Rentoilua ja netistä aiheutunutta hampaiden kiristystä
Olen onnistunut taas sössimään tietokoneestani joitain asetuksia, eikä asiaa auta yhtään se että joskus onnistuin sössimään koneen asetukset tanskan kielellä, enkä kunnolla ymmärrä edes ruotsiakaan (enkä nyt muista kirjoitettiinko nuo isolla vai pienellä, minulla on valikoiva muisti). Sössimisieni vuoksi netti temppuilee ja pätkii vähän väliä. Tanskan kielellä asetukset onnistuin vuoden alussa saamaan siten että minulla ei ollut vielä hiirtä ja käytin kannettavan omaa "hiirtä" joka on hyvin liipasinherkkä 
varsinkin kun vasta ensimmäistä kertaa sitä silloin käytin, enkä kunnolla vielä osannut. Vuosia olin aika tietokone, netti ja kännykkä vastainen, ne eivät silloin kiinnostaneet minua vielä yhtään. 17 vuotiaana ostin ekan kännykkäni (ihan vaan sen takia kun mieselämässäni alkoi vihdoinkin tapahtua jotakin sen ikäisenä). Joskus myöhemmin kuitenkin suutuspäissäni heitin kassin lattialle ja kassissa olevat kaljapullot hajosivat, jonka johdosta puhelinkin hajosi akkua myöten. Ostin sitten toisen samanlaisen puhelimen, kunnes myöhemmin innostuin ostamaan kolmannen nettisysteemien vuoksi ja se sama puhelin minulla on vieläkin. Silloin ekan puhelimeni aikoihin jotkut ikäiseni ihmiset sairaalassa ollessani ihmettelivät sitä että maksan itse omat puhelinlaskuni ja puhelimeni. Kun sitten innostuin puhelimen rajallista nettiä käyttämään niin ostin tämän vuoden alussa osamaksulla tämän kannettavan tietokoneeni. Jipii, enää vain kaksi osaa maksamatta, sitten se on kokonaan maksettu onneksi äiti on avittanut parin osan maksamisessa silloin kun olen ollut esim. muuttohommien vuoksi liian tiukoilla rahallisesti. Kiitos äiti . Muutamia vuosia sitten kotiimmekin hommattiin tietokone, mutta ei kuitenkaan nettiä ja itselläni on ollut jo muutaman vuoden ajan kolme hyvin vanhaa konetta, joita käytin vain kirjoittamiseen. Ekan koneeni sain lahjaksi ja se oli niin vanha että väritkin alkoi näytöltä häviämään ja lainatessani sitä Matille (kun hänen oma koneensa hajosi), tiputti Matin kaveri sen vahingossa(?) kännissä(?) lattialle ja se hajosi, kun Matti sai vanhemmiltaan uuden tuliterän koneen niin hän antoi minulle erään vanhan väliaikais koneensa ja sitten ostin siskoltani hieman paremman koneen kympillä, mutta liian vanha sekin oli että siihen nettiä olisin hommannut. Nyt ne kaksi toimivaa konettani ovat varastokomerossani. Nyt tajusinkin että taisin saada tähän kirjoitukseeni pientä inspiraatiota Hurmaavan itsemurhan Brimin eräästä kirjoituksesta. Vielä puhelimesta. Ennen kuin hankin kännykän niin vanhempani hommasivat ensimmäiset kännykkänsä muistaakseni joskus niihin aikoihin kun siirryin ala-asteelta yläasteelle ja veli ja siskokin hommasivat jonkin ajan päästä omat kännykät (sisko sai muistaakseni ylioppilas lahjaksi?). Vuosia myöhemmin minäkin sitten hommasin omani. Ennen kuin vanhemmat hommasivat kännykkänsä niin meillä ei ollut siihen saakka minkään laista omaa puhelinta, ei edes lankapuhelinta. Silloin kävimme alakerrassa mummon ja enon luona käyttämässä heidän lankapuhelintaan ja välistä veimme samalla erääseen puhelimen vieressä olevaan rasiaan puhelinrahaa. Eipä meillä kyllä joskus ollut omaa telkkariakaan (silloin kun olin hieman alle kouluikäinen) vaan telkkariakin kävimme katsomassa alakerrassa. Ei siis varmaan mikään ihme jos minua välistä kummastuttaa ihmiset jotka tuntuvat olevan vempaimistaan riippuvaisia, kun itse on pärjännyt ihan hyvin ilmankin. Toista se tietenkin on kun näihin vempaimiin on jo tottunut ja monillehan se voikin olla ainoita keinoja solmia sosiaalisia suhteita (tosin minä en osaa sitä kunnolla edes netissäkään).
