Kiukkuinen kakara
Tekisi mieli nyt kovasti valittaa mutta tila ei nyt riitä kun puhkulla kirjoitan, tietokone on ollut varattuna koko illan. Nyt jos milloinka näiden kipeiden vuosien jälkeen olen sen tarpeessa että elämä pääsisi jatkumaan mutta niin kauan kuin ei ole kämppää niin se on turha toive ja se välistä turhauttaa minua ihan helvetisti! Silloin ei mikään innosta eikä kiinnosta, löhöän vain ja elämä tuntuu lipuvan ohi. Olo on kuin kiukkuisella kakaralla joka makaa lattialla mahallaan, takoo nyrkeillä lattiaa, potkii jaloillaan ja huutaa TAHTOO! TAHTOO! TAHTOO ASUNNON! HETI! Nähtävästi minun pitää aina seota ensin kunnolla ennen kuin mitään alkaa tapahtumaan, eikä aina silloinkaan. Olen omalta osaltani tehnyt jo sen mikä on tehtävissä. Yhdessä vaiheessa vakio lauseitani oli: Tää on just niin tätä! ja miks mistään ei ikinä pääse helpolla?! sekä tämä on just niin tyypillistä minulle! Valivali ja kitinää.
