kohti parempaako?

November 7, 2007

Perhe ongelmia

Filed under: Uncategorized

Rasittaa taas tämä perhe. Iskä on oikea ilonpilaaja, etsii kaikesta hyvästäkin ekana negatiiviset puolet, eikä yleensä mitään positiivista sano. Aina kun tulee jotain riitaa niin äiti vetoaa siihen että en kiitä häntä tarpeeksi ja iskä siihen että olen täällä heidän rahoillaan. Tämä ei ole minun kotini, tunnen itseni täällä vieraaksi. Sitä paitsi minä kyllä kiitänkin äitiä, mutta usein tuntuu ettei hän noteeraa sitä mitenkään. POLVILLANI MAASSAKO MINUN PITÄISI RUIKUTTAA KIITOSTA?! MUTTA MINÄ EN ENÄÄ SUOSTU SIIHEN, OLEN KIRJAIMELLISESTIKIN TEHNYT ELÄMÄSSÄNI SITÄ ETTÄ RUKOILEN TOISTA POLVILLANI, ITKEN JA PIDÄN LAHKEESTA KIINNI JA SILTIKIN MINUT ON HUITAISTA POIS KUIN TAUTINEN KULKUKOIRA!!!!!!! en halua madella enää ketään!! Tässä perheessä ei saa pitää puoliaan ilman että aina vedottaisiin johonkin tuollaiseen. MUTTA MISSÄ HELVETISSÄ NE KEHUT OVAT???? KEHUT SIITÄKIN ETTÄ KAIKESTA PAINEESTA HUOLIMATTA OLEN TÄMÄN VUODEN LOPULLA HOITANUT ITSE ASIOITA ENEMMÄN KUIN KOSKAAN ENNEN VAIKKA NE OVAT AHDISTANEET NIIN HELVETISTI! Minä olen sitä mieltä että jos ei koskaan keksi toisesta mitään hyvää sanottavaa, niin ei sitten tarvitse aina olla pelkkiä negatiivisiakaan puolia olla joka asiasta sanomassa, niin kuin parisuhteissani ja koulussakin!

On jo pitempään tuntunut että minä olen vain suuri pettymys ja riesa perheellenikin ja että jopa perheen jäsenetkin inhoaisivat minua, mutta sitähän olen itsellenikin!!!!!!!!!! 

Myöhemmin: Tuli jo onneksi parempi mieli, puhuin äidin kanssa. 

Comments »

The URI to TrackBack this entry is: http://nousen.blogsome.com/2007/11/07/perhe-ongelmia/trackback/

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Leave a comment

Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>























Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer