kohti parempaako?

Jännitykseni ja neuroosini ovat pahentuneet sen myötä kun sairaalassa lopetettiin sellainen lääke joka vihdoin ja viimeinkin auttoi jännitykseeni edes jonkin verran, useitten lääkekokeilujen ja vuosien jälkeen. Tilalle tuli vain temestaa 1 mg kolme kertaa päivässä, joka jännitykseeni ja neurooseihini ei tunnu auttavan yhtään. Onpa järkevää syöttää paniikkihäiriöiselle paniikkiin vain rauhoittavaa, kun paniikkioireet ovat olleet jo 11 vuotta! Nyt onneksi temestaa on ruvettu vähentämään ja toivon mukaan saan sen jälkeen samat hyvät lääkkeeni takaisin ja samalla, tai suuremmallakin annoksella, sillä se on jo vuosien ajan huomattu että masennuspotilaiden annokset eivät jännitykseeni tehoa. Masennuslääkkeitä käytetään paniikkihäiriössä, mutta suurempina annoksina, juuri siitä syystä ettei pikku annokset pahaan paniikkiin mitään tepsi. Niin tyypillistä tämä että kun on löytänyt hyvän lääkityksen niin se lopetetaan. Itku pääsee jos en saakaan samaa lääkettä takaisin, vaan jonkun vastaavanlaisen, mistä jatkuvasti sairaalassa jauhavat. Olenpa alkanut taas sitten täristäkin usein (osansa varmasti kahvillakin) ja pakkoneurooseja tulee tiheämpään tahtiin hyvin pakottavina sekä sosiaaliset tilanteet kammoksuttaa taas entistäkin enemmän. Välistä iskee jännitys ja tärinä yksin ollessanikin.

Tänään pitkästä aikaa touhusin rauhassa rakkaan harrastukseni parissa ja siivoilin vaatekomeroa, vain paitahylly jäi vielä siivoamatta kun siellä oli eniten vaatteita, siis paitoja. En vielä kuitenkaan valinnut pois lahjoitettavia vaatteita (muuton aikana kertyi pari säkkiä ja ne jo ovat annettu pois ja lisääkin vielä olisi) vaan pistin komeroa järjestykseen, kun sekä kissat että minä olemme siellä sotkeneet.  Suunnitelmissa on hiljalleen ja kaikessa rauhassa katsoa läpi kaikki mitä en tarvitse, viimeistään sitten kun pääsen kokonaan sairaalasta pois. Hiuksiinkin on ollut pitkään jo tarkoitus tehdä vaaleita raitoja kun minulla on aika "paha" rajakasvu, mutta äiti saa auttaa siinä hommassa ja onkin jo siihen lupautunut. Saapi sitten oma väri kasvaa rauhassa takaisin, jos vain maltan olla kutrejani sen jälkeen värjäämättä. Kai nämä asiat symboloivat jotain uuden alkua, uutta elämää tmv. Loppu illan olenkin istuskellut koneella ja ottanut rennosti, vaikka aluksi lomalla tuntui että on tehtävä mahdollisimman paljon juttuja ennen kuin pitää taas palata tylsään sairaalaan.

Huomenna on hoitoneuvottelu, eli siis pälpätystä lääkärin, hoitajan ja äidin kanssa sairaalassa ja sen jälkeen pääsen jatkamaan lomaani maanantaihin asti .