kohti parempaako?

Hitto että se Matti on alkanut taas kummitella mielessäni. Viimekin yönä näin hänestä unta, eikä uni ollut edes painajainen.

Tuli tänään se mieleeni kun tavatessani kesällä Matin niin hän sanoi pettävänsä kumppaniaan jatkuvasti, en vaan tiedä tarkoittiko sitä vai ei, kysyin sitten häneltä että ilmeisesti on pettänyt minuakin sitten aika paljon, niin hän vastasi että ei minua pettänyt, koska minua hän oikeasti rakasti ja rakastaa edelleen. Hän sanoi että minä olen hänen ykkösrakkaansa, jota tulee luultavammin rakastamaan aina ja ettei minusta yli ole päässyt. En kuitenkaan ole niin naiivi että uskoisin sen ettei minua ole pettänyt. En ollut ensimmäinen enkä viimeinenkään jota hän petti.

Osaan oikein kuvitella mitä kaikkea Matti lässyttäisi jos vaimo saisi asiasta joskus tietää: Olen tosi pahoillani, se ei merkinnyt yhtään mitään (minulle lässytti ihan päin vastaista), rakastan vain sinua (korkeintaan minua vain ystävänä, omalla tavallaan tmv vaikka muuta minulle lepertelikin), lupaan muuttua siinä asiassa, niin ei käy enää koskaan, luota vain minuun, muiden aikana petin useinkin mutta en sinua noiden juttujen lisäksi kun sinusta oikeasti välitän, kadun ihan hirveästi (minulle väitti monesti ettei häntä kaduta yhtään sänkypuuhamme ja tapaamisemme), sanoin hänelle kauniita asioita vain jotta hän tuntisi olonsa paremmaksi ja yritin puhdistaa omaatuntoani siten kun olen ollut niin inhottava, hän on mielisairas jne jne lässynlässyn, niitä samoja virsiä minäkin monet kerrat kuulin. Aina kusetin itseäni uskomaan että hän siitä muuttuisi, mutta se oli ihan turha toive. Ihmeen pitkään kuitenkin yritin itseäni jaksaa kusettaa, kunnes tajusin ettei se siitä miksikään muutu. Ihmeen hyvä hän puhumisessa olikin, vaikka usein näinkin hänen lävitseen ja vaikka yleensä olen huomannut tosi herkästi jos joku yrittää kusettaa.

 

Ääh! En nyt halua noita menneitä kaivella, rupeaa vaan ahdistamaan, yritän touhuta jotain mukavaa. 

Lähi päivinä on alkanut vaihteeksi tympimään. Minulla oli paljon tekemis ideoita, mutta nyt ne eivät tunnu innostavan, mutta samalla ei innostaisi tämä koneen ja telkkarin ääressäkään jatkuva öhnöttäminen. Lisäksi ahdistaa ja kaipaisin elämääni jotakin "sutinaa". Ahdistusta myös lisää se kun tällaiset tympivät olotilat ovat omiaan kutsumaan menneisyyden haamuja mieleeni. Jotain vaihtelua kyllä kaipaisin, olisi tarve välistä nähdä ihmisiäkin.

 

Aamulla heräsin uneen, jossa Matti ja hänen vaimonsa olivat eroamassa, Matin vaimo oli pettänyt Mattia mutta Matti ei siitä ollut vaimolleen mitään maininnut että itsekin on pettänyt häntä minun kanssani. Unessa menin heidän luokseen ja minä ja Matin vaimo olimme ystävällisiä toisillemme, samalla kun Matin vaimo pakkasi tavaroitaan, sanoi myös että pidä hyvänäsi tai jotain muuta vastaavaa. Vitsailimme myös keskenään jotakin Matin juoppoudesta. Sen jälkeen Matti tuli polvilleen kosimaan minua, hän oli jo niin alkoholisoitunut että näytti tosi ränsistyneeltä. Unessa hämmennyin ja heräsin siihen kun tunsin hämmennystä oikeastikin. Senkin takia olin hämmentynyt kun en edes muista milloinka viimeksi olisin nähnyt Matista sellaista unta jossa hän ei petä, hauku, alista tai hakkaa minua.

Olen tullut siihen tulokseen että minulle sopivin mies olisi sellainen joka tietyissä asioissa olisi hyvin saman lainen kuin minäkin mutta kuitenkin joissain asioissa ihan erilainen (tuskinpa jaksaisin kaiken aikaa oma peilikuvaani tuijottaa). Tärkeissä asioissa saman sorttinen mutta sitten esim maku asioissa jne voi olla ihan eri sorttinen. Rasittavaa se olisi jos toinen olisi turhan saman lainen kuin itsekin, mutta ei sekään olisi hyvä jos ei yhteistä säveltä löytyisi ja tuntuisi olevan aivan eri planeetalta toisen kanssa. Matin aikoihin parisuhteessani minussa syntyi miellyttämisenhalu, joka siis kohdistui vaan häneen, muihin ihmisiin minulla ei koskaan ole ollut sellaista (ainoastaan poikiin joista olen ollut kiinnostunut), mutta nyt minulle on tullut se asenne mikä on muissakin kuin parisuhteissani ollut, että ota minut joko tällaisena, tai sitten älä ota ollenkaan, sillä en halua enää kuulla sitä missä minä MUKA olen aina väärän lainen. Matti usein sanoi minulle jopa mielipiteistänikin että minä AJATTELEN väärin, aina piti omaa tapaansa ja hurlumhei eukkojensa mielipiteitä ainoana oikeana (ainakin jos olivat samaa mieltä hänen kanssaan. "Munani"  ovat alkaneet tulla takaisin ("munat" jotka kadotin Matin aikana) ja nyt voisin tehdä täysin selväksi kiinnostavillekin "narisijoille" että jos ei kelpaa, niin sitten ei. Enkä tällä tarkoita etten olisi muutoskykyinen, vaan tarkoitan sitä etten rupea enää katselemaan ketään miestä jolle minä en kelpaa omana itsenäni.

Nykyään myös hyvin herkästi huomaan jos jollain on sellainen miellyttämisentarve kiinnostuksen kohdettaan kohtaan, kuin mitä minulla oli Mattia kohtaan. Sellainen paistaa läpi. 

Väsyttää, sain unta vasta joskus aamulla, itkeä tuhruutin sitä ennen. Hyvin mahdollisesti kummitukset tulivat yöllä luokseni kun naapurista kuului jokin riita ja sen jälkeen kaikki ikävät muistot hyökkäsivät kimppuuni. Naisen ja miehen riita saa minulla aina ikäviä ja hyvin eläviä muistoja mieleen, myös niitä tunne myllerryksiä myöten jotka niissä ikävissä tilanteissa on ollut. Vieläkin on kummituksia mielessäni, luultavammin ei olisi, ainakaan näin paljoa jos en olisi näin väsynyt. Saakohan sitä edes tänään mitään aikaiseksi kun unettaa, mutta eipä siltikään uni ole tullakseen.

Yötä kohti oloni on herkistynyt, kaipaan taas koskettamista ja läheisyyttä. Mielessäni osaan melkein kuulla sen oman nauruni kun seurustellessa on höpsötellyt toisen kanssa, pyöriskellyt sängyssä ja ollut kutiteltavana jmv. Minä niin kaipaan kaikkea sellaista. Tulenkohan enää koskaan saamaan miestä? Kuten Mattikin monesti sanoi, että minä jäisin ihan yksin eikä kukaan minua huolisi… Eron jälkeen myös sanoi että varmasti saisin kenet tahansa ja että olen tämän kaupungin kaunein nainein ja seksikäs pakkaus ja muuta plaaplaaplaa… Tuleeko tuossa sängyssä enää kukaan nukkumaan kanssani, siis kissojen lisäksi? Voinko minä enää painaa illalla päätäni kenenkään rintaa vasten? Tuntuu niin epätodennäköiseltä… Olen huomannut että Matin jälkeen miesmakuni on muuttunut huomattavasti, välttelen kaikkia sellaisia jotka jollain tavalla muistuttavat Mattia. Ennen viehätyin Matin kaltaisista "miehistä", mutta silloin en vielä ollut päässyt näkemään hänen kaltaisensa sisintään. Nyt säikyn jos luonteessa, käyttäytymisessä tai ulkonäössä on jotain samaa, niin ihanalta kuin sellaiset pojat joskus vaikuttivatkin. Haluaisin käpertyä jonkun kainaloon. Ihan  niin kuin muka tästä juntti kaupungista ketään järkevää löytäisin!

