Kotikotona
Eilen tulin tänne kotikotiin missä kisutkin ovat. Loma on mennyt kivasti. Aluksi kissat juoksivat luotani pois, ilmeisesti osoittaakseen mieltään poissa olostani, mutta nyt ovat jo antaneet mussutella itseään enemmän. Sairaalassa eräs minua ärsyttävä mieshoitaja (jota mielessäni kutsun lapselliseksi pilkunviilaaja tyranniksi) kysyi minulta että ovatko kissat vielä asunnollani, vaikka siinä vaiheessa olin ollut jo noin kuukauden ajan sairaalassa. Vastasin että en kai minä nyt kissojani heitteille jätä. Kysymys oli mielestäni aivan typerä, ties vaikka testasi minua tai kenties yritti jopa ärsyttää? Otapa siitä jotain selkoa, enkä sitä nyt jaksa enempää miettiä.
Toivon todellakin että pääsisin taas ensi viikolla lomalle, jo ennen viikonloppua. On ollut kivaa kotona sekä kotikotona. Eilen kävin myös saunomassakin täällä ollessani. Harmi kun illaksi pitää taas kahdeksaan mennessä mennä takaisin sairaalaan, mutta onneksi vielä on hieman lomailu aikaa. Olen nyt lomallakin heräillyt jo aamusella, ettei loma menisi nukkumalla hukkaan. Odotan jo sitä että pääsisin sairaalasta kokonaan pois ja pääsisin kaikessa rauhassa toteuttamaan useita ideoitani, joita ei parissa loma päivässä viitsi toteuttaa, kun haluan hommat tehdä ajan kanssa ja rauhassa.
Toivottavasti sairaalalasku ei kerry lomapäivistäkin. Lääkkeistä varmaan ainakin.
Tänään taas katson televisiosta Serranon perheen, niin kuin eilenkin. Osastolla monesti (varsinkin hoitajat) katsovat viikonloppuisin urheilua, eikä se kiinnosta minua yhtään.
Ärsyttää taas jos minulta taas kerran huomenna aletaan yksityiskohtaisesti utelemaan että mitä olen lomalla tehnyt. Tekemiseni ovat niin moni liitoksisia ja monen laisia että en edes kysyttäessä osaa aina vastatakaan ja monesti kun kysytään niin pää menee lukkoon, enkä sillä hetkellä tekemisiäni edes muista. Joillakin on vaikeuksia käsittää että luovia puuhasteluja voi olla monenlaisia.
