Edelleen jatkuu
Nielemis ja hengitys vaikeudet kiusaavat minua edelleenkin. Eilen ei enää niin paljoa mutta tänään taas hieman pahemmin. Voi syynä olla lääkkeetkin mitä syön. Eilen aamulla en nimittäin ottanut sitä lääkettä ja illalla kun se alkoi jo vaikuttaa niin nielemis vaikeudet alkoivat heti. Pitää mainita terapiassa perjantaina tästä asiasta kun ei se ole kivaa pelätä koko aikaa tukehtuvansa. Monesti ruokaa niellessäni lähtee suusta ja kurkusta tunto jolloin olen vaarassa vetää väärään henkeen. Muuten olisi niin hyvät oltavat mutta tuo riesa vaikeuttaa oloa.
Enpä vielä taidakaan lähteä sitä tanssia harrastamaan vaan saatetaan äidin kanssa aloittaa kuntojumpassa käynti 
saanpahan hieman liikuntaakin sitten.
Onpas mielenkiintoinen blogi! Vaikka kauhealta kuulostaa. Psykosomaattiset oireet voivat kuulemma olla todella pahoja, mutta mieluummin niitä kuin somaattisia. Itselläni joskus ollut paniikkikohtaus, kun en saanut hoitoa ensiavussa, vaikka olin vakavasti sairas, ja meinasivat lähettää kotiin. En saanut henkeä vähään aikaan. Ja aika vaikea parisuhde minullakin on ollut, erinäisiä oireita ja sairasteluja on tullut sen vuoksi. Nyt menee onneksi paremmin.
Luin noita alkupuolen posteja ja tuo Matti tosiaan vaikuttaa narsistilta, jopa vähän psykopaattiselta (jos kerran teeskentelee tunteita). Meillä on kasa alan kirjallisuutta, koska mieheni väitti minua jossain vaiheessa psykopaatiksi, kun yritin rajoittaa hänen vapaata poikamieselämäänsä. Noh, diagnoosi ei kuitenkaan osunut kohdalleen. Kyllä siinä puolin ja toisin toisiamme syyteltiin milloin mistäkin mielenhäiriöstä. Eri asia on, jos ihminen toimii systemaattisesti, ilman mitään syytä, tietyllä tavalla. Eli jos Mattisi alkoi käyttäytyä sinua kohtaan noin ilman mitään syytä (kuten pettämistä yms.).
Oikeat psykopaatit ovat lukemani ja kuulemani mukaan todella pelottavia yksilöitä, koska he ovat kykenemättömiä empatiaan ym. Toisaalta heitä käy sääliksi, mutta voiko sellaista sääliä, joka ei tunne mitään?
Meilläkin on mieheni kanssa jonkinlainen riippuvuussuhde. Minusta tuntui, etten voinut elää ilman häntä, kun hän kerran jätti minut, vaikka suhde oli ollut aika riitaisa. Voisi sanoa, että neuroosimme sopivat yhteen.
Comment by Helena S. — September 7, 2008 @ 2:44 am