Pääsin tänään sairaalasta pois. Nyt vaan katselen kuinka elämä alkaa mennä kun vihdoinkin asetuin tänne kämppääni.
Eilen illalla parvekkeen pelkoni kävi hurjaksi. Tuntui ettei itsehillintää ollut juurikaan ja olisi hypättävä tahtomattaan parvekkeelta alas. Tuntui kuin pakko-oire olisi muuttunut pakkomielteeksi ja makasin vain sängylläni ja toivoin apua. Soitin äidille niin helpotti. Siirsin hyllykön parvekkeen oven eteen ettei se pelota niin paljoa, nyt vaan sen siirtäminen aiheuttaa oudon näköisen sisustamisen. Juttelin senkin jälkeen äidin kanssa puhelimessa niin oloni helpottui.
Tänään heräsin siihen kun sylkeä oli mennyt väärään kurkkuun ja meinasin tukehtua ja säikähdin tosissani. Nielemisrefleksi ei nykyään tule aina luonnostaan ja mikä tahansa ruokakin jää kurkkuun kiinni vaikka kuinka pieneksi paloiksi söisi.
Pelottavaa, toivottavasti sillä ei ole vaikutusta että vappuna hakkasin palleaani kipeäksi asti kun oli hikka. Tyhmästi tehty, tiedän, mutta tuo pallea juttu pelottaa minua nytten jos se aiheutti jotakin ikävää. En sitten tiedä onko nykyisillä lääkkeilläni sellainen vaikutus.
Täällä sairaalassa on välistä turhauttavan tylsää ja tulee vain löhöttyä. Huomenna on hoitoneuvottelu. Vapaakävelyt olen jo saanut joten voin käydä sairaalan lähettyvillä ulkona niin usein kun haluan. Nyt ilma on aika harmaa. Luen lehteä vaikka ei hirveästi huvittaisi. Lauantaina olin päivälomalla.
Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer