Vihdoinkin täällä
Muuton jälkeen vuosien kertymät uskalsivat rytisemällä tulla päähän, koska asiat oli hoidettu ja annoin viimein itselleni luvan levähtää, niinpä minulla alkpoi pää sekoilla ja jouduin tahtomattani pöpilään. Nytkin olen vain päivän lomalla, illalla pitää kahdeksaksi mennä takaisin sairaalaan. Taas sinne turhautumaan, kun tunnen jo voivani paljon paremmin.
Tein uuden väliaikais blogin osoitteeseen http://valiaikaista.blogspot.com jotta voin blogata myös sairaalassa ollessani. Sairaalassa ei saa olla kamerakännykkää, joten minulla on lainassa äidin kännykkä, jonka netti on ihan syvältä ja jolla en voi tätäkään blogia kirjoittaa. Voinpahan sitten ainakin blogata multimediaviesteillä (vaikka kalliiksi tulisikin) pöpilässäkin ollessani. Pöpilään jouduin vähän ennen uuttavuotta, enkä kunnolla koko uudenvuodenaattoa (onko tuo yhdyssana?) tajunnutkaan. Sen aaton piti olla minulle merkkipäivä, sellainen merkkipäivä että ensimmäinen vuosi eron jälkeen on jo elettyä elämää, myllerryksineen kaikkineen, sen piti myös symboloida uutta alkua.
Sairaalassa olen hieman paperille kirjoitellut ja EHKÄ voisin joku kerta laittaa nekin kirjoitukseni tänne.
Pitääpi vielä opetella tuota äidin kännyn käyttöä, kun siinä on erilaiset multimedia systeemit kuin minulla, hieman hankalammat.
Nyt jatkan päivälomasta nauttimistani, olen kämpälläni ja myöhemmin menen kotikotiin kisuja hellimään.
