Ankeeta
On aika ankeat fiilikset nytten. Mikään ei huvita ja tympii samalla. Tuntuu ettei mikään hyvä mene tänä vuonna ainakaan tarpeeksi eteen päin. Nyt vielä sitten äsken iski yksinäisyydenkin tunne.
Pelkään tässä asunnossa ranskalaista parveketta (viidennessä kerroksessa) ja kattotuuletinta. Poltan tupakkaa ikkunasta vaikkei kissatkaan ole vielä täällä. Perkele että pelottaakin, kun välistä tulee vielä tunne ettei tiedä mitä sillä hetkellä on tapahtumassa.
On sellainen olo että kusetetaanko minua vain kaiken aikaa vai lupaillaanko minulle turhia. Tarvitsen paljon aikaa palautuakseni iloisemmaksi minuksi. Olisipa olkapää johon nojautua.
Pakkoneuroositkin vaivaavat vähän väliä, tulee pelko jos ei niitä tee mutta pelkäänpä silloinkin kun niitä teen. Plääh, helpottuisipa elämä äkkiä.
