Hieman muisteloita
Hitto että se Matti on alkanut taas kummitella mielessäni. Viimekin yönä näin hänestä unta, eikä uni ollut edes painajainen.
Tuli tänään se mieleeni kun tavatessani kesällä Matin niin hän sanoi pettävänsä kumppaniaan jatkuvasti, en vaan tiedä tarkoittiko sitä vai ei, kysyin sitten häneltä että ilmeisesti on pettänyt minuakin sitten aika paljon, niin hän vastasi että ei minua pettänyt, koska minua hän oikeasti rakasti ja rakastaa edelleen. Hän sanoi että minä olen hänen ykkösrakkaansa, jota tulee luultavammin rakastamaan aina ja ettei minusta yli ole päässyt. En kuitenkaan ole niin naiivi että uskoisin sen ettei minua ole pettänyt. En ollut ensimmäinen enkä viimeinenkään jota hän petti.
Osaan oikein kuvitella mitä kaikkea Matti lässyttäisi jos vaimo saisi asiasta joskus tietää: Olen tosi pahoillani, se ei merkinnyt yhtään mitään (minulle lässytti ihan päin vastaista), rakastan vain sinua (korkeintaan minua vain ystävänä, omalla tavallaan tmv vaikka muuta minulle lepertelikin), lupaan muuttua siinä asiassa, niin ei käy enää koskaan, luota vain minuun, muiden aikana petin useinkin mutta en sinua noiden juttujen lisäksi kun sinusta oikeasti välitän, kadun ihan hirveästi (minulle väitti monesti ettei häntä kaduta yhtään sänkypuuhamme ja tapaamisemme), sanoin hänelle kauniita asioita vain jotta hän tuntisi olonsa paremmaksi ja yritin puhdistaa omaatuntoani siten kun olen ollut niin inhottava, hän on mielisairas jne jne lässynlässyn, niitä samoja virsiä minäkin monet kerrat kuulin. Aina kusetin itseäni uskomaan että hän siitä muuttuisi, mutta se oli ihan turha toive. Ihmeen pitkään kuitenkin yritin itseäni jaksaa kusettaa, kunnes tajusin ettei se siitä miksikään muutu. Ihmeen hyvä hän puhumisessa olikin, vaikka usein näinkin hänen lävitseen ja vaikka yleensä olen huomannut tosi herkästi jos joku yrittää kusettaa.
Ääh! En nyt halua noita menneitä kaivella, rupeaa vaan ahdistamaan, yritän touhuta jotain mukavaa.