Olen onnistunut taas sössimään tietokoneestani joitain asetuksia, eikä asiaa auta yhtään se että joskus onnistuin sössimään koneen asetukset tanskan kielellä, enkä kunnolla ymmärrä edes ruotsiakaan (enkä nyt muista kirjoitettiinko nuo isolla vai pienellä, minulla on valikoiva muisti). Sössimisieni vuoksi netti temppuilee ja pätkii vähän väliä. Tanskan kielellä asetukset onnistuin vuoden alussa saamaan siten että minulla ei ollut vielä hiirtä ja käytin kannettavan omaa "hiirtä" joka on hyvin liipasinherkkä varsinkin kun vasta ensimmäistä kertaa sitä silloin käytin, enkä kunnolla vielä osannut. Vuosia olin aika tietokone, netti ja kännykkä vastainen, ne eivät silloin kiinnostaneet minua vielä yhtään. 17 vuotiaana ostin ekan kännykkäni (ihan vaan sen takia kun mieselämässäni alkoi vihdoinkin tapahtua jotakin sen ikäisenä). Joskus myöhemmin kuitenkin suutuspäissäni heitin kassin lattialle ja kassissa olevat kaljapullot hajosivat, jonka johdosta puhelinkin hajosi akkua myöten. Ostin sitten toisen samanlaisen puhelimen, kunnes myöhemmin innostuin ostamaan kolmannen nettisysteemien vuoksi ja se sama puhelin minulla on vieläkin. Silloin ekan puhelimeni aikoihin jotkut ikäiseni ihmiset sairaalassa ollessani ihmettelivät sitä että maksan itse omat puhelinlaskuni ja puhelimeni. Kun sitten innostuin puhelimen rajallista nettiä käyttämään niin ostin  tämän vuoden alussa osamaksulla tämän kannettavan tietokoneeni. Jipii, enää vain kaksi osaa maksamatta, sitten se on kokonaan maksettu onneksi äiti on avittanut parin osan maksamisessa silloin kun olen ollut esim. muuttohommien vuoksi liian tiukoilla rahallisesti. Kiitos äiti . Muutamia vuosia sitten kotiimmekin hommattiin tietokone, mutta ei kuitenkaan nettiä ja itselläni on ollut jo muutaman vuoden ajan kolme hyvin vanhaa konetta, joita käytin vain kirjoittamiseen. Ekan koneeni sain lahjaksi ja se oli niin vanha että väritkin alkoi näytöltä häviämään ja lainatessani sitä Matille (kun hänen oma koneensa hajosi), tiputti Matin kaveri sen vahingossa(?) kännissä(?) lattialle ja se hajosi, kun Matti sai vanhemmiltaan uuden tuliterän koneen niin hän antoi minulle erään vanhan väliaikais koneensa ja sitten ostin siskoltani hieman paremman koneen kympillä, mutta liian vanha sekin oli että siihen nettiä olisin hommannut. Nyt ne kaksi toimivaa konettani ovat varastokomerossani. Nyt tajusinkin että taisin saada tähän kirjoitukseeni pientä inspiraatiota Hurmaavan itsemurhan Brimin  eräästä kirjoituksesta. Vielä puhelimesta. Ennen kuin hankin kännykän niin vanhempani hommasivat ensimmäiset kännykkänsä muistaakseni joskus niihin aikoihin kun siirryin ala-asteelta yläasteelle ja veli ja siskokin hommasivat jonkin ajan päästä omat kännykät (sisko sai muistaakseni ylioppilas lahjaksi?). Vuosia myöhemmin minäkin sitten hommasin omani. Ennen kuin vanhemmat hommasivat kännykkänsä niin meillä ei ollut siihen saakka minkään laista omaa puhelinta, ei edes lankapuhelinta. Silloin kävimme alakerrassa mummon ja enon luona käyttämässä heidän lankapuhelintaan ja välistä veimme samalla erääseen puhelimen vieressä olevaan rasiaan puhelinrahaa. Eipä meillä kyllä joskus ollut omaa telkkariakaan (silloin kun olin hieman alle kouluikäinen) vaan telkkariakin kävimme katsomassa alakerrassa. Ei siis varmaan mikään ihme jos minua välistä kummastuttaa ihmiset jotka tuntuvat olevan vempaimistaan riippuvaisia, kun itse on pärjännyt ihan hyvin ilmankin. Toista se tietenkin on kun näihin vempaimiin on jo tottunut ja monillehan se voikin olla ainoita keinoja solmia sosiaalisia suhteita (tosin minä en osaa sitä kunnolla edes netissäkään).

On se kumma kun ei onnistu edes oman bloginsa kommenttia kirjoittamaan! Tai sitten vaan olen niin tumpelo etten osaa.

 

Olen koko päivän ollut yöpaita ja punainen aamutakki päällä, punaiset ankkasukat ja leppäkerttu tossut jalassa ja olen ottanut rennosti, juonut kahvia, poltellut tupakkaa ja katsellut telkkaria sekä ollut netissä ja toki silitellyt kisuja. Voisi kyllä varmaan iltasella suihkussa käydä. Täällä on mukavaa käydä suihkussa kun ei vessassa ole ikkunaa, josta fuskaisi kylmää ilmaa, niin kuin entisessä kämpässäni saunassa.  Eilen join neljä siideriä pitkästä aikaa ja nyt sitten onkin taas likainen olo fyysisesti. Aina tulee sittuinen olo sen jälkeen jos on vähänkin juonut. Tänään loikoilin sängyssä verhojen takana puoli kolmeen asti ja sekin oli mukavaa. On myös mukavaa kun voi taas pitkästä aikaa poltella suitsukkeita. Kotikotona ei voinut ettei perheenjäsenille tullut päänsärkyä tai veljelle astma ahdistusta. Tosin tänään en varmaan kyllä kykene mitään voimakkaita tuoksuja haistelemaan ettei ala nuppia kolottaa tai oksettamaan. Otan vaan rennosti. Nyt on kyllä vähäksi aikaa päästävä koneelta pois. 

Nytpäs on muutto valmis ja olen asunnollani. Tänään saatiin viimeiset tavaroiden paikoilleen järjestelyt tehtyä äidin kanssa. Olen tosi tyytyväinen tähän asuntoon, aivan ihana, sängyllekin on oma alkovi, johonka laitettiin verhot roikkumaan erotukseksi tästä olohuoneesta. Varastohuonekin tai siis isohko "komero" on tässä, josta olen haaveillutkin jo pitempään ja jonne laitoin vaatteeni. Keittokomerokin on aivan ihastuttava. Jospa se taas tästä hommat lähtisi kaikilta osin sujumaan.