Kalaa kissoille
Yhtenä iltana eräs entinen poikaystäväni kävi luonani. En olisi halunnut häntä tänne mutta pitkän suostuttelunsa jälkeen suostuin ottamaan hänet kylään. Hirmu moni asia hänessä ärsytti minua ja tajusin sen johtuvan siitä että joissain asioissa tuli väkisinkin Matti mieleeni, eli onpa ollut vaikutusta elämääni Matilla vieläkin. Tein sille eksälle pedin lattialle mutta hän tunkeutui istumaan sängylleni ja nukahti jalkopäähän. Kielsin häntä tulemasta viereeni. Hän kysyi vieläkö meistä voisi tulla jotakin, niin tein asian rehellisesti selväksi ettei minulla ole sellaisia tunteita häntä kohtaan. Hän ei nimittäin kiinnosta minua yhtään. Seuraavana päivänä hän toi työpaikaltaan kissoille lohta. Söin sitä itsekin kun kissat eivät kunnolla huolineet. Matin tekemä uunikala on kuitenkin parasta uunikalaa mitä olen koskaan syönyt.
Jo ennen kuin sain tietää Matilla olevan lapsi niin minulla oli vauvakuumetta ja on vieläkin. Olen kyllä loistava keksimään huonoja puolia lapsen saannissa, mutta eiköhän niitä hyviäkin puolia jonkin verran ainakin ole. Mutta eipä minulla ole vielä edes kunnon miestäkään.
