Asunnolla taas
Tulin sunnuntaina takaisin tänne kämpälleni, kun oli aika jo laskujakin maksella. Muuten olisin mielelläni yhäkin vanhemmilla. Tänne palattuani on ollut ihan kiva touhuilla omiani mutta jossain taustalla tuntuu kuitenkin jonkin lainen yksinäisyys lievästi ja se hieman häiritsee minua.
Matti tulee nykyisin entistäkin harvemmin mieleeni ja hyvä niin, mutta kyllä ne välistä vieläkin loukkaa hänen tekosensa. Ei kuitenkaan enää niin usein. Olisipa taas kiva käpertyä jonkun kainaloon ja touhuta yhdessä, vaikka ihan hiljaakin välistä. Tuskinpa kukaan mies sentään tulee noin vain ovikelloani soittelemaan tai tippuu taivaasta eteeni, kun en käy paljoa missään. Noh, ainahan sitä unelmoida saa.