varsinkin kun vasta ensimmäistä kertaa sitä silloin käytin, enkä kunnolla vielä osannut. Vuosia olin aika tietokone, netti ja kännykkä vastainen, ne eivät silloin kiinnostaneet minua vielä yhtään. 17 vuotiaana ostin ekan kännykkäni (ihan vaan sen takia kun mieselämässäni alkoi vihdoinkin tapahtua jotakin sen ikäisenä). Joskus myöhemmin kuitenkin suutuspäissäni heitin kassin lattialle ja kassissa olevat kaljapullot hajosivat, jonka johdosta puhelinkin hajosi akkua myöten. Ostin sitten toisen samanlaisen puhelimen, kunnes myöhemmin innostuin ostamaan kolmannen nettisysteemien vuoksi ja se sama puhelin minulla on vieläkin. Silloin ekan puhelimeni aikoihin jotkut ikäiseni ihmiset sairaalassa ollessani ihmettelivät sitä että maksan itse omat puhelinlaskuni ja puhelimeni. Kun sitten innostuin puhelimen rajallista nettiä käyttämään niin ostin tämän vuoden alussa osamaksulla tämän kannettavan tietokoneeni. Jipii, enää vain kaksi osaa maksamatta, sitten se on kokonaan maksettu onneksi äiti on avittanut parin osan maksamisessa silloin kun olen ollut esim. muuttohommien vuoksi liian tiukoilla rahallisesti. Kiitos äiti . Muutamia vuosia sitten kotiimmekin hommattiin tietokone, mutta ei kuitenkaan nettiä ja itselläni on ollut jo muutaman vuoden ajan kolme hyvin vanhaa konetta, joita käytin vain kirjoittamiseen. Ekan koneeni sain lahjaksi ja se oli niin vanha että väritkin alkoi näytöltä häviämään ja lainatessani sitä Matille (kun hänen oma koneensa hajosi), tiputti Matin kaveri sen vahingossa(?) kännissä(?) lattialle ja se hajosi, kun Matti sai vanhemmiltaan uuden tuliterän koneen niin hän antoi minulle erään vanhan väliaikais koneensa ja sitten ostin siskoltani hieman paremman koneen kympillä, mutta liian vanha sekin oli että siihen nettiä olisin hommannut. Nyt ne kaksi toimivaa konettani ovat varastokomerossani. Nyt tajusinkin että taisin saada tähän kirjoitukseeni pientä inspiraatiota Hurmaavan itsemurhan Brimin eräästä kirjoituksesta. Vielä puhelimesta. Ennen kuin hankin kännykän niin vanhempani hommasivat ensimmäiset kännykkänsä muistaakseni joskus niihin aikoihin kun siirryin ala-asteelta yläasteelle ja veli ja siskokin hommasivat jonkin ajan päästä omat kännykät (sisko sai muistaakseni ylioppilas lahjaksi?). Vuosia myöhemmin minäkin sitten hommasin omani. Ennen kuin vanhemmat hommasivat kännykkänsä niin meillä ei ollut siihen saakka minkään laista omaa puhelinta, ei edes lankapuhelinta. Silloin kävimme alakerrassa mummon ja enon luona käyttämässä heidän lankapuhelintaan ja välistä veimme samalla erääseen puhelimen vieressä olevaan rasiaan puhelinrahaa. Eipä meillä kyllä joskus ollut omaa telkkariakaan (silloin kun olin hieman alle kouluikäinen) vaan telkkariakin kävimme katsomassa alakerrassa. Ei siis varmaan mikään ihme jos minua välistä kummastuttaa ihmiset jotka tuntuvat olevan vempaimistaan riippuvaisia, kun itse on pärjännyt ihan hyvin ilmankin. Toista se tietenkin on kun näihin vempaimiin on jo tottunut ja monillehan se voikin olla ainoita keinoja solmia sosiaalisia suhteita (tosin minä en osaa sitä kunnolla edes netissäkään).On se kumma kun ei onnistu edes oman bloginsa kommenttia kirjoittamaan! Tai sitten vaan olen niin tumpelo etten osaa.
Olen koko päivän ollut yöpaita ja punainen aamutakki päällä, punaiset ankkasukat ja leppäkerttu tossut jalassa ja olen ottanut rennosti, juonut kahvia, poltellut tupakkaa ja katsellut telkkaria sekä ollut netissä ja toki silitellyt kisuja. Voisi kyllä varmaan iltasella suihkussa käydä. Täällä on mukavaa käydä suihkussa kun ei vessassa ole ikkunaa, josta fuskaisi kylmää ilmaa, niin kuin entisessä kämpässäni saunassa. Eilen join neljä siideriä pitkästä aikaa ja nyt sitten onkin taas likainen olo fyysisesti. Aina tulee sittuinen olo sen jälkeen jos on vähänkin juonut. Tänään loikoilin sängyssä verhojen takana puoli kolmeen asti ja sekin oli mukavaa. On myös mukavaa kun voi taas pitkästä aikaa poltella suitsukkeita. Kotikotona ei voinut ettei perheenjäsenille tullut päänsärkyä tai veljelle astma ahdistusta. Tosin tänään en varmaan kyllä kykene mitään voimakkaita tuoksuja haistelemaan ettei ala nuppia kolottaa tai oksettamaan. Otan vaan rennosti. Nyt on kyllä vähäksi aikaa päästävä koneelta pois.
