatsaani joka oli pika vauhtia kasvanut ja tuntui kovalta, äitini kysyi olenko raskaana ja silloin tajusin olevani raskaana ja ihmettelin etten raskautta aijemmin ole huomannut. Minuun iski siitäkin hyvästä sitten ahdistuneisuus ja paniikki mutta lievästi jonkin lainen onnikin. No, sitten kun heräsin ja olin tehnyt "aamu" touhuni ja katsoin sähköpostini niin oli yksi sähköposti sellainen jossa sanottiin että voita lastenrattaat. Äsken avasin koneen ja mesen niin erään henkilön viestissä lukee jotain tulevasta perheenlisäyksestä (en sitten tiedä onko kyseessä eläin vai ihminen).
September 19, 2007
Henkistä väsymystä
Koko päivän olen ollut jännityksessä, kun ei ole ollut tarpeeksi omaa rauhaa. Yhdessä vaiheessa hermostuinkin ja huusin tänään ja sen jälkeen iski henkinen väsymys, häpeä ja syyllisyys. Se väsymys iski niin voimakkaana että tuntui kuin lattia olisi samalla kertaa imenyt myös jaloistani ja käsistänikin voimat ja pääkin meni vähäksi aikaa jonkun laiseen lamaantuneeseen lukkoon ja löhöilin vain pimeässä alkovissani ja nyt tuntuukin hieman masentuneelta olo. Vieläkään ei ole päässäkään täysin normaali olo. Siitäkin tunnen syyllisyyttä että kaipaan niin kovasti omaakin rauhaani, koska lapsuudestani saakka olen pelännyt että jos läheisilleni tapahtuisi jotakin ja pelkään että entä jos he luulisivatkin että kyse on siitä että heidän seuransa kyllästyttäisi minua vaikkei siitä kyse olekaan ja luultavammin perheenikin sen tietää. Tuntuu vaan että niin kauan kuin minulla ei ole omaa kotikoloa jossa saa rauhassa olla ja niin kauan kuin suurin osa tavaroistani on varastossa niin elämäni ei pääse etenemään mihinkään suuntaan ja se ahdistaa kovasti sillä näiden lähi vuosien jälkeen olen ihan helvetin kovassa tarpeessa että elämäni pääsisi taas normaalisti jatkumaan, nyt minä tunnen vain leijailevani jossakin avaruudessa. Hirveästi olisi mukavia ideoitakin toteutettavana, mutta osa niistä on sellaisia etten niitä noin vaan tällä ollessa toteuta. Välistä tuntuu että viimeisetkin hermon riekaleeni meinaavat räjähtää ja jalat lähtee alta ja tekisi mieli vain itkeä ja karjua sanatonta huutoa, kun tämä jatkuvassa jännityksessä oleminen syö minusta voimat, enkä pysty rentoutumaan jos päivästä toiseen on ihmisiä ympärillä. Ole siinäkin sitten omissa oloissasi jos huone on pelkkä pieni alkovi ja ainoana äänieristeenä ohut liukuovi, joka johtaa olohuoneeseen.
Valot näyttää taas tosi kirkkailta, niin kuin joka kerta silloin kun olen joutunut olemaan liiassa jännityksessä. Haluaisin saada taas jatkaa "normaalia" elämääni.
September 17, 2007
Asian hyväksyminen
Näinä lähi päivinä en ole Mattia kohtaan tuntenut edes ärtyisyyttäkään, vaan olen ajatellut että (minkä jo aikaisemminkin tiesin, vaikkei se pahemmin lohduttanutkaan) hänkin on tavallaan oman itsensä "uhri" ja tilanteiden "uhri", vaikkei se siltikään oikeuta hänen tekosiaan. Seurustelu aikoinamme tunsin usein pahaa mieltä hänen vuokseen että hänenkin elämänsä on ollut sellaista kuin on ja nyt lähi päivinä olen tuntenut välistä sen saman tunteen, paitsi ettei siihen tunteeseen liity enää mitään sellaista että olisi tarvetta saada auttaa häntä, eikä minkään laista syyllisyyttä. Se tunne on vain lähinnä sellainen että harmi mutta enpä minä hänen asioilleen mitään voi eikä minun enää onneksi tarvitsekaan voida, vaan tavallaan olen "laskenut hänet menemään". Aika hyvin olen myös alkanut hyväksyä sen asian ettei sellaista niin ihanaa ihmistä oikeasti ole olemassakaan kuin mitä Matti joskus antoi valheellisesti minun käsittää, tai siis ettei sellaista Mattia edes ole, sen hyväksyminen oli pitkään hyvin vaikeaa mutta nytten olen aika hyvin jo sulattanut sen asian. Meillä oli myös kauniit hetkemme, mutta ne olivat ja menivät (ja suuri osa niistäkin oli Matin puolelta vain valhetta), eikä niitä enää ole muuta kuin menneisyydessä ja muistoissa enkä haluaisi menneisyyttä takaisin, vaan haluan jatkaa elämääni. Kaikesta kärsimyksestä huolimatta en yleensä kadu sitä että tapasin Matin, sillä vaikka hän kohtelikin minua todella julmasti niin samalla opin itsestäni paljon lisää ja opin viimeinkin etten enää antaisi kohdella itseäni liian huonosti. Senkin vuoksi Matilla tulee luultavammin olemaan jonkin lainen paikka aina sydämessäni, vaikkei se sitten olisikaan paikka missä rakkaus häneen piilisi niin jonkin lainen paikka joka tapauksessa. Vaikka kaksi ja puoli vuotta onkin aika lyhyt aika niin sinä aikana koimme yhdessä sekä yhdessä erikseenkin aika paljon. Toki on hetkiä jolloinka minä kiroan niitä hetkiä että edes hänet olen koskaan tavannutkaan ja varmasti tulee vielä päiviäkin jolloin tunnen häntä kohtaan vielä vihaa, kiukkua, pettymystä, surua ja ehkäpä ikävääkin. Nyt kuitenkin haluan vain jatkaa elämääni enkä tahdo menneisyydestäni mitään takaisin.
Täällä vanhempieni luona asuessa tunnen leijailevani jossakin väli vaiheessa kun ei ole omaa kämppää mutta luulenpa että sitten kun saan taas kämpän niin voisin aukaista elämän kirjassani jonkin laisen uuden sivun. Varmasti niitä takapakkejakin välistä vielä sittenkin tulee, mutta takapakeille olen valmis sanomaan: Tervetuloa, viivy niin kauan kuin se on tarpeellista ja sitten kun se ei enää tarpeellista ole niin tervemenoa.
September 15, 2007
Tänään taas todettua
Aina kannattaisi pitää vain turpansa kiinni, eikä koskaan sanoa kellekään mitään hyvää, vaikka sitä kuinka tarkoittaisi, sillä teetpä niin tai näin niin aina väärin päin!
September 14, 2007
Mini kirjoitus
Ahdistaa, en tykkää kaksinaamaisuudesta.
Ehkäpä kohta yritän helpottaa oloani lukemalla kirjaa, eilen aloitin Stephen Kingin kirjan Tulisilmä, jonka ostin kahdella eurolla kirpparilta, samalla matkaani lähti muitakin kirjoja.
Koko päivän on ollut niskalihas kipeä ja liikkuessa kipu ylettyy yläselän lihakseen asti.
Vähän nyt kiukuttaa, mutta ei voi mitään.
September 12, 2007
Luolanainen höyryää
Viime yönä luin täältä taas joitain vanhoja juttujani ja iski taas häpeät päälle joidenkin kirjoitusteni kielen käytön takia 
. Tälle blogille olisi varmaan ollut nimeksi omiaan Luolanainen höyryää. Jossain kuitenkin on saatava höyryjäkin välistä päästellä ulos ja mieluimmin täällä kuin esim. tiuskimalla ihmisille jotka asioihini ovat täysin syyttömiä.
. Tälle blogille olisi varmaan ollut nimeksi omiaan Luolanainen höyryää. Jossain kuitenkin on saatava höyryjäkin välistä päästellä ulos ja mieluimmin täällä kuin esim. tiuskimalla ihmisille jotka asioihini ovat täysin syyttömiä.Kisu jonka sairastumisen huomasin aikaisemmin ihan ensimmäiseksi, niin on uudestaan lääkekuurilla, sillä kisun ääni ei ollut vieläkään palautunut normaaliksi, vaan kuulosti siltä ettei se kunnolla saanut ääntään lähtemään ja narisi hiljaa. Uudelleen lääkityksen myötä on äänikin alkanut taas palailemaan. Vanhempien kissakin oli saanut sen klamydia tartunnan ja oli yhtenä päivänä niin huonossa kunnossa että oli päivän ajan lääkärillä teho hoidossa. Kuumetta toisella oli lähemmäs 40. (Kissojen ruumiinlämpöhän on muutenkin hieman korkeampi kuin ihmisillä, mutta ei tietenkään noin korkea normaalisti). Nyt sekin kuitenkin voi jo onneksi paremmin. Vanhempien kisullahan tuo diabetes voi huomattavasti heikentää kissaa sen sairastuessa. Alettiin jo pelätä että onko se kissan menoa, mutta onneksi ei. (Koputan puuta). Lääkäri kyllä oli sanonut että yllättävän kauan kissa on hyvässä kunnossa (siis varmaankin verrattuna moniin muihin diabetesta sairastaviin kissoihin) pysynytkin, tai jotakin vastaavaa. Onhan toinen kyllä laihtunut aika paljon ja kävely ei enää normaalia ole 
mistä olenkin tainnut jo aikaisemmin mainita. Kissoillahan tuo kissojen klamydia pystyy tarttumaan jo ihan pisara tartunnallakin, eroaa siis jonkin verran ihmisten klamydiasta. Luultavammin pikkukisu synnyinkodissaan on saanut sen joko emoltaan tai muilta kissan pennuilta ja sen jälkeen muutkin kissat meillä sairastuivat.
mistä olenkin tainnut jo aikaisemmin mainita. Kissoillahan tuo kissojen klamydia pystyy tarttumaan jo ihan pisara tartunnallakin, eroaa siis jonkin verran ihmisten klamydiasta. Luultavammin pikkukisu synnyinkodissaan on saanut sen joko emoltaan tai muilta kissan pennuilta ja sen jälkeen muutkin kissat meillä sairastuivat.Tänäänpäs taidan näpräillä ja askarrella 
.
. 